Browsing by Subject "Erinaceus europaeus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Eurooppalaisten siilien (Erinaceus europaeus) on todettu kantavan tietyissä maissa luontaisesti mecC-tyypin metisilliinille resistenttiä Staphylococcus aureusta (MRSA). Tiettyjen mecC-MRSA-linjojen on todettu kehittyneen siileillä S. aureuksen koevoluutiona bentsyylipenisilliiniä tuottavan sienen Trichopython erinacei kanssa. Euroopassa mecC-MRSA:n esiintyvyys sekä eläimillä että ihmisillä vaihtelee runsaasti maittain, ja joissakin maissa sitä ei ole havaittu ollenkaan. Tietoa suomalaisten siilien MRSA:n esiintyvyydestä on niukasti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka monella tutkimuksen siilillä esiintyi MRSA:ta, mitä spa-tyyppejä MRSA-kannat edustivat ja kuinka moni MRSA-kannoista kantoi mecC-/mecA-geeniä. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri näytteenottokohdan, esirikastusliemen sekä selektiivisen kasvatusalustan soveltuvuutta mecA- ja mecC-MRSA:n eristämiseen suomalaisilla siileillä. Työn hypoteesit olivat: 1) Siileillä esiintyy MRSA:ta 2) mecC-MRSA:ta löytyy suhteessa enemmän verrattuna mecA-MRSA:han. Odotettavaa oli myös, että näytteenottokohta ja eri viljelymenetelmät vaikuttaisivat S. aureuksen ja MRSA:n havaitsemiseen. Tutkimuksen aineistona oli 35 itsestään kuollutta tai lopetettua siiliä, jotka oli toimitettu erilaisten oireiden tai vammojen takia Korkeasaaren villieläinsairaalaan tai Oulun Ruokaviraston patologiseen tutkimukseen vuosina 2021–2022. Kustakin siilistä otettiin neljä näytettä, kaksi nenä/sierainalueelta ja kaksi perineumista, ja kukin näyte rikastettiin kahdessa eri esirikasteessa. Jokainen esirikastettu näyte viljeltiin CHROMagar MRSA- ja MRSA Brilliance –antibioottimaljoille sekä CHROMagar MRSA –maljalle ilman antibioottilisää. Eri rikaste-elatusainemaljayhdistelmiltä poimittiin 259 tyypillistä bakteeri-isolaattia, joista 173 (66,8 %) tunnistettiin S. aureukseksi MALDI-TOF-lajintunnistuksella. Tunnistetuista S. aureuksista valittiin jatkotutkimuksiin 21 kantaa, joille tehtiin mecC/mecA -geenien osoitus PCR-menetelmällä ja spa-tyypin osoitus osagenomisekvensoinnilla sekä mikrobilääkeherkkyysmääritykset kiekko- ja liemilaimennosmenetelmillä. Jatkotutkimukseen valitut kannat myös kokogenomisekvensoitiin, jonka avulla määritettiin kantojen resistenssigeenit, sekvenssityyppi sekä spa-tyyppi. Jatkotutkimuskannoista 85,7 % (18/21) vahvistui mecC-MRSA:ksi, ja kolme kantaa olivat metisilliinille herkkiä S. aureus -kantoja (MSSA). Tutkituista kannoista yksikään ei ollut mecA-MRSA:ta. Sierain/nielunäytteistä eristettiin enemmän S. aureusta (n=107) kuin perineumnäytteistä (n=66). Tutkimuksen tulosten perusteella siilien sierain/nielunäytteistä saa tilastollisesti todennäköisemmin eristettyä S. aureuksen kuin perineumnäytteistä. Esirikastetyypillä ei ollut tilastollista merkitystä S. aureuksen eristämisessä. Brilliance-maljalta eristettiin prosentuaalisesti (88,9 %) enemmän mecC-MRSA:ta kuin muilta maljoilta. Brilliance voisi siis tarjota edun mecC-MRSA:n luotettavammassa tunnistamisessa muihin selektiivisiin maljoihin nähden. Alun hypoteesien mukaisesti tutkimuksen siileillä esiintyi MRSA:ta, ja mecC-MRSA:ta havaittiin enemmän kuin mecA-MRSA:ta. Tutkimuksen kaikkien S. aureus -kantojen spa-tyyppejä, sekvenssityyppejä ja mahdollista mecC- tai mecA -geenin kantajuutta ei kuitenkaan ole vielä selvitetty. Niiden määrittäminen jatkotutkimuksilla toisi lisää tärkeää ja mielenkiintoista tietoa S. aureuksen ja MRSA:n esiintymisestä siileillä.
