Browsing by Subject "Cryptosporidium parvum"

Cryptosporidium on ympäristössä laajalle levinnyt, alkueläimiin kuuluva parasiitti. Organismi eristettiin ensimmäisen kerran vuosisadan alussa, mutta vasta muutamien vuosikymmenten ajan sen aiheuttama uhka sekä eläinten että ihmisten terveydelle on ymmärretty. Cryptosporidium on yksi Protozoa-pääjakson edustaja. Alajaksoista se kuuluu Sporozoiin, joten se liikkuu lähinnä lipumalla, ja elinkierto tapahtuu vakuoleissa suoliston epiteelin pinnallisimmassa kerroksessa. Lisääntyminen on sekä suvullista että suvutonta. Sporozoa-alajakso jakaantuu edelleen kolmeen luokkaan, joista Coccidia-luokka käsittää epiteelisolujen parasiitteja. Cryptosporidium-suku kuuluu tähän ryhmään. Suvun sisäisessä taksonomiassa esiintyy toistaiseksi vielä hurjasti epäselvyyksiä, sillä tämänhetkiset spesifikaatiokriteerit ovat riittämättömät vahvistamaan perinteisesti nimetyt lajit, ja geneettinen tietomäärä on tällä hetkellä vielä rajallista. Yleisesti on kuitenkin tunnettua, että lajeista Cryptosporidium parvum on ollut vastuussa lukuisista sekä kotieläinten että ihmisten kliinisistä sairaustapauksista. Erilaiset endoparasitaarisesti elävät prototsoat käyvät läpi myös elinvaiheen isännän ulkopuolella, ja koska nämä muodot pystyvät usein pitkiäkin aikoja selviämään ulkomaailmassa varsin epäsuotuisissakin olosuhteissa kuvataan niitä termillä kestomuoto. Näihin kestomuotoihin kuuluvat myös infektiiviset Cryptosporidium-ookystat, jotka resistenttisyytensä vuoksi aiheuttavat potentiaalisen sekä ympäristön kontaminaatiouhan että ongelman vedenkäsittelylaitoksille. Ihmisille tärkeimmät ookystalähteet lienevät infektoituneet kanssaihmiset, mutta myös lemmikki- ja hyötyeläimiä sekä laboratorioeläimiä on pidettävä mahdollisina ihmisten terveyttä uhkaavina tekijöinä. Ympäristöistä erityisesti ookystilla saastunut vesi on sisällytettävä potentiaalisten infektiolähteiden listaan. Mahdollisina tartuntalähteinä pidetään myös fomiitteja. Cryptosporidium parvumin roolia elintarvikeperäisenä patogeenina ei ole selvitetty riittävästi, mutta parasiitin epidemiologiset piirteet antavat aihetta olettaa kontaminoitujen elintarvikkeiden aiheuttamien kryptosporidioositapausten insidenssin olevan aliarvioidun. Tiedot kryptosporidioosista liittyvät voimakkaasti taloudellisesti merkittäviin tuotantoeläimiin. Kliinisistä infektioista kärsivät pääosin vastasyntyneet. Cryptosporidium parvum kykenee kuitenkin aiheuttamaan jopa henkeäuhkaavan, persistoivan, koleratyyppiseksikin luokitellun ripulin immuunijärjestelmän puutoksista kärsiville ihmisille. Toisaalta myös normaalit, aiemmin terveet henkilöt voivat sairastua. Organismin on todettu aiheuttavan sekä suuria taudinpurkauksia että sporadisia tapauksia ja turistiripulia. Kehitysmaissa sitä pidetään, jopa yhteisötasollakin, johtavana pitkittyneen ripulin aiheuttajana. Alkueläimet eivät lisäänny elimistön ulkopuolella, joten niiden osoittamisessa ollaan pitkälti turvauduttu suoriin menetelmiin. Vuosia organismin diagnosointi on perustunut ookystien osoittamiseen erilaisia värjäysmenetelmiä ja mikroskooppista tutkimusta hyväksikäyttäen. Muita menetelmiä ovat lähinnä immunodiagnostiset tekniikat. Molekyylibiologia on valtaamassa alaa myös parasiitteja tutkivissa laboratorioissa, ja jatkuvasti kehitelläänkin uusia nukleiinihapon detektointiin perustuvia, lähinnä polymeraasiketjureaktioon pohjautuvia menetelmiä myös Cryptosporidiumin diagnostiikassa. Työn tutkimusosassa perehdyttiin erilaisiin Cryptosporidium parvumin osoitusmenetelmiin. Sekä happovärjäysmenetelmä, immunofluoresenssiin perustuva tekniikka, IMS-esikäsittely ja PCR-menetelmä osoittautuivat kaikki melko työläiksi ja vaativiksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että diagnostiikka ei ole ongelmatonta, ja uusien, kustannustehokkaiden, luotettavien ja yksinkertaisten menetelmien kehittely sekä saattaminen rutiinilaboratoriotutkimusten apuvälineiksi on toivottavaa.

