Browsing by discipline "Obstetrics and Gynecology"
Now showing items 1-10 of 10
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1990)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Escherichia colimastiitin patogeneesia sekä antibioottihoidon vaikutusta taudin kulkuun ja bakteerien eliminoitumiseen utareesta. Työn ensimmäisessä osassa aiheutettiin kokeellinen mastiitti neljälle ayshire-lehmälle inokuloimalla yhteen neljännekseen kahdella eri tartutuskerralla 10³ CFU Escherichia coli-bakteeria. Joka toisella tartutuskerralla hoitona oli vain lypsy oksitosiinin avulla ja joka toisella tartutuskerralla lypsyn lisäksi parenteraalinen antibioottihoito (trimetopriimi-sulfadiatsiini). Tulehdusparametrejä ja lehmien kliinistä tilaa seurattiin jatkuvasti sekä akuutin taudin että paranemisen edistyessä. Tulehdusreaktio oli huipussaan 12 tunnin kuluttua tartutuksesta ja kaikki tulehdusparametriarvot laskivat normaalitasolle kolmen viikon kuluessa. Antitrypsiiniaktiivisuus tosin oli huipussaan jo kahdeksan tunnin kuluttua tartutuksesta ja se laski normaalitasolle kaikilla lehmillä kahden viikon kuluessa. Bakteerit eliminoituivat utareesta viikon kuluessa, samoin endotoksiinit. Sairastuvuudessa, taudin vakavuudessa tai paranemisnopeudessa ei voitu todeta eroa eri hoitojen tai tartutuskertojen välillä. Toinen osatutkimus käsitti 47 spontaania akuuttia koliformimastiittia. Sairaan neljänneksen maidosta määritettiin NAGaasi- ja antitrypsiiniaktiivisuudet sekä endotoksiinipitoisuus semikvantitatiivisesti. Tässä ryhmässä esiintyi yleisesti hyvin korkeita NAGaasi- ja antitrypsiiniaktiivisuuksia ja endotoksiinia löytyi useimmista näytteistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja käytännön osuuden. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kaksosten esiintymistä, alkion varhaiskehitystä ja alkion mikromanipulaatiomahdollisuuksia hevosella verrattuna muihin suuriin kotieläimiin. Kaytännönosuus on suoritettu Hevostalouden tutkimusasemalla, Ypäjällä heinä-elokuussa 1992. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikromanipulaattorilla halkaistujen moruloiden ja varhaisten tilastokystien elinkykyä siirtämällä alkionpuolikkaat kirurgisesti eri vastaanottajiin. Luovuttajatammoille noin 6 päivää ovulaation jälkeen tehdyistä 31 huuhtelusta löydettiin yhteensä 16 alkiota 14 tammasta (45%). Alkioista 12 (2 morulaa ja 10 varhaista blastokystiä) halkaistiin ja puolikkaat siirrettiin eri vastaanottajiin. 24 vastaanottajasta 5 tiinehtyi (21%), joukossa ei ollut yhtään identtistäkaksosparia. Hevosella alkionpuolikkailla saadut tiineystulokset ovat huomattavasti huonompia kuin muilla suurilla kotieläimille ja vain noin puolet kokonaisilla alkioilla saaduista tiineystuloksista.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Hevosen alkion pakastu on osoittautunut paljon vaikeammaksi kuin naudan alkion pakastus. Suoja-aineet ja pakastusmenetelmät, joita menestyksellisesti käytetään naudan alkion pakastuksessa , eivät sovellu hevosen alkion pakastukseen. Pakastuksessa käytetään yleensä hidasta jäähdytystä, jolloin vesi poistuu soluista osmoottisesti, ensimmäisten jääkiteiden muodostuessa solunulkoiseen tilaan. Jäähdytys tapahtuu nykyisin automaattisia ohjelmoitavia pakastuslaitteita käyttäen. Vaihtoehtoinen menetelmä hitaalle jäähdytykselle on vitrifikaatio, missä jäätyminen tapahtuu nopeasti lasittumisen kautta. Lasittumisen