-
(2022)Siilien (Erinaceus europaeus) suolisto- ja keuhkoloisten esiintyvyyttä on tutkittu paljon ulkomailla, mutta suomalaisia tutkimuksia aiheesta on vähän. Siilien yleisimmät loislöydökset ovat sukkulamatoja: Crenosoma striatum, Capillaria aerophila ja muut Capillaria spp. Imumatoja, Brachylaemus erinacei, löydetään sukkulamatoja harvemmin. Heisimatoja ja väkäkärsämatoja löydetään joskus. Näistä loisista C. aerophila on mahdollinen zoonoosi. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan olennaisia asioista siilistä, kuten fysiologiasta ja kuolleisuutta aiheuttavista tekijöistä, ja perehdytään tarkemmin kirjallisuudessa käsiteltyihin keuhko- ja suolistoloisiin. Alkueläimiä ei tässä tutkielmassa käsitellä. Mahdollisista hoitokeinoista kerrotaan yleisimpien loisten kohdalla. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, joka on tehty keväällä 2019. Tutkimuksen aineistona oli 48 luonnonvaraista siiliä, jotka oli tuotu hoitoon Korkeasaaren villieläinsairaalaan, ja jotka olivat kuolleet tai ne oli jouduttu lopettamaan. Syitä hoitoon tuomiselle olivat mm. heikkokuntoisuus ja erilaiset vammat. Kaikki siilit olivat Uudeltamaalta peräisin. Siilit toimitettiin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan tutkittavaksi loisten varalta, kaikilta siileiltä tutkittiin uloste, suoliston sisältö ja keuhkot. Löydetyt loiset tunnistettiin morfologisesti ja matomäärät laskettiin. Ulostenäytteet tutkittiin suoramikroskopoimalla madonmunien ja toukkien varalta, suoliston veteen liuotettu sisältö ja keuhkomadot tutkittiin stereomikroskoopilla loisten löytämiseksi. Imumadot värjättiin lajin tunnistusta varten. Capillaria-munien määrä (epg-arvo, eggs per gram) ulosteessa laskettiin modifioidulla McMaster-menetelmällä, jos siililtä oli saatu tarpeeksi ulostetta sen tekemiseen. Capillaria-munia löydettiin ulosteesta 77 %:lla (37/48) siileistä. Munamäärät vaihtelivat 25–4050 epg/siili. Capillaria-matoja esiintyi suolistossa 75 %:lla (36/48) ja keuhkoissa (Capillaria aerophila) 17 %:lla (8/48) siileistä. Crenosoma striatumeja esiintyi keuhkoissa 81 %:lla (39/48) siileistä ja sukkulamadon toukkia löytyi ulosteesta 63 %:lla (30/48). Imumatoja oli 15 %:lla (7/48) siileistä. Kahdella siilillä oli kärpäsen toukkia suolistossa. Seitsemältä (15 %) siililtä ei löydetty yhtään loista suolistosta tai keuhkoista ja ulosteessa ei ollut loisten munia tai toukkia. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa luonnonvaraisten siilien sisäloistilanteesta Suomessa. Tutkimuksen loislöydökset olivat samanlaisia kuin aiemmissakin tutkimuksissa, Capillaria-lajit ja Crenosoma striatumit olivat yleisin ja runsaslukuisin löydös. Tuloksia ei voi kuitenkaan suoraan verrata kaikkiin luonnossa eläviin siileihin, sillä tutkitut siilit olivat sairaita tai loukkaantuneita, mikä on voinut altistaa suuremmalle loistaakalle. Vaikka tutkielmaan on koottu yhteen erilaisia hoitokeinoja loistartunnoille, niin luonnonvaraista siiliä ei tulisi hoitaa tartunnan vuoksi, ellei se uhkaa siilin parantumista tai henkeä. Loiset kuuluvat luontoon ja osaksi luonnonvaraisten eläinten elämää.
Now showing items 1-2 of 2