Browsing by Subject "Listeria monocytogenes"
Now showing items 1-17 of 17
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Listeria monocytogenes on grampositiivinen sauvabakteeri, jota löytyy yleisesti maaperästä. L. monocytogeneksen aiheuttamaa sairautta, listerioosia, tavataan vastasyntyneillä, vanhuksilla, raskaana olevilla ja immuniteetiltaan heikentyneillä ihmisillä. Ihmisten listerioosi on elintarvikeperäinen sairaus ja L. monocytogenesta onkin eristetty useista erilaisista elintarvikkeista. Listerioosin esiintyminen on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Syynä pidetään muutoksia elintarvikkeiden tuotannossa ja säilyttämisessä, immuniteetiltaan heikentyneiden ihmisten määrän lisääntymistä sekä väestön ikääntymistä. L. monocytogenes on solunsisäinen bakteeri, jonka patogeneesista voidaan erotella neljä vaihetta: 1) internalisaatio, 2) pakeneminen fagosomista tai solunsisäisestä vakuolista, 3) lisääntyminen ja liikkuminen solun sisällä sekä 4) leviäminen solusta toiseen. Patogeneesiin osallistuvia virulenssigeenejä tunnetaan useita. Näitä ovat mm. prfA, plcA, hly, mpl, actA, plcB, inlA, inlB ja iap. Eri L. monocytogenes -kannat vaikuttavat sopeutuneen elämään erilaisissa ekologisissa lokeroissa. Tämän perusteella on oletettavissa, että niiden virulenssisakin olisi eroja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tunneta kyseisiä eroja, joten kaikkia L. monocytogenes -kantoja pidetään potentiaalisesti patogeenisina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko virulenssigeenien esiintymisessä eroja eri alkuperää olevien L. monocytogenes -kantojen välillä ja voidaanko näiden erojen perusteella päätellä kannan alkuperä. Tutkimusmenetelmänä oli multiplex-PCR, jossa kahden eri reaktion avulla tutkittiin prfA-, plcA-, hly-, mpl-, actA-, plcB-, iap-, inlA-, inlB-, inlC-, inlD-, inlF- ja inlE-geenien esiintymistä. Tutkittavia kantoja oli 484 ja ne olivat peräisin säilörehusta (54 kpl), elintarvikelaitoksista (126 kpl) ja niiden laitteista (81 kpl), elintarvikkeista (183 kpl) ja raaka-aineista (40 kpl). Kaikilta tutkituilta L. monocytogenes -kannoilta löytyi 88-92 % virulenssigeeneistä. Eri alkuperää olevien kantojen välillä ei ollut merkittäviä eroja. Yksittäisten geenien esiintymisessä eri paikoista peräisin olevien kantojen kesken havaittiin huomattaviakin eroavaisuuksia. Yleisin geeni oli hly, joka löytyi kaikilta tutkituilta L. monocytogenes –kannoilta. Muiden geenien yleisyysjärjestys oli seuraavanlainen: plcB > inlE > iap > mpl > inlA > inlF > prfA > actA > inlC > inlD > plcA. Geenien esiintymisessä havaittujen erojen perusteella ei kuitenkaan ollut mahdollista päätellä eri kantojen alkuperää. Tutkimuksemme perusteella vaikuttaisi siltä, että kaikilta kannoilta ei löydy kaikkia virulenssigeenejä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Tarhakettujen pentukuolleisuus vaihtelee vuosittain 15%-30% :iin. Tärkeimpiä syitä pentukuolleisuuteen ovat erilaiset infektiot, myrkytykset, ravintoperäiset tekijät, hormonaaliset häiriöt, käytöshäiriöt ja perinnölliset tekijät. Vuosittain löytyy tarhoja, joissa pentuja syntyy ja jää eloon huomattavasti alle keskiarvon. Valtion eläinlääketieteelliseen laitokseen (VELL) lähetetään verinäytteitä näiden ongelmatarhojen ketuista parvovirusvasta-ainetutkimukseen. Tässä jatkotutkimuksessa kartoitettiin vasta-aineet Brucella canis, Leptospira interrogans serovariantit canicola, sejroe ja icterohaemorrhagiae, Listeria monocytogenes ja Toksoplasma gondii agensseille. Tarhoja oli tutkimuksessa mukana 18, näytteiden yhteismäärä 243 ja kutakin antigeenia käyttäen tutkittiin 199-209 seerumia. Toksoplasma-vasta-aineet määritettiin 204 näytteestä 18 tarhalta. Positiivisia näytteistä oli 37 kpl (18%) ja tarhoista 12 (67%). Listeria-vasta-aineet tutkittiin 199 näytteestä 17 tarhalta. Yhtään positiivista seerumia ei ollut. Leptospira-vasta-aineet tutkittiin kolmea antigeenin käyttäen 205 näytteestä 18 tarhalta. Yksi positiivinen Leptospira sejroe-tiitteri löytyi (0,5%). Brucella-vasta-aineet tutkittiin 17 tarhalta ja näytteitä oli yhteensä 209. Odotetusti positiivisia ei löytynyt. Työn kirjallisuuskatsaus käsittelee tutkittujen patogeenien taudinkuvaa, epidemiologiaa ja patogeneesia, levinneisyyttä, diagnostiikkaa, hoitoa ja ehkäisyä. Lopuksi pohditaan muita mahdollisia syttä pentukuolleisuuteen.
