Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "California mastitis test"

Sort by: Order: Results:

  • Felin, Elina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)
    Solutesti (California Mastitis Test, CMT) on lehmän vierellä suoritettava pikatesti, jonka avulla maidon somaattisten solujen määrää pystytään arvioimaan nopeasti ja helposti. Suomessa on markkinoilla useiden eri valmistajien solutestiliuoksia. Kentällä on herännyt epäilyksiä, etteivät kaikki testit anna yhteneviä tuloksia. Solutestitutkimuksen tarkoitus oli selvittää Suomessa markkinoilla olevien solutestien toimintaa. Tutkittiin, kuinka hyvin eri solutestien antama solupitoisuus vastaa todellista solupitoisuutta. Lisäksi käytiin läpi eri valmistajien antamia käyttöohjeita ja arvioitiin ohjeiden selkeyttä ja käytännöllisyyttä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten eri testit toimivat kaikille tutulla yksinkertaisella käyttöohjeella. Tutkimuksessa olivat mukana seuraavat solutestiliuokset: Meijerin Solu-Test (Titcare Oy), Osuuskunnan Solu-Test (Hiven Oy), Solubalans (Vitabalans Oy), Solu-Test (Hiven Oy) ja Soma-Test (FF-Chemicals Oy). Meijerin Solu-Test oli saatavuusvaikeuksien takia mukana tutkimuksessa vain viimeisenä tutkimuspäivänä. Tutkimus suoritettiin kolmena tutkimuspäivänä kesällä 2003 Helsingin yliopiston koetilalla Viikissä. Maitonäytteet kerättiin aamulypsyn yhteydessä. Solutestit tekivät kaksi kokenutta Valion tuotantoneuvojaa. He eivät tienneet, mitä solutestiä he milloinkin testasivat, eivätkä mistä lehmästä mikäkin näyte oli peräisin. Molemmat tuotantoneuvojat testasivat kaikki maitonäytteet kaikilla solutestiliuoksilla. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa Fossomatic-menetelmällä todellisen soluluvun selvittämiseksi. Solutestin antama tulos katsottiin oikeaksi, jos Fossomaticin antama soluluku alitti solutestin antaman soluluokan alarajan tai ylitti sen ylärajan enintään 20 000 solua/ml. Oikeiden tulosten osuus testattiin tilastollisesti. Tilastollisesti merkitseviä eroja solutestien välillä ei havaittu, kun testit suoritettiin huolellisesti valmistajien ohjeita noudattaen. Meijerin Solu-Test antoi yksinkertaisella käyttöohjeella suoritettuna merkitsevästi (p<0,01) enemmän vääriä vastauksia kuin muut testit, mutta valmistajan ohjeella suoritettuna se toimi yhtä hyvin kuin muutkin testit. Kentällä epäillyt virheelliset tulokset johtuvat siis muista syistä kuin itse testireagenssista. Todennäköisimpiä virhelähteitä ovat käyttöohjeiden laiminlyönti, testireagenssin väärä säilytys- tai käyttölämpötila ja testireagenssin vanhentuminen. Kentällä tulee kiinnittää huomiota erityisesti solutestiliuoksen riittävään käyttömäärään ja oikeaan käyttö- ja säilytyslämpötilaan.