Browsing by discipline "Patologisk anatomi"
Now showing items 1-4 of 4
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)Tämä syventävien opintojen tutkielma on kirjallisuuskatsaus hevosen loisista ja loissairauksista. Lähes kaikki hevosella esiintyvät loiset on käsitelty lukuunottamatta muutamia yksinomaan trooppisessa ilmastossa esiintyviä loisia. Jokaisesta loisesta tai loisryhmästä esitellään sen esiintyminen ja epidemiologia, morfologia, elinkierto, patogeneesi, kliininen merkitys, mahdollinen immuniteetti, diagnostiikka sekä ennaltaehkäisy ja hoito. Kliininen merkitys, diagnostiikka sekä ennaltaehkäisy ja hoito on pyritty käsittelemään niin käytännönläheisesti, että tutkielmasta olisi hyötyä sekä praktikoille, opiskelijoille että hevosenomistajille. Tutkielmassa on otettu kantaa myös loisten tai loisryhmien esiintymiseen Suomessa. Erittäinyleisenä esiintyy Suomessa Parascaris equorum, Stronqylus edentatus, Cyathostoma spp., Habronema spp. ja Damalinia equi. Yleisenä esiintyy Stronqylus vulqaris.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Loiset eli parasiitit elävät toisen eliön elimistössä sisäiloisina, enoparasiitteina tai sen pinnalla ulkoloisina, ektoparasiitteina. Loisista aiheutuu isäntäeläimelle aina jossain määrin haittaa. Tämän perusteella loiset eroavat kommensaaieista, joilla suhde isäntäeläimeen on neutraali: ei hyötyä eikä haittaa, sekäsymbionteista, joiden vuorovaikutussuhde isäntäeläimen kanssa hyödyttää kumpaakin osapuolta. Nykykäsityksen mukaan loisten suhde isäntäänsä saattaa myös olla luonteeltaan symbioosin kaltainen. Evoluution pyörteissä ei kotikissakaan ole säästynyt loisilta ja niiden aiheuttamilta sairauksilta. Kissan parasiitit voidaan karkeasti jakaa mikroparasiitteihin ja makroparasiitteihin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa mikroparasiiteista käsitellään vain toksoplasmaa ja kolmea muuta alkueläintä. Makroparasiiteista kissaa vaivaavat joukko heisimatoja, sukkulamatoja ja niveljalkaisia, joista tässäkatsauksessa esitellään Suomessa tavattavat lajit sekä eräitä muita kliinisesti merkityksellisiä lajeja. Osa kissan loissairauksista on luonteeltaan zoonooseja, joista on maininta kyseisen loisen yhteydessä. Suurin osa kissan loistartunnoista on ihmiselle vaarattomia. Jokaisesta loisesta esitellään ensiksi levinneisyys sekä kliininen merkitys eläin- ja ihmislääketieteelle. Lajintuntemus selvitetään diagnostiikan avuksi. Myös loisen elinkiertoa ja patogeneesia käsitellään. Loissairauden hoidon ja ennaltaehkäisyn valaisussa keskitytään hoitotoimenpiteiden lisäksi lähinnä Suomessa saataviin lääke- ja torjunta-aineisiin, joiden valikoima ja teho on muuttunut huomattavasti Christfrid Gananderin vuonna 1829 suosittelemasta Eläinden Tauti -Kirjan madonhäätöohjeesta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti Dictyocaulus-suvun keuhkomatojen elinkiertoa, Dictyocaulus viviparus ja Dictyocaulus eckerti- loisten aiheuttamia patologisia muutoksia ja niiden taustalla olevia patofysiologisia ja immunologisia prosesseja sekä eosinofiilisen granulosyytin toimintaa parasiitti-infektioissa. Tutkimusosassa kuvataan poron keuhkomadon, D. eckertin eri kehitysmuotojen aiheuttamia histopatologisia muutoksia 32 poron aineistossa, joka on kerätty pääasiassa Lapista ja Siperiasta. Tärkeimmät muutokset on esitetty tutkielman kuvamateriaalissa. Histopatologisina muutoksina melkein kaikissa näytteissä nähtiin peribronkiaalisia lymfosyyttikeräytymiä. Osassa näytteitä bronkiolien seinämissä todettiin sileän lihaksen sekä epiteelinhyperplasiaa sekä hypertrofiaa. Interstitiumissa havaittiin ödeemaa, fibroosia, hyperemiaa, tulehdussolukeräytymiä (mononukleaarisoluja ja eosinofiilisiä granulosyyttejä). Alveoliepiteelissä todettiin hyperplasiaa, joka varmennettiin EM-tutkimuksella pneumosyytti II- solujen hyperplasiaksi. Lisäksi todettiin granuloomamuodostusta. Granuloomissa oli jättisoluja ja runsaasti eosinofiilisiä granulosyyttejä. Loisen eri kehitysmuotoja havaittiin osassa näytteitä. Muutoksia pleurassa ei todettukuin muutamalla eläimellä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)Tutkielmassa esitellään saatavilla olleen kirjallisuuden perusteella useimmat porolla esiintyvät loislajit tai -suvut. Tutkielma jakautuu neljään osaan: alkueläimet (Protozoa), laakamadot (Platyhelminthes), pyörömadot (Nemathelminthes) ja niveljalkaiset (Arthropoda). Jokaisen osan lopussa on kirjallisuusluettelo. Kunkin loislajin tai -suvun kohdalla kasitellään morfologiaa, esiintymistä, epidemiologiaa, patogeneesiä, kliinistä merkitysotä, immuniteettia, diagnosointia ja lääkitystä. Porolle merkittävimmät ja tutkituimmat lajit ovat saaneet eniten tilaa. Näita ovat kurmu eli ihosaivartaja (Hypoderma tarandi), saulakka eli nenäsaivartaja (Cephenemyia trompe), aivomato (Elaphostrongylus rangiferi) ja keuhkomato (Dictyocaulus eckerti).
Now showing items 1-4 of 4