-
(2022)Kuivatut siankorvat ovat suosittuja koirien herkkuja. Siankorvien mikrobiologiseen laatuun vaikuttaa moni tekijä, kuten teurastettavien sikojen puhtaus ja siankorvien valmistuksen prosessihygienia. Vaikka kuivattujen siankorvien valmistusketjussa on monia bakteereita tuhoavia tai poistavia vaiheita, ei kaikkia bakteereita saada poistettua. Näin ollen kuluttajalle päätyessään kuivatut siankorvat voivat olla myös patogeenisilla eli tautia aiheuttavilla sekä antibioottiresistenteillä bakteereilla saastuneita. Tämä altistaa sekä koirat että niiden omistajat tartunnoille. Erityisesti pienet lapset, iäkkäät, immuunipuutteiset ja raskaana olevat henkilöt ovat alttiita saastuneiden lemmikinruokien tai infektoituneiden lemmikkien välittämille tartunnoille. Saastuneet siankorvat ovat aiheuttaneet ihmisten salmonellaepidemioita. Epidemioiden seurauksena siankorvien mikrobiologista laatua on tutkittu eri maissa erityisesti Salmonella-bakteerien osalta. Useassa tutkimuksessa on havaittu salmonellan eri serotyyppejä kuivatuissa siankorvissa. Eristettyjen salmonellakantojen joukossa on ollut myös antibioottiresistenttejä kantoja. Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin salmonellaa ja ESBL-entsyymiä tuottavia resistenttejä bakteereita kuivatuissa siankorvissa. Suomessa myytävistä siankorvista ei ole julkaistu vastaavia tutkimuksia. Sen vuoksi suomalaiselle siankorvien mikrobiologista laatua selvittävälle tutkimukselle oli tarvetta. Tämän tutkielman tutkimusosiossa oli tavoitteena tutkia salmonellan, resistenttien ESBL/AmpC-entsyymiä tuottavien Escherichia coli -bakteerien ja tuotantolaitoksissa ympäristökontaminanttina esiintyvän patogeenisen Listeria monocytogenes -bakteerin esiintymistä sekä hygieniaindikaattoreina toimivien kokonais- ja enterobakteerien määriä kuivatuissa siankorvissa. Lisäksi tavoitteena oli vertailla kotimaisten ja ulkomaisten siankorvien mikrobiologista laatua keskenään ja selvittää, onko mikrobiologisen laadun kannalta merkitystä, ostetaanko siankorvat pakattuina vai irtotuotteina. Hypoteesina oli, että ulkomaisissa siankorvissa on enemmän bakteereita kuin kotimaisissa, ja että pakatuissa ja irtomyydyissä siankorvissa ei ole eroa bakteereiden osalta. Tutkimusosiossa näytteenä oli yhteensä 50 Suomesta tai ulkomaisista verkkokaupoista ostettua kuivattua siankorvaa. Näytteistä 31 oli alkuperältään kotimaisia ja loput ulkomaisia. Kotimaisista näytteistä 16 oli irtotuotteita ja muut näytteet olivat pakattuja. Näytteiden kokonais- ja enterobakteerien määriä tutkittiin pintaviljelymenetelmällä. ESBL/AmpC-E. colin esiintymistä tutkittiin kefotaksiimi-pitoisella valikoivalla maljalla sekä varmistustesteillä. Salmonellan ja listerian esiintymistä kartoitettiin aluksi PCR-menetelmällä. Positiivisen PCR-tuloksen saaneille näytteille tehtiin näiden bakteerien osalta viljelyt valikoivilla maljoilla sekä varmistustestejä puhdasviljelmistä. Ulkomaisista näytteistä löytyi sekä salmonellaa että ESBL/AmpC-E. colia. Kotimaisista näytteistä löytyi listeriaa, mutta vain PCR-menetelmällä. Kokonais- ja enterobakteerimäärät olivat suurimpia ulkomaisissa pakatuissa näytteissä. Tämä tutkimus osoitti, että koirille tarkoitettujen kuivattujen siankorvien mikrobiologinen laatu vaihtelee huomattavasti, ja että ulkomaisissa siankorvissa voi esiintyä ihmisten terveydelle haitallisia patogeenisia ja/tai resistenttejä bakteereita. Pakatut siankorvat eivät ole pakkaamattomia turvallisempia. Tulosten perusteella kuivattuja siankorvia käsiteltäessä tulee kiinnittää huomiota hyvään hygieniaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Syventävien opintojeni tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään Listeria monocytogeneksen yleistä epidemiologiaa ja esiintyvyyttä elintarviketeollisuudessa sekä ultraäänen käyttösovellutuksia ja ultraäänen toimintaperiaatetta puhdistuskäytössä. Tutkimusosuudessa tutkittiin ultraäänipuhdistuksen vaikutusta L. monocytogeneksen tuhoutumiseen eri kuljetushihnamateriaaleissa. Tutkimus on osa Hygila eli hygieeniset laitteet elintarviketeollisuudessa -projektia. L. monocytogenes on pääasiassa elintarvikkeiden välityksellä leviävä patogeeni, joka voi aiheuttaa vakavan infektion, listerioosin, henkilöille, joiden vastustuskyky on heikentynyt. L. monocytogenes on grampositiivinen, fakultatiivisesti anaerobi sauvabakteeri, joka esiintyy yleisesti ympäristössä. L. monocytogenes on eristetty useista erilaisista elintarvikkeiden tuotantolaitoksista. L. monocytogeneksesta on tullut kasvava ongelma elintarviketeollisuudessa, sillä sen eradikointi raaka-aineista ei ole mahdollista ja tuotantolaitoksiin päästyään se on vaikeasti häädettävissä. L. monocytogenes pystyy kiinnittymään erilaisille pinnoille ja muodostamaan puhdistukselle vastustuskykyisen biofilmin. Lisäksi se suosii hankalasti puhdistettavia kohtia kuten kuljettimia. L. monocytogeneksen on todettu pystyvän muodostamaan persistoivia laitoskantoja, jotka ovat nonpersistoivia kantoja vieläkin vastustuskykyisempiä puhdistustoimenpiteille. Voimakastehoista ja matalataajuista ultraääntä käytetään puhdistamiseen. Ultraäänipuhdistus perustuu kavitaatioon, jolloin pesunesteeseen muodostuu ultraäänen vaikutuksesta pieniä värähteleviä kuplia. Kuplat keräävät energiaa ja lopulta räjähtävät aiheuttaen likaa irrottavia iskuaaltoja puhdistettavaan pintaan. Ultraäänen on todettu tuhoavan mikrobeja ja irrottavan biofilmiä tehokkaasti erilaisista pinnoista. Tutkimuksessa tutkittiin ultraäänipuhdistuksen vaikutusta L. monocytogeneksen tuhoutumiseen kolmessa eri kuljetushihnamateriaalissa, joita olivat ruostumaton teräs, asetaali ja polypropyleeni. Ultraäänipesun kestoa (30s / 1 min), lämpötiloja (30 °C / 45 °C) ja pesuaineita (SOLO / P3-mip SP) vaihdeltiin. Tutkimuksessa todettiin ultraäänipuhdistuksen tuhoavan L. monocytogenesta eri kuljetushihnamateriaaleista. Kuljetushihnamateriaaleista erityisesti ruostumaton teräs puhdistui polypropyleenia paremmin. Myös asetaali puhdistui polypropyleenia paremmin. Ultraäänipesuajalla, jonka kesto oli 30 s tai 1 min, ei tässä tutkimuksessa todettu olevan merkitystä. Korkeampi pesulämpötila suurensi L. monocytogeneksen reduktiolukuja, mutta tilastollisesti merkitseviä tuloksia oli vain muutama. Pesuaineen vaikutuksista havaittiin materiaalikohtaisia eroja siten, että polypropyleeni ja myös asetaali puhdistuivat paremmin SOLO-pesuaineella. Ruostumaton teräs puhdistui matalammassa 30 °C lämpötilassa P3-mip SP -pesuaineella paremmin. Ultraäänipuhdistuksen todettiin soveltuvan kuljetushihnamateriaalien puhdistamiseen.
