Browsing by Subject "SAA -pitoisuus"

Tämän lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on perehtyä seerumin amyloidi A:han (SAA:han) tulehduksen merkkiaineena kissalla. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lisäksi retrospektiivisen tutkimuksen Yliopistollisen eläinsairaalan potilaista vuosilta 2014-2019. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä ensin yleisesti akuutin vaiheen reaktioon ja akuutin vaiheen proteiineihin kissalla keskittyen SAA:han sekä selvittää millaisia jo julkaistuja tutkimuksia seerumin SAA -pitoisuuden käytöstä tulehduksen merkkiaineena on aiemmin tehty. Akuutin vaiheen proteiineja eläinlääketieteessä on tutkittu jo melko paljon, mutta kuitenkin seerumin SAA -pitoisuuden käytöstä kliinisessä työssä on saatavilla yhä vain melko niukasti tietoa. SAA -pitoisuus on todettu monissa tutkimuksissa hyödylliseksi merkkiaineeksi tulehdukselle. Tiedetään kuitenkin, että SAA-pitoisuus nousee myös kudosvauriota aiheuttavien patologisten tilojen yhteydessä, joten se on toisaalta hyvin epäspesifinen merkkiaine. Retrospektiivisessä tutkimuksessa tavoitteena on tarkastella mitkä sairaudet nostivat kissojen SAA -pitoisuuksia voimakkaasti Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2014-2019 käyneillä potilailla. Hypoteesina on, että sairaudet SAA -pitoisuuden nousun takana ovat tulehdussairauksia sekä sairauksia, joihin liittyy kudostuhoa. Toisena tavoitteena on myös tutkia SAA -pitoisuuden nousun korrelaatiota tulehduksen perinteisempään mittariin valkosolujen kokonaismäärään ja erittelylaskentaan. Tutkimukseen otettiin mukaan potilaat, joiden SAA -pitoisuus oli noussut erittäin voimakkaasti. Kriteerinä erittäin voimakkaalle nousulle käytettiin SAA -pitoisuutta ≥100 mg/l. Aineisto kerättiin Provet -potilasohjelmistosta manuaalisesti ja mukaan valikoitui yhteensä 143 kissapotilasta. Aineisto käsiteltiin yleisesti hyväksyttyjen tilastollisten menetelmien avulla. SAA -pitoisuutta erittäin voimakkaasti nostavista sairauksista infektiiviset sairaudet olivat yleisimpiä. Kuitenkaan infektiivistensairauksien aiheuttaman SAA -pitoisuuden nousun määrässä verrattuna inflammatorisiin sairauksiin, kudosvaurioihin, neoplasioihin eli kasvainsairauksiin tai muihin sairauksiin ei havaittu merkittävää eroa. SAA -pitoisuus korreloi positiivisesti sauvatumaisten neutrofiilien kanssa, mutta ei neutrofiilien kokonaismäärän kanssa. Positiivista korrelaatiota havaittiin myös lämpötilan kanssa ja negatiivista korrelaatiota alkaalisen fosfataasin (AFOS:n) kanssa. Retrospektiivinen tutkimus antoi lisätietoa sairauksista, jotka nostavat voimakkaasti SAA -pitoisuutta kissoilla. Havaitut sairaudet olivat hypoteesin mukaisia. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole havaittu korrelaatiota SAA -pitoisuuden ja AFOS:n välillä, joten tämä havainto ja syyt sen takana vaatisivatkin lisätutkimusta. Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta, että SAA -pitoisuus on hyvä tulehduksen merkkiaine, mutta hyvin epäspesifinen. Tämä vahvistaa jo aiemmissa tutkimuksissa havaittuja tuloksia. Tulehduksen mittarina valkosolujen kokonaismäärä ja erittelylaskenta eivät välttämättä yksinään ole luotettavia, joten SAA -pitoisuuden määritys kannattaa lisätä tulehdusdiagnostiikkaan.