Cryptosporidium parvum on merkittävä taudinaiheuttaja nautakarjoissa maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttama kryptosporidioosi on yleinen ruoansulatuskanavan sairaus alle kuuden viikon ikäisillä vasikoilla. Kryptosporidioosi on herkästi leviävä tauti, joka aiheuttaa hyvinvointiongelmia ja tuotantotappioita karjataloudessa. Lisäksi C. parvum on zoonoottinen taudinaiheuttaja, ja se aiheuttaa myös ihmisillä kliinisenä suolistoinfektiona oireilevaa kryptosporidioosia. 2000-luvun aikana, ja etenkin viime vuosina, kryptosporidioositapaukset ovat lisääntyneet Suomessa merkittävästi niin vasikoilla kuin ihmisilläkin. On tärkeää tutkia kryptosporidioosin leviämiseen liittyviä tekijöitä, jotta voidaan paremmin ehkäistä sekä eläinten että ihmisten sairastumista. Tämän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdytään olemassa olevaan kirjallisuuteen koskien kryptosporidioosin leviämistä, torjuntaa ja hallintaa nautakarjoissa. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vasikoiden kryptosporidioosin hoitoa sekä kryptosporidioosin zoonoottista luonnetta. Lisensiaatintutkielman tutkimusosuuden tavoitteena on tunnistaa kryptosporidioosin leviämiseen, torjuntaan ja hallintaan liittyviä tekijöitä, joihin voidaan kiinnittää huomiota lypsykarjatilojen päivittäisessä toiminnassa. Hypoteesina on, että tutkimuksessa nousee esiin tilojen tautisuojaukseen ja hoitokäytänteisiin liittyviä tekijöitä. Lisensiaatintutkielman tutkimusosuudessa aineistona käytettiin KRYPTO-hankkeen osana Ruokaviraston lypsykarjatiloille toteuttamaa kyselytutkimusta, jossa pyrittiin tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat lypsykarjatiloilla kryptosporidioosin leviämiseen ja kliinisen taudin puhkeamiseen. Kyselytutkimuksessa oli mukana 77 tapaustilaa, joilla oli todettu Ruokavirastossa laboratoriovarmistettu C. parvum -tartunta. Verrokkitiloja oli 152. Kyselytutkimuksessa oli kolme avointa kysymystä, joissa kysyttiin tilallisilta kryptosporidioosin leviämiseen ja torjuntaan liittyviä tekijöitä sekä kryptosporidioositartunnan seurauksia tiloilla. Lisensiaatintutkielman tutkimusosuus keskittyy käsittelemään näiden avointen kysymysten vastausmateriaalia. Kyselytutkimuksen avointen kysymysten vastausaineistolle tehtiin induktiivinen sisällön analyysi, jonka tavoitteena on aineiston systemaattinen ja objektiivinen analysointi. Sisällön analyysin avulla aineistoa voidaan esittää tiivistetyssä muodossa ja sitä voidaan käsitteellistää. Induktiivinen sisällön analyysi on kolmivaiheinen menetelmä, jonka vaiheet ovat aineiston pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi. Sisällön analyysin päätteeksi tehtiin vielä sisällön analyysin validointi, jonka tarkoituksena on analyysin luotettavuuden varmistaminen. Tutkimusosuudessa nousi hypoteesin mukaisesti esiin paljon tautisuojaukseen ja eläinten hoitokäytänteisiin liittyviä tekijöitä, jotka ovat hyvin relevantteja havaintoja eläintautien leviämisen suhteen. Etenkin se, että kryptosporidioositartunnan jälkeen monilla tapaustiloilla käytänteitä muutettiin enemmän verrokkitilojen käytänteiden kaltaisiksi, osoittaa, että tilalliset ovat tehneet relevantteja havaintoja kryptosporidioosin leviämisen ehkäisyn suhteen. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa myös käytäntöön. Esimerkiksi voidaan ohjeistaa tilallisia entistä enemmän tautisuojauksen tai eläintautien leviämisen ehkäisyn kannalta tärkeisiin tilan hoitotoimenpiteisiin liittyen. Lisäksi zoonoottisen taudinaiheuttajan ollessa kyseessä, voidaan eläinten tartuntoja ehkäisemällä ehkäistä myös eläinten kanssa työskentelevien ihmisten tartuntoja.