Browsing by Subject "REM-uni"

Eläinten eri vireystilojen määrittelyssä käytetään hyödyksi käyttäytymisanalyysin lisäksi myös eri elinten elektrofysiologisia toimintoja. Unesta voidaan eläimilläkin erottaa REM-eli vilkeunivaihe ja hidasaaltounivaihe. Evoluution myötä kullekin eläinlajille on muodostunut lajille ominainen unirytmi, johon vaikuttavat mm. eläimen ekologinen asema, ympäristötekijät ja ravintotottumukset. Nukkumiseen käytetty kokonaisaika sekä REM-unen ja hidasaaltounen osuus unesta vaihtelevat huomattavasti lajeittain. Tyypillisesti saaliseläimillä unen kesto on hyvin lyhyt ja uni on jakautunut useampaan osaan vuorokaudessa. Hevosille ja naudoille on kehittynyt kyky nukkua lyhyitä ajanjaksoja hidasaaltounta myös seisaallaan. Ympäristötekijöistä erityisesti ympäristön virikkeellisyys ja lämpötila sekä eläimen kokema turvallisuuden tunne vaikuttavat huomattavasti unen määrään ja laatuun. Unen määrään ja rakenteeseen vaikuttavat ratkaisevasti myös yksilön ikä sekä ravinto. Tuotanto-olosuhteissa eläimen unikäyttäytymisen on mukauduttava tuotantoympäristön vaatimuksiia. REM-unta esiintyykin tuotanto-olosuhteissa kasvatetuilla eläimillä lähinnä öisin. Sairaudet voivat joko lisätä tai vähentää nukkumista. Tulehdussairauksille on tyypillistä unen määrän lisääntyminen sekä ihmisillä että eläimillä. Toisaalta taas esimerkiksi ruuansulatuskanavan sairauksien on todettu vähentävän naudan unta.