-
(2021)Kylmäsäilytetyissä elintarvikkeissa esiintyy yleisesti Leuconostoc gelidum -maitohappobakteereja, jotka on perinteisesti yhdistetty elintarvikkeiden pilaantumiseen. Joidenkin L. gelidum -kantojen on lisäksi todettu tuottavan bakteriosiineja, pieniä antimikrobisia peptidiyhdisteitä, jotka estävät tehokkaasti Listeria monocytogenesin sekä joidenkin maitohappobakteerien kasvua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli seuloa bakteriosiineja tuottavia L. gelidum -kantoja, jotka estävät L. monocytogenesin kasvua kylmäsäilytetyissä elintarvikkeissa. Ensin estovaikutusta tutkittiin yksinkertaisella agardiffuusiokokeella. Kokeeseen valittiin neljä suomalaisista elintarvikkeista eristettyä L. gelidum -kantaa, joiden genomista oli aiemmin BAGEL3- tietokoneohjelmalla tunnistettu bakteriosiinien tuotantoon viittaava operoni. Agardiffuusiokokeet tehtiin L. gelidum -kantojen soluvapaalla pintaliuoksella. Estovaikutuksen varmistettiin johtuvan bakteriosiinin kaltaisesta yhdisteestä käsittelemällä pintaliuoksia peptidiyhdisteitä pilkkovalla proteinaasilla. Jatkokokeisiin valittiin tehokkaimmin L. monocytogenesta estävä kanta, jonka estovaikutusta tutkittiin yhteisviljelmässä, jossa bakteriosiinia tuottavan kannan ja L. monocytogenesin kasvua seurattiin kasvatusliemessä (20 °C). Lopuksi koe toistettiin kasvis-broilersoseessa jääkaappilämpötilassa (5 °C). Tulosten perusteella kolme L. gelidum -kantaa tuotti kasvatusliemeensä L. monocytogenesta ja useaa maitohappobakteerikantaa estävää bakteriosiinin kaltaista yhdistettä. Estovaikutus hävisi proteinaasin lisäämisen jälkeen, eikä johtunut pintaliuosten happamuudesta. Kantojen tuottamat bakteriosiinit estivät tehokkaasti L. monocytogenesin kasvua pidentäen sen viivevaihetta ja rajoittaen lopullista solutiheyttä kasvatusliemessä. Yhteisviljelmäkokeisiin valittu L. gelidum -kanta rajoitti L. monocytogenesin kasvua kasvatusliemessä (20 °C) ja jääkaappilämpötilassa säilytetyssä kasvis-broilersoseessa. Kyseisen L. gelidum -kannan läsnä ollessa L. monocytogenesin lopullinen solutiheys jäi kummassakin tapauksessa 100-krt pienemmäksi kuin yksin kasvatettuna. Tämä työ osoittaa, että kylmäsäilytettävissä elintarvikkeissa yleisesti esiintyvät L. gelidum -kannat voivat rajoittaa L. monocytogenesin kasvua kasvispohjaisessa elintarvikkeessa. Estovaikutteisiksi tunnistetut L. gelidum -kannat ja niiden tuottamat antilisteriset bakteriosiinit tarjoavat kiinnostavan jatkotutkimuskohteen pohdittaessa listerian torjuntakeinoja ruokaketjussa.
-
(2021)Listeria monocytogenes on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä elintarvikevälitteistä tautia aiheuttavista bakteereista. L. monocytogenes -bakteeria esiintyy erityisesti raaoissa liha- ja kalavalmisteissa, pastöroimattomissa maitotuotteissa sekä tuoreissa kasviksissa. L. monocytogenes on ongelma elintarvikkeiden lisäksi myös tuotantolaitoksissa, joiden pinnoille muodostamissaan biofilmeissä bakteeria voi esiintyä saneerauksesta huolimatta jopa vuosia. Leuconostoc gelidum -maitohappobakteerit ovat ympäristössä esiintyviä bakteereja, jotka ovat yleisiä kylmäsäilytettyjen suojakaasu- ja tyhjiöpakattujen elintarvikkeiden valtalajeja viimeisenä käyttöpäivänä. Jotkut L. gelidum -kannat tuottavat pieniä antimikrobisia peptidejä, bakteriosiineja, joilla on osoitettu olevan L. monocytogenes -bakteerin kasvua estävä vaikutus. Tämän työn tavoitteena oli tutkia bakteriosiinia tuottavan ja tuottamattoman L. gelidum -kannan vaikutusta L. monocytogenes -bakteerin kasvuun kylmäsäilytetyissä elintarvikkeissa tarkkaillen samalla kantojen läsnäolon vaikutusta elintarvikkeen happamuuteen. Tutkimuksen hypoteesina oli, että I) L. gelidum- kantojen läsnäololla on L. monocytogenes -bakteerin kasvua estävä vaikutus ja II) bakteriosiinia tuottavan kannan estovaikutus on voimakkaampi. Estovaikutusta tutkittiin elintarvikkeissa (6 ºC), joihin oli siirrostettu L. monocytogenes ATCC 7644ᵀ -kantaa. Elintarvikkeista määritettiin L. monocytogenes -pesäkemäärä (pmy/g) useassa aikapisteessä L. monocytogenes -kannan kasvaessa yksin, yhdessä bakteriosiinia tuottavan L. gelidum Vvan 9 -kannan kanssa ja yhdessä bakteriosiinia tuottamattoman L. gelidum LMG 18811ᵀ -kannan kanssa. Kokeen aikana seurattiin myös mahdollisia muutoksia elintarvikkeiden pH-arvossa. Tulosten perusteella molemmilla L. gelidum -kannoilla oli L. monocytogenes ATCC 7644ᵀ -kannan kasvua hidastava vaikutus. Bakteriosiinia tuottavan Vvan 9 -kannan estovaikutuksen havaittiin kuitenkin olevan huomattavasti voimakkaampi kuin bakteriosiinia tuottamattoman LMG 18811ᵀ -kannan estovaikutuksen. Tämä viittaisi siihen, että hypoteesin mukaisesti Vvan 9 -kannan tuottamat bakteriosiinin kaltaiset yhdisteet tehostivat kannan estovaikutusta. L. gelidum -kantojen läsnäolo laski pH-arvoa matriiseissa, joissa ei ollut runsasta luonnollista mikrobistoa. Työ osoittaa, että L. gelidum Vvan 9 -kanta ja sen tuottamat bakteriosiinit ovat potentiaalinen keino torjua L. monocytogenes -bakteerin kasvua tyhjiö- ja suojakaasupakatuissa kylmäsäilytetyissä elintarvikkeissa. Kyseinen kanta sekä muut bakteriosiineja tuottavat L. gelidum -kannat tarjoavatkin jatkossa mielenkiintoisen tutkimuskohteen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Listeria monocytogenes pystyy aiheuttamaan vakavia elintarvikkeiden välityksellä leviäviä sairauksia immuunivajaille henkilöille, vanhuksille, pienille lapsille ja raskaana oleville. Listeriaa on eristetty monista elintarvikkeista. Pitkiä aikoja säilytettävät, kuumentamatta syötävät elintarvikkeet, sekä kuumennuskäsittelyjen jälkeen kontaminoituneet tuotteet ovat tyypillisiä riskielintarvikkeita herkille yksilöille. Listeriaa esiintyy yleisesti kalavalmisteissa. Tuotteet kontaminoituvat kalanjalostuslaitoksissa käsittelylinjoilla. Laitosten kontaminoitumisreittejä ei kuitenkaan tiedetä. Raakaa kalaa pidetään mahdollisena kontaminaatiolähteenä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon suomalaisessa, raa'assa kalassa esiintyy Listeria monocytogenesta. 