Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "IgG"

Sort by: Order: Results:

  • Förell, Aino (2019)
    Tämän kirjallisuuskatsauksena tehdyn lisensiaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää lampaan ternimaidon koostumusta ja erityisesti ternimaidon immunoglobuliini G:n (IgG) pitoisuuksia. Lisäksi tarkoitus oli selvittää ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä, kerätä tietoa ternimaidon analysointimenetelmistä sekä kertoa ternimaidon imeytymisestä karitsoilla, vastasyntyneen karitsan passiivisen immuniteetin kehittymisestä ja passiivisen immuniteetin kehittymisen mahdollisesta epäonnistumisesta. Lampaalla, kuten muillakin märehtijöillä, hallitsevin immunoglobuliini sekä ternimaidossa että maidossa on IgG. Passiivinen immuniteetti tarkoittaa ternimaidosta karitsaan uuhelta siirtyneiden immunoglobuliinien antamaa suojaa vastasyntyneelle sekä muiden immuunipuolustusta vahvistavien tekijöiden siirtymistä vastasyntyneelle. Ternimaidolla on tärkeä merkitys passiivisen immuniteetin kehittymisessä. Se edistää ruuansulatuskanavan kehittymistä, vaikuttaa endokriiniseen sekä metaboliseen elinjärjestelmään ja tarjoaa tärkeän energianlähteen nuorille karitsoille lämmöntuotannon aloittamiseen sekä hypotermian ennaltaehkäisemiseen. Riittämätön ternimaidon saanti on toiseksi suurin syy karitsakuolleisuuteen synnynnäisten energiavarastojen hupenemisen jälkeen. Alhainen ternimaidon ja karitsan plasman immunoglobuliinipitoisuus 24 tuntia syntymän jälkeen on liitetty karitsakuolleisuuteen. Tämä korostaa vastasyntyneen karitsan laadukkaan ternimaidon saamisen tärkeyttä. Ternimaidon laatu korreloi suoraan sen sisältämän IgG:n määrän kanssa. Ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä lampailla ovat genotyyppi, rotu, utare, uuhen kuntoluokka, uuhen ikä ja karitsointikerta, katraan koko, hormonit, ravinto, aika sekä ternimaidon lämpökäsittely. Passiivisen immuniteetin muodostumista voidaan arvioida seerumin kokonaisproteiinipitoisuuden perusteella, mikä heijastaa albumiinin sekä gammaglobuliinien määrää. Menetelmä ei kuitenkaan ole kovin spesifinen. Hyvän laboratoriotavan menetelmät ovat parhaimpia menetelmiä IgG-pitoisuuksien mittaamiselle. Näitä hyvän laboratoriotavan menetelmiä ja testejä ovat radiaalinen immunodiffuusio (RID) sekä ELISA (Enzyme-linked immunosorbent assay). Tutkijat ovat kiinnostuneita kapillaarielektroforeesin (CE-menetelmä) mahdollisuuksista lampaan ternimaidon IgG-pitoisuuksien mittaamiseksi. Tutkijoiden mukaan CE-menetelmä tarjoaa uuden, luotettavan, nopeamman ja edullisemman vaihtoehdon ternimaidon IgG-pitoisuuden mittaamiselle. Suomalaiselle lampaanlihalle on kysyntää ja lähiruuan suosio on kasvanut tiedostavien kuluttajien keskuudessa. Suomen lammastaloudessa on kasvupotentiaalia ja laadukkaan ternimaidon takaaminen sekä karitsakuolleisuuden ennaltaehkäisy ovat avaintekijöitä lammastalouden kannattavuudelle.
  • Vertanen, Anne (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)
    Tamman istukan rakenteesta johtuen varsa syntyy ilman vasta-aineita, mutta se saa niitä ternimaidon mukana alkaessaan imeä emäänsä. Jos varsa ei saa ternimaitoa tai se saa sitä liian vähän tai liian myöhään, varsa jää ilman vasta-aineita ja sairastuu helposti erilaisiin infektiotauteihin. Vasta-aineet imeytyvät varsan suolistosta syntymän jälkeen noin yhden vuorokauden ajan. Samanaikaisesti vasta-aineiden kanssa varsan vereen imeytyy myös muita ternimaidon proteiineja, mm. entsyymejä. Määrittämällä varsan verestä näitä entsyymejä voidaan epäsuorasti saada selville, onko varsa saanut ternimaitoa vai ei. Yhdeksästä varsasta otettiin verinäytteitä ennen ensimmäistä imemistä ja tietyin aikavälein imemisen jälkeen 32 vrk:teen saakka. Samalla otettiin myös varsan emästä veri- ja kolostrum/maitonäytteet. Verinäytteistä määritettiin vasta-aineet, N-asetyl-beta-D-glucosaminidaasi (=NAGaasi), hapan fosfataasi (=HFOS), beta-glukuronidaasi, gammaglutamyltransferaasi (=GGT), kreatiinikinaasi (=CK), laktaattidehydrogenaasi (=LD) ja totaaliproteiinit. Kolostrum- ja maitonäytteistä määritettiin vasta-aineet, NAGaasi, HFOS ja betaglukuronidaasi. Ennen imemistä kolostrumin vasta-aine- ja entsyymipitoisuudet olivat korkealla, mutta ne laskivat nopeasti, kun varsa alkoi imeä. Varsan seerumissa vasta-aine-, NAGaasi-, CK-, LD- ja totaaliproteiinipitoisuudet nousivat vastaavasti imemisen jälkeen. CK:n ja LD:n nousu ei johtunut niiden imeytymisestä ternimaidosta, vaan niitä vapautui varsan vereen sen omista kudoksista. HFOS, beta-glukuronidaasi ja GGT eivät nousseet merkittävästi varsan seerumissa imemisen jälkeen. Varsan seerumin NAGaasi-aktiviteetti oli alhainen ennen imemistä, mutta se nousi selvästi, kun varsa alkoi imeä runsaasti NAGaasia sisältävää ternimaitoa. Huippunsa varsan seerumin NAGaasi-taso saavutti jo 4 h:n kuluttua ensimmäisestä imemisestä, mutta NAGaasi eliminoitui varsan seerumista nopeasti. Jos varsan seerumin NAGaasi-pitoisuus määritetään 4-8 h:n kuluttua imemisestä, ja se on silloin korkealla, osoittaa tämä varsan absorboineen ternimaidon proteiineja ja siten myös vasta-aineita. Kuitenkaan varsan seerumin NAGaasi-taso ei kerro, kuinka paljon ternimaidon vasta-aineita on imeytynyt seerumiin. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vastasyntyneen varsan, vasikan ja karitsan passiivista immuniteettia ja esitellään yksinkertaisia menetelmiä, joilla sitä voidaan mitata.