aikaansaamiseksi käytetään suoja-aineita korkeina pitoisuuksina. Suoja-aineista glyseroli on ainoa, jolla on saatu tuloksia hevosen alkion pakastuksessa. Sen on kuitenkin todettu olevan myrkyllistä alkiolle, minkä takia on tehty yrityksiä turvallisemman suoja-aineen löytämiseksi. Kokeiluja on tehty mm. DMSO:lla, 1,2-propanediolilla ja AFP:llä (anti freeze protein), mutta yksikään näistä ei ole osoittautunut riittävän tehokkaaksi. Hevosen alkion pakastus on osoittautunut mahdolliseksi vain pieniä alle 250um alkioita käyttämällä. Pienten alkioiden saamiseksi alkionhuuhtelu pitää tehdä 6. päivänä ovulaation jälkeen. Tällöin alkioita saadaan kuitenkin vähemmän kuin myöhemmin 7. tai 8. päivänä huuhdeltaessa. Hevosen alkio eroaa monella tapaa muiden lajien alkioista. Se viipyy munanjohtimessa pidempään ja saapuu kohtuun kehittyneempänä kuin muiden lajien alkiot. Hevosen alkion ympärille kehittyy zona pellucidan alle glykoproteiinikapseli, joka suojaa alkiota. Tätä kapselia pidetään yhtenä syynä hevosen alkion pakastuksen epäonnistumiselle. Käytännön kokeessa tutkimme glutamiinin vaikutusta hevosen alkion pakastuksessa apuaineena käytettynä. Glutamiinin on todettu suojaavan soluja pakastuksen aiheuttamilta vaurioilta. Sen käyttöä on kokeiltu aasin sperman pakastuksessa ja hevosen alkion pakastuksessa. Tarkoituksena tutkimuksessamme oli vahvistaa aiempaa oletusta että glutamiini parantaa hevosen alkion pakastuksen kestävyyttä ja etsiä paras glutamiinipitoisuus. Suoja-aineena käytimme 10 % glyserolia, johon oli lisätty eri pitoisuuksia glutamiinia. Käytetyt glutamiinipitoisuudet (mmol/l) olivat 0, 20, 50, 100 ja 200. Alkioiden elinkykyä arvioitiin DAPI ( 4,6-diamidino-2-fenylindoli)-värjäyksellä sekä tiinehtyvyyksien perusteella. DAPI-värjäyksen perusteella 0-ryhmän alkiot vaikuttivat elinkykyisimmiltä, mutta tiinehtyvyysprosentit olivat kuitenkin parhaat ryhmässä, jossa glutamiinia oli lisätty 20 mmol/l. Tutkimuksemme vahvistaa oletusta että glutamiini parantaa alkion pakastuksen kestävyyttä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1990)Tämä syventävien opintojen tutkimusprojekti sisältää kirjallisuuskatsauksen jatutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään hevosen alkionsiirtoa sekä alkioiden kylmäsäilytyksen yleisiä periaatteita ja käytössä olevia menetelmiä, erityisesti hevosen alkioiden kylmäsäilytyksen erityispiirteitä painottaen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kokeilla hevosten alkioiden pakastuvuutta ja elinkykyä pakastuksen jälkeen. Tutkimus tapahtui Eläinlääketieteellisen korkeakoulun Hautjärven laitoksella syyskuun 1986 ja lokakuun 1987 välisenä aikana. Työssä käytettiin neljäätoista lämminveristä ravuritammaa, jotka toimivat vuorotellen sekä alkioiden luovuttajina että vastaanottajina. Tamma siemennettiin, ja kuudentena tai seitsemäntenä päivänä ovulaationjälkeen alkio huuhdottiin kohdusta ei-kirurgisella menetelmällä. Alkio löytyi 39%:ssa huuhteluista. Tämän jälkeen alkio pestiin, mitattiin, arvosteltiin ja lisättiin glyserolia 10 %:na liuoksena kylmäsuoja-aineeksi sekä siirrettIin 0.5 ml muoviolkeen pakastamista varten. Pakastaminen tapahtui ohjelmoitavalla, biologisen materiaalin pakastamista varten kehitellyllä pakastuskoneella. Lämpötilaa laskettiin vaiheittain ensin 4 °C minuutissa -6 °C:een, jossa suoritettiin kiteytys. Tämän jälkeen jäähdytysnopeus oli 0.3 °C minuutissa -30 °C:een, ja 0.1 °C minuutissa -33 °C:een, josta lämpötilasta alkio siirrettiin nestetyppeen (-196 °C). Alkioita varastoitiin nestetypessä vaihtelevan pituisia aikoja (69-363 vuorokautta). Kaikki pakastetut alkiot sulatettiin, ja kaikki paitsi kaksi sulatuksessa hukkunutta alkiota siirrettiin synkronoituihin vartaanottajatammoihin ei-kirurgisesti. Yhdestätoista siirretystä alkiosta ei seurannut yhtään tiineyttä. Syitä huonoon tiineystulokseen tarkastellaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Keinosiemennyssonnien pakastepillerien mikrobiologisesta laadusta ei ole aikaisemmin tehty yhtenäistä kartoitusta Suomessa. Tutkimusmateriaalina oli viiden keinosiemennysaseman sonneja. 112 sonnille tehtiin kvantitatiiviset määritykset siemennesteen aerobisten ja anaerobisten bakteerien totaalimääristä sekä homeiden ja hiivojen määristä. Kvalitatiiviseen tutkimusosuuteen kuuluivat erikoismääritykset seuraavista bakteereista: Staphylococcus, Brucella, Haemophilus somuus, Campylobacter foetus, Listeria sekä mykoplasmat ja ureaplasmat. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää pakastesperman bakteerikontaminaation suuruutta, ja verrata sonnien sperman mikrobiologisen laadun korreloivuutta sonnien uusimattomunaprosentteihin. Tutkimuksessa kartoitettiin mahdollisia eroja pillerien bakteerimäärissä eri keinosiemennysasemilla. Mielenkiintoista on myös tehdä havaintoja sperman kontaminaation kvalitatiivisesta laadusta. Spermassa ei saisi olla patogeenisiä bakteereja. Tulokset vaihtelivat kvantitatiiviselta laadultaan jonkin verran, vaikkakin suurin osa siemennäytteistä oli hyvälaatuisia. Hedelmällisyyttä ja mikrobiologista laatua vertailtiin tilastollisin menetelmin keskenään. Tämän tutkimusmateriaalin pohjalta tilastollista korreloivuutta ei todettu. Kvalitatiivisessa tutkimusosuudessa oli muutama yllättävä löydös. Yhden sonnin näytteestä eristettiin listeria, joka tunnistettiin lajitasolle asti. Kyseessä oli ei-patogeeninen Listeria innocua. Useasta näytteestä löytyi Haemophilus somuus-bakteereita. Tämä bakteeri on todennäköisimmin peräisin sonnin genitaalielimistä. Se voi olla merkityksellinen hedelmällisyyttä ja siemennyksen jälkeistä kohtutulehdusriskiä arvioitaessa. Keinosiemennysasemien keskinäinen vertailu osoittaa, että mikrobiologinen laatu on hyvin tasainen Suomessa. Asemien laimennusnesteessä käytettäviä antibioottiyhdistelmiä ei tämän vuoksi ollut mahdollista vertailla asemittain.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)Narttukoiran valeraskaus on fysiologinen ilmiö. Oireet ilmenevät luteaalivaiheessa, yleensä noin 6-12 viikkoa ovulaation jälkeen. Valeraskauden taustalla on seerumin progesteronipitoisuudenlaskun aikaansaama prolaktiinitason nousu. Prolaktiini siis saa aikaan valeraskauden oireet. Hormonaaliset tapahtumat imettävillä ja valeraskailla ovat hyvin samanlaiset. Tyypillisiä oireita koiralla ovat sekä käytöshäiriöt, kuten vihaisuus, pesänteko ja lelujen hoivaus, että utareturvotus ja maidoneritys. Valeraskauden hoidossa on aikaisemmin käytetty monia eri hormonivalmisteita, kuten estrogeenejä, androgeenejä ja progestiinejä. Näiden syventävien opintojen tarkoituksena on ollut tutkia valeraskauden yleisimpiä oireita koiralla sekä kaberkoliinia valeraskauden hoidossa. Kaberkoliini on ergot-alkaloidi johdannainen. Se toimii prolaktiini-inhibiittorina estäen prolaktiinin vapautumisen aivolisäkkeestä. Yleisimpiä