102 näytettä, jotka sisälsivät kahdesta viiteen kalaa, tutkittiin. Listeria-eristys tehtiin ISO 11290-1 -menetelmän mukaisesti. Lisäksi käytettiin kiinteää LMBA-elatusainetta (Listeria monocytogenes blood agar). ISO-menetelmän mukaisten ja LMBA-elatusaineen käyttöä Listeria spp:n ja L. monocytogeneksen eristämisessä verrattiin. Puhtaaksi viljellyistä Listeria-kannoista tehtiin multiplex-PCR (-polymeraasiketjureaktio) -tutkimus. Tällä haluttiin selvittää PCR:n luotettavuutta Listeria spp:n ja L. monocytogeneksen tunnistamisessa verrattun perinteiseen eristysmenetelmään. Neljästä kuuteen L. monocytogenes -isolaattia jokaisesta positiivisesta näytteestä tyypitettiin pulssikenttäelektroforeesilla (PFGE) kantojen biodiversiteetin selvittämiseksi. 10 %:sta kaloja eristettiin Listeria spp. ja 3 %:sta Listeria monocytogenes. Kala on siis mahdollinen Listeria-laitoskontaminaatioiden lähde. Kiinteä LMBA-elatusaine oli tässä tutkimuksessa Listeria spp:n eristämisessä vastaava kuin ISO-menetelmän mukaiset selektiivilevyt. LMBA:lla havaittiin L. monocytogenekselle tyypillinen -hemolyysi. LMBA:n käyttö nopeuttaa L. monocytogeneksen tunnistusta ISO-menetelmään verrattuna vuorokaudella, kun isolaattien jatkoviljely verilevylle hemolyysin toteamiseksi on tarpeetonta. Multiplex-PCR:llä tunnistettiin kaikki samat Listeria-positiiviset näytteet kuin perinteisellä menetelmällä. PCR on perinteisiä menetelmiä nopeampi, joten sen käyttö esim. epidemiatapauksissa on perusteltua. PFGE:llä jokaisen L. monocytogenes -positiivisen näytteen pulssityypit olivat erilaisia. Yhden näytteen isolaatit olivat samaa tyyppiä. Kaloissa esiintyvät L. monocytogenes -tyypit vaihtelevat, mikä voi selittää kalanjalostuslaitoksista eristettyjen tyyppien vaihtelun.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Listeria monocytogenes on laajalti ympäristössä esiintyvä patogeeninen bakteeri. Se kykenee aiheuttamaan vakavia ruokamyrkytystapauksia elintarvikkeiden välityksellä, etenkin immuunivajaavaisille potilaille, vanhuksille, lapsille vastasyntyneille ja raskaana oleville. Myös eläimet voivat sairastua listerioosiin. L. monocytogenestä on eristetty useista elintarvikkeista, esim. lihasta, kalasta, kasviksista ja meijerituotteista kuten voista, juustosta ja jäätelöstä. Erityisesti einekset ja kuumentamatta syötävät elintarvikkeet, joiden käyttö on viime aikoina lisääntynyt, muodostavat riskin. L. monocytogeneksen esiintyvyydestä kaloista on saatu vaihtelevia tuloksia. Norjalaisessa tutkimuksessa raa'asta kalasta ei löytynyt yhtään L. monocytogenestä, sveitsiläisessä tutkimuksessa taas n. 15 % näytteistä oli L. monocytogenes -positiivisia. Kalavalmisteissa esiintyvyys on 0 – 85 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin L. monocytogeneksen esiintyvyyttä suomalaisessa, raa'ssa, kasvatetussa kirjolohessa. Lisäksi tutkittiin voiko raaka kala olla mahdollinen kontaminaation levittäjä kalanjalostuslaitoksiin. Näytteet (140 kpl) haettiin helsinkiläisestä kalanvälitysfirmasta. Näytteistä eristettiin L. monocytogenes modifioidun ISO 11290-1-menetelmän mukaan. Listeriat tunnistettiin sekä ISO-standardin mukaisesti että PCR-menetelmää käyttäen. L. monocytogeneksen esiintyvyys suomalaisessa, raa'assa kasvatetussa kirjolohessa oli tässä tutkimuksessa 5 %. Listeria-sukuun kuuluvia bakteereja eristettiin 30 %:sta näytteitä. Koska kaloista löytyi L. monocytogenestä, on mahdollista että raaka kala levittää kyseistä patogeenia kalanjalostuslaitoksiin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Listeria monocytogenes on laajalti ympäristössä esiintyvä bakteeri. Se on Listeria-suvun ainoa ihmiselle patogeeninen laji. Listerioosi ilmenee ihmisillä mm. aivokalvontulehduksina ja keskenmenoina. Listerioosille ovat erityisen alttiita pienet lapset, vanhukset, raskaana olevat naiset ja immuunipuutospotilaat. Myös useat eläimet voivat sairastua listerioosiin tai kantaa bakteeria oireettomana suolistossaan. L. monocytogeneksen esiintyvyydestä linnuissa on saatu vaihtelevia tuloksia. Ulkomaisissa tutkimuksissa esiintyvyys vaihtelee välillä 0–37 %. Suomalaisissa linnuissa esiintyvyydeksi on saatu kaupungissa 8 % ja kaatopaikalla 57 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin L. monocytogeneksen esiintyvyyttä kaatopaikan lintujen ulosteissa ja vertailtiin esiintyvyyttä alku- ja keskikesällä. Lisäksi tutkittiin, voidaanko PCR-menetelmää soveltaa L. monocytogeneksen osoittamiseen suoraan rikastusliemestä. Näytteet (100 kpl) kerättiin Ämmässuon kaatopaikalta kahtena eri ajankohtana. Näytteistä eristettiin L. monocytogenes hieman muunnellun ISO 11290-1-menetelmän mukaisesti. Listeriat tunnistettiin sekä ISO-standardin mukaisesti että PCR-tekniikkaa käyttäen. PCR-menetelmän kehittämiseksi suoraan rikastusliemistä kokeiltiin kahta esikäsittelymenetelmää Listeria-positiivisiksi todetuille näytteille. Rikastusliemiä esikäsiteltiin ominaispainosentrifugaatiolla ja pesulla. L. monocytogeneksen esiintyvyys kaatopaikan lintujen ulosteissa oli tässä tutkimuksessa 51 %. Listeria-sukuun kuuluvia bakteereja eristettiin 77 %:sta näytteitä. Alkukesällä L. monocytogenestä esiintyi vähemmän kuin keskikesällä. Listeria-sukuun kuuluvien bakteerien esiintyvyydessä ei ollut merkittävää eroa näiden kahden ajankohdan välillä. PCR-menetelmää ei voitu kokeilluilla esikäsittelymenetelmillä