Browsing by Subject "LLLT"

LLLT:lla (low level laser therapy) tarkoitetaan matalatehoisilla lasereilla annettua biostimulaatiota, joka voi edistää elimistön omia puolustus- ja paranemismekanismeja. Vaikka eläinlääkärit ja eläinfysioterapeutit käyttävät laserterapiaa lisääntyvästi, ovat sen vaikutukset ja käyttömahdollisuudet vieraita monille eläinlääkäreille. Työn tarkoituksena oli perehtyä LLLT:n periaatteisiin ja olemassa olevaan tutkimustietoon, sekä pohtia mahdollisia käyttökohteita eläinlääketieteessä. LLLT:n historia ulottuu 1960-luvun puoliväliin, jolloin tehtiin ensimmäiset haavan paranemiseen liittyvät tutkimukset matalateholasereista. Nykyään on tarjolla kohtuullisesti tutkimustietoa LLLT:n vaikutuksesta soluviljelmissä ja eläinkokeissa, mutta tieteellisesti merkittäviä kliinisiä tutkimuksia eläinlääketieteen saralla ei vielä ole. Tämän vuoksi humaanitutkimuksista ja laboratoriokokeista saatua tietoa joudutaan soveltamaan eläinlääketieteeseen. Laservalo on aina koherenttia ja monokromaattista (samanvaiheista ja yhtä aallonpituutta sisältävää), ja lasersäteen hajonta on hyvin pieni. Näiden ominaisuuksien ansiosta lasersäde tunkeutuu kudokseen ja voi saada aikaan vasteen sekä kohdesoluissa että systeemisesti. Lasersäteen energia on pienissä partikkeleissa, fotoneissa, jotka voivat imeytyä solukalvon läpi solun sisään ja siellä edelleen mm. mitokondrioihin. LLLT:n on todettu stimuloivan solunjakautumista, solujen ATP-, RNA- ja DNA-synteesiä sekä lisäävän solujen hapen ja glukoosin kulutusta. Matalan tehon lasersäteilyllä on myös systeemisiä vaikutuksia. Sen on todettu lisäävän serotoniinin, sisäsyntyisten opioidien ja endorfiinien eritystä. Näin ollen laserterapia voi vaikuttaa kipua ja tulehdusta lievittävästi myös muualla elimistössä. Lisäksi LLLT:n on todettu lisäävän verenkiertoa ja lymfanestekiertoa. Laserterapian käyttäkohteita paikallishoidossa ovat mm. haavat, urheiluvammat, nivelrikko, selkäkipu ja paiseet. Laserin käyttö akupunktiopisteisiin antaa hyvin monipuoliset mahdollisuudet eri sairauksien hoitoon. Lisätutkimuksia tarvitaan vielä sekä vaikutusmekanismeista että kliinisen terapian antamisesta eläimille. Tarvitaan myös lisätietoa säteilyannoksen vaikutuksesta eri kudoksissa eri eläinlajeilla. Työn menetelminä on käytetty kirjallisuuskatsausta, sekä kahden laserterapiaa saaneen ihotautipotilaan hoitokertomusta. Potilaskertomuksista ei voida tehdä tieteellisiä johtopäätöksiä.