valeraskauden oireita olivat pesänteko, utareturvotus ja maidontulo. Kaberkoliinin todettiin soveltuvan koiran valeraskauden hoitoon hyvin. Kaikki oireet vähenivät viikon kuluessa hoidon aloittamisesta 80 %:lla hoidetuista. Oireet vähenivät ja loppuivat vielä lääkityksen lopettamisen jälkeenkin. Yhteensä 84% potilaista parani kokonaan ja kaikenkaikkiaan 91 %:11a hoidetuista tutkitut oireet vähenivät lääkityksen aikana tai sen loputtua. Sivuvaikutuksia havaittiin 34 %:lla hoidetuista. Tyypillisin sivuvaikutus oli oksentaminen, jota esiintyi 12 %:lla hoidetuista. Koirat oksensivat 1.- 4. hoitovuorokautena.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään naudan kiimakiertoa, kiimakiertoon liittyviä hormoneja, keltarauhasen kehittymistä ja toimintaa, varhaistiineyttä, oireetonta uusimista, keltarauhasen vajaatoimintaa sekä vaginoskopiaa. Kokeessa tutkittiin 3. päivänä siemennyksen jälkeen annettujen luteotrooppisten hormonihoitojen vaikutusta keltarauhasen kehittymiseen ja toimintaan. Tulosten avulla pyrittiin määrittämään hoidon käyttökelpoisuutta keltarauhasen vajaatoiminnan hoitoon oireettomilla uusijoilla. Aloitussiemennettävät lehmät muodostivat kokeessa kontrolliryhmän. Uusintasiemennettävät lehmät jaettiin kolmeen hoitoryhmään. A-ryhmä muodosti koekontrollin, joka sai fysiologista suolaliuosta, B-ryhmälle annettiin GnRH-valmistetta ja C-ryhmälle hCG-valmistetta. Lehmiltä otettiin maitonäytteitä progesteronimääritystä varten siemennyspäivänä sekä 3., 5., 10. ja 22. päivänä siemennyksestä. Mahdollisimman moni uusintasiemennettävä lehmä pyrittiin vaginoskopoimaan viikon kuluessa siemennyksestä. Vaginoskopian avulla pyrittiin karsimaan aineistosta kohdun limakalvotulehdusta sairastavat lehmät. Kokeessa ei voitu osoittaa GnRH- tai hCG-hoidon 3. päivänä siemennyksen jälkeen parantavan tiinehtyvyyttä tilastollisesti merkittävästi. Myöskään progesteronitasoissa ei ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkittävää eroa. GnRH:n vaikutus progesteronieritykseen näytti kokeessa välittyvän hCG vaikutusta nopeammin. Hormonihoitojen ei voitu osoittaa lisäävän epänormaalin pituisten uusintavälien määrää. Vaginoskopointitutkimuksen perusteella subkliinisten endometriittien ei todettu olevan merkittävä tiinehtymättömyyttä aiheuttava ongelma.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1990)Teksti käsittää kirjallisuusosan, jossa käsitellään koiran kohdun histologiaa ja lyhyesti lehmän ja hevosen kohdun histologiaa ja histopatologiaa, sekä tutkimusosa. Tutkimusosassa selvitetään 12 koiran kohtunäytteen avulla koiran kohdun histologiaa sekä kliinisesti terveillä nartuilla kiimakierron eri vaiheissa, että muutamissa patologisissa tiloissa. Näytteiden vähäisestä määrästä johtuen tutkimus ei antanut kovin kattavaa tietoa muutoksista eri kiimakierron vaiheista, mutta löydökset tukivat tietyiltä osista aikaisempia tutkimuksia. Saman kohdun eri osista otetut näytteet olivat lähes toistensa kaltaisia, joten näytteenotto kohdalla ei vaikuta olevan merkitystä tutkimustulokseen. Tämän tutkimuksen mukaan koiran kohtu on varsinaisessa anestruksessa, kuten hevosella ja naudalla anestrus-ajan kohtu kuvataan, vain varsin lyhyen ajan kiimakierron aikana. Hevosella ja naudalla patologisena muutoksena pidettyä fibrinogeenin lisääntymistä esiintyi tässä tutkimuksessa lähes kaikissa myöhäisimmissä menstruskohduissa (yli 2kk kiimasta).