soveltaa L. monocytogeneksen osoittamiseen suoraan rikastusliemestä. Esikäsittelymenetelmiä täytyy vielä kehittää, jotta PCR onnistuisi ulostepitoisista näytteistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Listeria monocytogenes is an important food-borne pathogen. It is a gram-positive bacterium, which multiplies in both aerobic and anaerobic conditions at a wide temperature area. It can grow in vacuum and modified atmosphere packages in refrigerated temperatures causing food hygienic risk. Listeria monocytogenes can cause life-threatening infection particularly in individuals who are immunocompromised, pregnant and elderly. The disease is divided into invasive and non-invasive form. The disease manifests typically with septicaemia, meningitis and gastroenteritis in non-invasive form. L. monocytogenes exists widely in the environment such as soil and water. It can find its way from the environment to the food processing plants and cause so called persistent contamination in the plant. The persistent contamination is a sum of many factors. Bacterial adhesion, acid and heat tolerance, the failure of disinfection, the adaptation of bacteria to sanitizing agents, complex processing machines and the existence of compartmentalization has its own role. Listeria monocytogenes strains can be divided into persistent and non-persistent strains. The persistent strains adhere to stainless steel surfaces faster than non-persistent strains. After the adhesion bacteria produce exopolysaccarides around themselves creating a biofilm. There are several methods to investigate biofilms. These methods can be divided into direct and indirect methods. In direct methods the biofilm is observed directly with microscope. The indirect methods are often colorimetric in other words the adherent bacteria are stained and the amount of colour is measured to estimate the amount of biofilm. The aim of the study was to set up a microtiter plate method to examine the adhesion of L. monocytogenes. At the same time the adhesion of persistent and non-persistent L. monocytogenes strains was compared. There were 20 L. monocytogenes strains that were isolated from food processing plants. The test was repeated 2 or 3 times. In the method which was used in this study the strain was incubated in the suspension in the microtiter plate. The adhered cells were stained and then the colour was dissolved. The optical density of the suspension was measured. The higher the optical density of the suspension was, the more there were adhered bacteria. Part of the studied strains had statistically significant difference in the adhesion. However most of the strains did not have a significant difference in adhesion. There was not statistically significant difference in the adhesion of persistent and non-persistent strains. The microtiter plate method proved to be a practical method to examine the biofilm of L. monocytogenes but its repeatability should still be improved. Differences in the adhesion of strains were observed with the method. Many strains can be examined at the same time with the method. The method is also easily modified to different research conditions.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Listeria monocytogenes on gram-positiivinen yleinen, luonnossa esiintyvä sauvabakteeri. Se voi aiheuttaa listerioosia, sekä ihmisille että eläimille. Riskiryhmitään kuuluvat raskaana olevat naiset, vastasyntyneet ja henkilöt, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Oireet vaihtelevat aina raskaana olevien naisten lievistä flunssankaltaisista oireista vakaviin meningoenkefaliitteihin. Kuolleisuus listerioosiin on noin 30 8/. 80-luvulla pystyttiin osoittamaan listerioositartuntojen olevan lähinnä elintarvikeperäisiä. Psykrotrofina L. monocytogenes pystyy lisääntymään jääkaappilämpötilassa. Perinteisten mikrobiologisten tyypitysmenetelmien herkkyys ei riitä erottelemaan eri lähteistä olevia L. monocytogenes-isolaatteja. Uudempia, herkkyydeltään parempia menetelmiä tarvitaan selvitettäessä L. monocytogenes-tartunnan alkuperä ja tutkittaessa elintarviketeollisuuden kontaminaatioreittejä . PFGE (pulsed-field gel electrophoresis) eli pulssikenttäelektroforeesi on molekyylibiologinen menetelmä, jota voidaan käyttää eri mikrobikantojen erotteluun. Tutkittavien isolaattien DNA eristetään ja pilkotaan eri restriktioentsyymeillä eli DNA:ta määrätyistä kohdista katkovilla entsyymeillä. Saadut DNA-kappaleet ajetaan agaroosigeelissä pulssikenttäelektroforeesilla, joka erottelee kappaleet koon mukaan. DNA-kappaleet visualisoidaan etidiumbromidilla ja UV-valon avulla "DNA. Geeli kuvataan UV-suodattimella varustetulla Polaroid-kameralla, jolloin "DNA-sormenjäljistä" saadaan pysyvä kuva. Niitä voidaan verrata toisiinsa ja jos isolastit ovat samanlaisia voidaan osoittaa tartuntaelintarvike, tai määrittää kontaminaatioreitti elintarviketeollisuudessa. Tutkimuksessa karakterisoitiin pulssikenttäelektroforeesin avulla 30 L. monocytogenes-isolaattia, jotka oli eristetty kuuden vuoden aikana samasta meijeristä. Tyypitys tehtiin restriktioentsyymeillää ApaI ja SmaI. ApaI:lla saatiin kuusi erilaista restriktioentsyymidigestioprofiilia (REDP),, samoin SmaI:lla. Yhdistelemällä kahden eri entsyymin antamat REDP:it saatiin kahdeksan eri PFGE-tyyppiä, joista yhtä tyyppiä oli 60 % L. monocytogenes-isolaatista. Samaa päätyyppiä löytyi meijerin tuotteista tuotantoympäristöstä ja -koneista. Muita PFGE-tyyppejä esiintyi yksittäisinä löydöksinä. Tulokset viittaavat meijerissä eniten esiintyvän PFGE-tyypin adoptoituneen meijeriymparistöön ja kontaminoivan tuotteita satunnaisesti.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Raakamaidon kulutus on vuosikymmenen alussa kasvanut kaupunkiseuduilla ja sitä kuluttavat myös riskiryhmiin kuuluvat henkilöt. Suomalaisten lypsykarjatilojen tankkimaidossa esiintyy satunnaisesti pieniä pitoisuuksia Listeria monocytogenesta, joka voi aiheuttaa listerioosia. Sellaisenaan nautittavissa vähittäismyytävissä elintarvikkeissa korkein sallittu L. monocytogenes -pitoisuus myyntiaikana on 100 pmy/ml. On viitteitä siitä, että jo tällainen bakteerimäärä saattaa olla infektiivinen riskiryhmille. L. monocytogeneksen kylmänsietokyvyn vuoksi raakamaidon säilytysolosuhteet kuluttajan jääkaapissa vaikuttavat keskeisesti raakamaidon käyttöön liittyvään listerioosiriskiin. Raakamaito tulee säilyttää enintään 6 °C lämpötilassa kuluttajalle luovuttamiseen saakka, mutta kuluttajat saattavat säilyttää raakamaitoa jopa 10 – 12 °C lämpötiloissa. Näin korkeissa säilytyslämpötiloissa L. monocytogenes saattaa lisääntyä infektiiviseksi pitoisuudeksi kuluttajasäilytyksen aikana. Työn tarkoitus oli tutkia maidosta ja maidontuotantoympäristöstä, sekä vertailun vuoksi muista ympäristöistä eristettyjen L. monocytogenes -kantojen minimikasvulämpötiloja, ja lisäksi tutkia L. monocytogenes -kantojen kasvua kylmäsäilytetyssä lehmän raakamaidossa. Kymmenen L. monocytogenes -kannan minimikasvulämpötilat tutkittiin gradiplate-inkubaattorilla. Minimikasvulämpötilat 14 vrk inkubaatioaikana olivat -0,3 ja 1,4 °C välillä. Kantojen eristysympäristö ei vaikuttanut minimikasvulämpötiloihin. L. monocytogeneksen kasvua 6, 8 tai 10 °C:ssa säilytetyssä raakamaidossa tutkittiin 5, 7 ja 14 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Maitoon lisätyt listeriapitoisuudet olivat 0,1; 1; 10 ja 100 pmy/ml. Raakamaitoerät todettiin puhtaiksi L. monocytogeneksesta ennen kokeen aloittamista ja 14 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Kasvu määritettiin kvantitatiivisesti ALOA-selektiiviagareilla. Kasvua havaittiin 6 – 10 °C:ssa säilytetyssä raakamaidossa kaikilla tutkituilla L. monocytogenes -tasoilla. Kasvu oli nopeinta 10 °C:ssa ja alkupitoisuudella 100 pmy/ml, ja hitainta 6 °C:ssa ja alkupitoisuudella 0,1 pmy/ml. Laissa säädetty raja-arvo 100 pmy/ml ylittyi 5 vuorokaudessa 8 °C:ssa, kun alkupitoisuus oli 10 pmy/ml, ja 10 °C:ssa kun alkupitoisuus oli 1 pmy/ml. Alkupitoisuudella 1 pmy/ml saavutettiin 100 pmy/ml raja-arvo 8 °C:ssa 7 vuorokaudessa ja 6 °C:ssa 14 vuorokaudessa. Alkupitoisuudella 0,1 pmy/ml raja-arvo saavutettiin 8 ja 10 °C läpötiloissa 14 vuorokaudessa. Alkupitoisuudet 0,1 ja 1 pmy/ml vastaavat yleisimpiä luonnollisia L. monocytogeneksen kontaminaatiotasoja suomalaisessa tankkimaidossa. Tulokset osoittavat, että maidossa esiintyvät L. monocytogenes -kannat kasvavat hyvin matalissa lämpötiloissa ja saattavat raakamaidon kuluttajasäilytyksen aikana lisääntyä 5 vuorokaudessa yli lain asettaman raja-arvon. Noin 10 – 100 -kertaiset erot bakteerikasvussa kahden perättäisen säilytyslämpötilan välillä osoittavat, että säilytyslämpötila on keskeinen raakamaidon turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Riittävän lyhyt säilytysaika vaikuttaa myös rakamaidon turvallisuuteen oleellisesti, sillä alkupitoisuudesta ja lämpötilasta riippuen 100 pmy/ml raja voi ylittyä jo 5 vrk sisällä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Listeria monocytogenes aiheuttaa ihmisille vakavan sairauden, listerioosin, johon sairastuvat yleensä vastustuskyvyltään heikentyneet yksilöt. L. Monocytogenes voi aiheuttaa myös ruokamyrkytyksen, johon voivat sairastua myös terveet aikuiset. Useat eri eläinlajit voivat sairastua listerioosiin. Kliinisesti merkittävämpiä ovat nautojen, lampaiden ja vuohien listerioosit. Listeria on yleinen bakteeri maaperässä ja useiden eläinlajien suolistossa. Useissa tutkimuksissa on todettu, että linnut kantavat listeriaa suolistossaan oireettomina. Listerian esiintyvyydeksi linnun ulosteissa on tutkimuksissa saatu 0,2-46 % ja vastaavasti L. Monocytogeneksen esiintyvyydeksi 0-33 %. Listerian esiintyvyyttä suomalaisissa linnuissa ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin listerian esiintyvyyttä suomalaisten lintujen ulosteissa sekä vertailtiin erilaisia listerian rikastus- ja osoitusmenetelmiä. Näytteet (112) kerättiin Helsingin alueelta ja Ämmässuon kaatopaikalta. Näytteistä eristettiin listeria ISO 11290-1 –menetelmän mukaisesti ja kylmärikastuksella. Listeria osoitettiin perinteisillä menetelmillä ja PCR:lla. Osa isolaateista tunnistettiin lajitasolle API Listeria –testillä. Kylmärikastus oli tehokkaampi listerian rikastumenetelmä kuin ISO-menetelmän mukainen kaksivaiheinen rikastus. Listerian osoittaminen luotettavasti vaatii useampivaiheisen rikastuksen.. PCR soveltui listerian ja L. monocytogeneksen tunnistukseen yhtä hyvin kuin perinteiset menetelmät ja tulos saadaan nopeammin kuin perinteisillä menetelmillä. API Listeria –testi soveltuu hyvin listerian lajitunnistukseen. Listeria on yleinen bakteeri suomalaisten lintujen ulosteissa. Kaatopaikalta kerätyistä näytteistä eristettiin enemmän listeriaa kuin kaupunkialueelta kerätyistä. Listerian esiintyvyys kaupungissa oli 12 % ja kaatopaikalla 25 %. L. monocytogeneksen esiintyvyys oli vastaavasti 8 % ja 16 %.