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tunnutusruokinnan vaikutuksia kiimakierron käynnistymiseen poikimisen jälkeen, verrata kuntoluokan muutoksen sekä maksan rasvoittumisasteen vaikutusta lypsylehmien hedelmällisyyteen. Kirjallisuusosassa käsitellään yleisimpiä hedelmällisyyden mittaamiseen käytettäviä tunnuslukuja, poikimisen jälkeisiä tapahtumia lehmän kohdussa ja munasarjoissa, sekä energia- ja proteiiniruokinnan vaikutuksia lehmän fertiliteettiin. Eläimet (12 hiehoa ja 18 lehmää) jaettiin kuusi viikkoa ennen poikimista ruokintaryhmiin. Tunnutuskauden ajan eläimet olivat parsiosastossa, ne ruokittiin yksilöllisesti rehunjakoautomaatilla, jolloin niiden rehunkulutus oli helppo mitata. Ryhmät nimettiin energian ja proteiinin saannin perusteella: MEOP= dieetin matala energia- (66 % tarpeesta) ja optimaalinen proteiinipitoisuus (100 %), 0EKP = optimaalinen energia- (90 %) ja korkea proteiinipitoisuus (153 %) sekä KEEKP = korkea energia- (116 %) ja erittäin korkea proteiinipitoisuus (2 1 1 %). Kiimakiertojen käynnistymiseen dieetillä ei ollut vaikutusta. Lepokauden pituus ruokintakokeen eläimillä oli keskimäärin 66 päivää, tyhjäkauden 84. Tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien hedelmällisyydelle ei saatu, mutta tyhjäkausi näytti olevan pisin lehmillä, joiden maksan rasvoittumisaste poikimisen jälkeen oli yli 10 % (102 vrk). Uusimattomuusprosentti oli heikoin eniten energiaa ja valkuaista saaneella KEEKP-ryhmällä (33 %), kun se kokeen eläimillä keskimäärin oli 58 %. Käytännön työssä eläinlääkäri joutuu usein vastatusten ruokintakysymysten kanssa. Eläinten energian ja proteiinin saannin ja tarpeen pystyy laskemaan navettaolosuhteissakin. Tässä ruokintakokeessa suhteellisen suurilla tunnutuskauden energian ali- ja yliruokinnoilla, sekä runsaalla proteiiniyliruokinnalla ei karjan hedelmällisyystulosta saatu heikkenemään merkittävästi. Joten, jos ruokintalaskelmat suunnilleen näyttävät olevan kunnossa, eläimet ovat terveitä ja kohtuullisessa lihavuuskunnossa, syövät ja märehtivät tyytyväisinä, kannattaa syytä hedelmällisyysongelmaan ensisijaisesti etsiä jostakin muualta kuin tunnutusruokinnasta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vedinkanavan rakennetta ja merkitystä puolustusmekanismin osana, riskitekijöitä vedinkanavainfektion ja mastiitin syntymiselle ja infektion ennaltaehkäisyä, vedinkanavainfektiota, S.aureus-mastiittia ja koagulaasinegatiivisten bakteerien aiheuttamaa mastiittia. Tarkoituksena oli selvittää, altistaako kokeellisesti aiheutettu vedinkanavan vaurio vedintä infektiolle, kun ihoa kontaminoidaan stafylokokeilla. Toisena tarkoituksena oli seurata mahdollisen mastiitin kehittymistä. Tutkittavana oli S.aureus ja kaksi koagulaasinegatiivista bakteerikantaa, S.hyicus ja S. epidermidis. Raaputettuihin vetimiin syntyi useammin vedinkanavainfektio ja infektio oli voimakkaampi kuin kontrollineljänneksissä. S.aureus aiheutti voimakkaimman vedinkanavan infektion. 11/15 raaputetuista neljänneksistä infektoitui kun taas kontrollineljänneksistä ei yksikään infektoitunut. Kliinisen mastiitin sai aikaan S.aureus 4/5 koelehmästä ja S.hyicus 2/5 koelehmästä. S.epidermidis aiheutti vain subkliinistä mastiittia.
Now showing items 1-10 of 10