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)Tässä tutkimuksessa selvitettiin Listeria-lajien esiintymistä ja Listeria-bakteerien lukumäärää kolmen suomalaisen, siipikarjanlihaa jalostavan, yrityksen marinoiduissa broilerin koipireisissä. Lisäksi pyrittiin selvittämään eri yritysten marinadien pH:n vaikutusta Listerian esiintyvyyteen sekä mitattiin broilerin koipireisi -pakkausten pintalämpötiloja kauppojen kylmäaltaissa. Näytteet hankittiin kahdessa erässä vuoden 2002 kesä- ja elokuussa pääkaupunkiseudun vähittäistavarakaupoista ja tutkittiin viimeisenä käyttöpäivänä. Näytteitä tutkittiin yhteensä 90 kpl siten, että jokaisen yrityksen näytteitä tutkittiin 15 kpl kesä- ja 15 kpl elokuussa. Listerian kvantitatiivinen analyysi tehtiin modifioidun ISO 11290-2-menetelmän mukaisesti. Listeria spp. oli eristettävissä 49 % (44/90) ja L. monocytogenes 36 % (32/90) tuotteita. Kesä- ja elokuun tulokset poikkesivat merkittävästi toisistaan Listerian esiintyvyden suhteen. Kaikkien yritysten näytteistä eristettiin elokuussa L. monocytogenes. Kesäkuussa vain yritys B:n tuotteista eristettiin L. monocytogenes ja yritys A:n tuotenäytteistä L. welshimeri. Yritys C:n tuotteista ei eristetty kesäkuussa Listeria-bakteereita lainkaan. Näytteistä eristetyt Listeria-bakteerimäärät olivat pieniä, < 40 pmy/g. EELA:n suosituksessa kaupanpidettäville liha- ja kalatuotteille esitetty L. monocytogeneksen raja-arvo 100 pmy/g ylittyi yhdessä, aistinvaraisesti huonolaatuisessa näytteessä. Merkittäviä eroja pesäkemäärissä Listeria-lajien, eri yritysten tai tutkimusjaksojen välillä ei tutkimuksessa havaittu. Marinadien pH ei vaihdellut merkittävästi saman yrityksen näytteissä. Kahdessa, aistinvaraisesti pilaantuneessa näytteessä marinadin pH oli yrityksen muiden tuotteiden pH-arvoa selvästi matalampi. Yritysten käyttämien marinadien pH:lla ei tämän tutkimuksen tulosten perusteella ole vaikutusta Listeria spp:n esiintyvyyteen eikä lukumäärään suojakaasupakatuissa, marinoiduissa broilertuotteissa. Pakkausten pintalämpötilat kaupan kylmäaltaissa olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alle 7 °C eli kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (KTMp 138/361/95) mukaisia.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Listeria monocytogenes on yksi yleisimmistä Suomessa esiintyvistä ruokamyrkytyspatogeeneistä. Pastöroimattomat maitotuotteet ovat merkittävä riskielintarvikeryhmä. Raakamaitoon L. monocytogenes voi päätyä esimerkiksi utareen pinnalta huonon lypsyhygienian seurauksena, mutta tartuntareittinä voi myös toimia lypsylaitteistoon tai maitotankkiin muodostuneet biofilmit. Biofilmin avulla bakteerit kiinnittyvät tiukasti alustaansa ja samalla ne suojautuvat mekaanisilta ja kemiallisilta puhdistustoimenpiteiltä. Biofilmit ovat usein erittäin vaikeita saneerata elintarviketuotantolinjoista. Tavoitteenamme oli kartoittaa maidon alkutuotannosta eristettyjen L. monocytogenes –kantojen kiinnittymistä ja biofilminmuodostusta kuoppalevyillä. Valitsimme yhteensä 79 L. monocytogenes -isolaattia (53 eri genotyyppiä), jotka olivat peräisin neljän lypsykarjatilan maidosta, lypsylaitteiston suodattimista ja navettaympäristöstä. Lisäksi tutkittiin referenssikannat ATCC 19115 ja EGD-e. Isolaateille tehtiin kiinnittymiskoe, jossa niitä kasvatettiin kuoppalevyllä vähäravinteisessa elatusaineessa 30 °C:ssa 24 ja 48 tunnin ajan. Tämän jälkeen kuoppalevy pestiin puhtaaksi irtonaisista bakteerisoluista tislatulla vedellä ja pohjaan kiinnittyneet bakteerisolut värjättiin 0,1 % kristallivioletilla. Väri liuotettiin 95 % etanoliin ja kuoppalevyjen absorbanssi mitattiin spektrofotometrin avulla. Kullekin isolaatiolle tehtiin kolme kiinnittymiskoetta ja jokaisessa kokeessa oli mukana kolme teknistä toistoa. Negatiivisena kontrollina käytettiin elatusainetta, johon ei lisätty bakteeria. L. monocytogenes -isolaattien absorbanssimittausten keskiarvo oli 24 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,1915 (0,1468 – 0,2477) ja 48 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,2266 (0,1694 – 0,3661). Referenssikannan ATCC 19115 mittaustulokset eivät merkitsevästi eronneet muiden isolaattien tuloksista, mutta EGD-e:n absorbanssi oli 48 tunnin mittauksessa keskimäärin suurempi kuin muiden isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien mittaustulokset olivat 48 tunnin jälkeen merkitsevästi suurempia (p<0,01) kuin maitonäytteistä eristettyjen isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien kasvuympäristöt ovat siis sellaisia, joissa runsaasta biofilminmuodostuksesta on hyötyä bakteereille. Maitonäytteiden isolaatit eivät ole kasvuympäristössään hyötyneet tästä ominaisuudesta, ja siksi niiden biofilminmuodostus on heikompaa. Tulosten valossa on perusteltua, että L. monocytogenes -kantojen kasvuympäristön ja biofilminmuodostuskyvyn mahdollista yhteyttä selvittäisiin tarkemmin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia nautojen abortteja Suomessa. Työ sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Tutkimusaineistona käytin Eviran Märehtijöiden luomisen syyt -projektin aineistoa. Tutkimuksessa kerättiin abortoituneita sikiöitä Suomessa vuosina 2012 ja 2013. Tutkielmani aineisto kattoi 534 abortoitunutta sikiötä tai vuorokauden sisällä syntymästä kuollutta vasikkaa. Sikiöt tutkittiin patologisin, histologisin ja mikrobiologisin menetelmin Evirassa. Lisensiaatin tutkielmaani varten kokosin aineiston ja kartoitin aineistosta tiineyden keskeytymisten lukumäärät, taudinaiheuttajat ja karjanomistajilta kootut taustatiedot. Tavoitteena oli saada kuva nautojen aborttitilanteesta ja aborttien syistä Suomessa tällä hetkellä. Samalla kartoitettiin uuden Suomeen saapuneen viruksen, schmallenberg-viruksen, aiheuttamia abortteja. Vertasin karjanomistajien lähetteissä antamia taustatietoja aborttitietoihin, ja tutkin, löytyisikö taustatietojen avulla yhdistäviä tai selittäviä tekijöitä aborteille. Noin puolet nautojen aborteista jää ilman diagnoosia. Selvitin tässä tutkielmassa myös ilman diagnoosia jääneiden tapausten taustatiedot mahdollisten niitä yhdistävien tekijöiden varalta. Tutkimuksessa ilmeni, että 33 %:ssa aborteista oli infektiivinen tausta. 17 %:ssa tapauksista abortin syy oli ei-infektiivinen, kuten esimerkiksi sikiön lymfooma, struuma tai lihasrappeuma. 50 %:ssa tapauksista taudinaiheuttajaa tai mitään muutakaan selvää syytä ei löytynyt. Infektiivisistä aborteista bakteerit aiheuttivat 57 %, virukset 14 % sekä sienet ja alkueläimet (Neospora caninum) joitakin abortteja. Bakteereista yleisimpiä olivat Trueperella pyogenes, Ureaplasma diversum sekä Listeria monocytogenes. Schmallenberg-virus oli ainoa aineistossa todettu virus. Schmallenbergin aiheuttamia tyypillisiä muutoksia sikiössä olivat raajojen lihasten ja luuston epämuodostumat, kuten raajojen ankyloosi (nivelen jäykistymä) ja artrogrypoosi (usean nivelen virheasento ja jäykistymä) ja lihasten atrofia (surkastuminen). Jonkin verran eroavaisuuksia aborttiryhmien kesken löytyi karjanomistajien taustatietojen pohjalta. T. pyogenes aiheutti eniten abortteja parsinavetoissa. Schmallenberg ja listeria aiheuttivat puolestaan abortteja useammin pihatoissa kuin parsinavetoissa. Virus- ja sieniabortteja esiintyi eniten kylmäpihatoissa. Neospora-abortteja oli eniten pienillä tiloilla. Kaksostiineydet ja pilaantuminen selittävät osan ilman diagnoosia jääneistä aborteista. Taustatietojen perusteella ilman diagnoosia jääneiden aborttien ryhmä ei erotu muista aborteista. Lypsykarjatilojen abortit jäivät useammin ilman diagnoosia kuin emolehmätilojen abortit. Päätelminä voidaan todeta, että Suomen aborttitilanne on hyvä. Tarttuvia aborttien aiheuttajia tutkimuksessa todettiin vain yksi, schmallenberg-virus. Virusaborttien määrä on kansainvälisesti arvioiden pieni. Schmallenberg-viruksen esiintymistä pihatoissa selittää varmastikin hyönteisvektorien helppo pääsy pihattoon. Yleisimmät aborttien aiheuttajat olivat kuitenkin naudan normaalissa elinympäristössä ja naudan elimistössä eläviä opportunistisia bakteereja, kuten T. pyogenes. Aborttien ehkäisyssä on olennaista huolehtia nautojen hyvästä perusterveydenhuollosta, etteivät opportunistiset bakteeri saisi jalansijaa. Tutkielmassani pohdin vielä aborttien tutkimista ja diagnosointia. Karjanomistajien lähetteissä kirjaamia tietoja käyttämällä ei yksinään voida tutkia taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tilakäynti olisi luotettavampi tapa tutkia abortoineen naudan pito-olosuhteita. Tutkimus on aina suhteutettava aborttiongelman laajuuteen. Abortteja esiintyy karjassa aina jonkin verran. Tärkeintä on tutkia asiaa silloin, kun aborttien määrä nousee yli viiteen prosenttiin tiineyksistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Tämän kirjallisuuskatsauksena suoritetun lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on koota tietoa tämänhetkiseen kirjallisuuteen perustuen naudan yleisimmistä ja merkittävimmistä silmäsairauksista sekä naudan silmän lääkintämahdollisuuksista. Nautojen silmäsairaudet ovat nautapraktiikassa tasaisin väliajoin vastaantuleva ongelma. Silmäsairauksista ja etenkin niiden hoitovaihtoehdoista ei ole olemassa tutkimustietoon perustuvia kansallisia hoitokäytäntöjä. Kirjallisuuskatsauksen yksi tavoitteista on selvittää, mitä naudan silmän lääkintätapoja maailmalla käytetään ja pohtia, ovatko nämä käytännöt Suomessa toteutettavissa. Maailmalla merkittävin nautojen tulehduksellinen silmäsairaus on infektiivinen keratokonjunktiviitti, jonka aiheuttajana on Moraxella bovis -bakteeri. Taudin puhkeamiselle altistavat runsas UV-säteily ja sarveiskalvovauriot. Kärpäset levittävät tehokkaasti bakteeria jaloissaan eläimestä toiseen. Moraxella bovista ei suomalaisilta nautatiloilta vielä ole eristetty. Toinen merkittävä tulehduksellisia silmäsairauksia aiheuttava bakteeri on Listeria monocytogenes. Bakteeri leviää erityisesti huonolaatuisen säilörehun välittämänä. Listeriasilmätulehdukset ovat usein sporadisia tautitapauksia. Listeriasilmätulehduksia esiintyy suomalaisissa naudoissa. Tulehduksellisten silmäsairauksien lisäksi naudalla esiintyy tiineydenaikaisista ongelmista johtuvia anomalioita ja kehityshäiriöitä, jotka johtavat joko koko silmäkudoksen puuttumiseen tai kudoksen muuttumiseen. Naudalla esiintyy silmien alueella myös kasvainmuutoksia sekä traumoja. Silmän anatomia ja etenkin sarveiskalvon rakenne hankaloittavat silmän lääkintää ja lääkeaineen kulkeutumista silmässä. Suurin osa naudalla esiintyvistä lääkehoitoa vaativista silmäsairauksista koskee silmän anteriorisia osia, jolloin topikaalisesti annosteltu lääkeaine kykenee ylläpitämään terapeuttista lääkeainepitoisuutta lääkintäkohteessa. Topikaalisen hoidon lisäksi naudan silmää voi lääkitä injisoimalla lääkeainetta sidekalvon alle, injisoimalla lääkeainetta silmään tai silmän taakse sekä systeemisellä hoidolla. Suomen lainsäädäntö rajoittaa tuotantoeläimille käytettäviä lääkevalmisteita eikä Suomessa ole erikseen naudan silmän lääkintään rekisteröityjä lääkevalmisteita. Nautojen silmäsairauksia hoitaessa eläinlääkärin on turvauduttava kaskadisäädökseen. Suomessa naudan silmän lääkinnän paikallisvalmisteina käytetään prokaiinipenisilliiniä sisältävää intramammaarituubia (Carepen vet. 600mg) sekä oksitetrasykliiniä sisältävää paikallisten ihovaurioiden hoitoon tarkoitettua voidetta (Terra-Poly vet). Silmäsairauksien esiintymisestä ei Suomessa ole tehty tutkimusta. Silmänäytteitä tutkitaan harvoin, vain muutamia vuosittain. Suomen tautitilanteen kartoittamiseksi olisi suurempi kartoitustutkimus sekä systemaattisempi näytteenotto silmätulehduksesta kärsivien nautojen silmistä tarpeen. Suomessa käytettävien lääkityskäytäntöjen riittävyyden sekä niistä seuraavien varoaikojen määrittäminen tutkimuksellisesti on myös tarpeen.
Now showing items 1-17 of 17