Browsing by Subject "adenovirukset"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Hevosten hengitystievirooseja esiintyy maailmanlaajuisesti. Ne tarttuvat helposti hevosesta toiseen ja aiheuttavat siten nopeasti laajoja epidemioita. Epidemioiden seurauksena saatetaan joutua perumaan erilaisia hevostapahtumia ja muuttamaan toimintatapoja, minkä takia hengitystievirooseilla on myös taloudellinen merkitys hevosalalle. Hevosten runsas tuonti, vienti ja kilpailumatkustaminen maiden välillä lisäävät hengitystieviroosien leviämisen riskiä. Siksi tietoisuutta näistä riskeistä tulisi lisätä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä Suomessa esiintyvät hengitystievirukset ja arvioida kirjallisuuden avulla hengitystieviroosien esiintyvyyttä Suomessa. Työssä käsitellään myös hengitystieviroosien diagnostiikkaa, rokotuksia ja epidemiologiaa. Tärkeimmät hevosten hengitystievirukset Suomessa ovat influenssavirus, tyyppien 1 ja 4 herpesvirukset ja arteriittivirus, jotka kuuluvat myös kuukausittain ilmoitettaviin eläintauteihin. Todennäköisesti Suomessa esiintyy myös tyyppien 2 ja 5 herpesviruksia, riniitti-, adeno- ja reoviruksia. Tarkkaa tietoa hengitystievirusten esiintyvyydestä Suomessa ei ole, koska aiheesta ei ole tehty kattavaa tutkimusta. Hevosinfluenssan, tyyppien 1 ja 4 herpesvirusten ja arteriittivirusten osalta Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) julkaisee vuosittain todettujen tautien määrät sinne lähetettyjen näytteiden perusteella. Näytteitä lähetetään kuitenkin vuosittain melko vähän, minkä takia näidenkään virusten esiintyvyyttä Suomessa ei voi täysin luotettavasti arvioida julkaistujen lukujen perusteella. Muiden virusten osalta ei ole olemassa lainkaan julkaistua tietoa niiden esiintyvyydestä Suomessa. Muita viruksia esiintyy kuitenkin ulkomaisen tutkimuksen perusteella maailmanlaajuisesti, joten todennäköisesti niitä esiintyy myös Suomessa. Hengitystieviroosit ovat erityisen yleisiä nuorten hevosten keskuudessa, ja nuoret hevoset ovatkin kilpailevien hevosten lisäksi merkittävä ryhmä virusten leviämisen kannalta. Rokotusten avulla voidaan hillitä tyyppien 1 ja 4 herpesvirusten ja influenssavirusten leviämistä, mutta rokotteet eivät anna täyttä suojaa infektioita vastaan. Tämän vuoksi hengitystievirooseja on tärkeä ennaltaehkäistä myös muilla keinoin, kuten hevosten ryhmittelyllä iän ja käyttötarkoituksen mukaan, hoitojärjestyksellä ja hyvällä tallihygienialla. Epäiltäessä tarttuvaa tautia myös nopea diagnostiikka on tärkeää. Tulevaisuudessa Suomessa olisi tarpeen toteuttaa laaja hengitystievirusten esiintyvyystutkimus, jotta eri hengitystievirusten yleisyydestä saataisiin luotettavaa tietoa. Myös tietoisuutta tarttuvien tautien riskeistä tulisi lisätä hevosharrastajien ja elinkeinonharjoittajien keskuudessa, jotta virusten leviämisen ennaltaehkäisyyn osattaisiin jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Tutkielma koostuu nautojen hengitystietulehduksia käsittelevästä kirjallisuuskatsauksesta ja adenovirus-diagnostiikkaan keskittyvästä kokeellisesta osiosta. Tutkielma tehtiin Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA) ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteistyössä suurimpien teurastamoiden kanssa toteuttaman Vasikoiden hengitystietulehdukset kolmivaihekasvatuksen välikasvatuksessa – projektin yhteydessä. Projektin päätavoitteena oli selvittää, mitkä mikrobit aiheuttavat pikkuvasikoiden hengitystieongelmia välikasvatusvaiheessa ja antaa pohjatietoa sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Hengitystietulehdukset ovat nautakasvatuksessa merkittävimpiä taloudellisia tappioita aiheuttavia sairauksia, jotka ovat osoittautuneet ongelmaksi etenkin viime aikoina yleistyneessä vasikoiden kolmivaihekasvatuksessa. Altistavia riskitekijöitä ovat mm. eläinten yhdistäminen monelta eri tilalta, erilaiset stressitekijät ja mahdolliset olosuhdeongelmat. Hengitystietulehdukset ovatkin tyypillisiä monisyysairauksia, joissa ympäristötekijöillä on suuri merkitys sairauden syntyyn ja eri patogeenien osuutta oireiluun on usein mahdotonta selvittää. Viruksista tärkeimpinä hengitystiepatogeeneina pidetään naudan respiratory syncytial virusta (BRSV), naudan koronavirusta (BCV), parainfluenssa-3-virusta (PIV-3) ja naudan adenoviruksia (BAV). Virukset eivät tyypillisesti aiheuta pahimpia kliinisiä oireita, mutta heikentävät elimistön puolustusmekanismeja altistaen näin sekundaarisille bakteeri-infektioille. Naudan adenoviruksia on eristetty kymmentä eri serotyyppiä, jotka jaetaan kahteen eri alaryhmään. Adenovirukset ovat eri serologisissa tutkimuksissa osoittautuneet hyvin yleisiksi naudoilla eri puolilla maailmaa, mutta infektiot näyttäisivät olevan useimmiten lieväoireisia. Laboratoriotyöosuudessani tutkin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Ruukin koeaseman kahdesta vasikkakasvatuserästä (yht. 54 vasikkaa) otetut seeruminäytteet (252 kpl) adenovirusserologian osalta ja keuhkohuuhtelunäytteet (36 kpl) adenovirus-PCR:n osalta. Serologisissa tutkimuksissa käytettiin kaupallista adenovirus-alaryhmälle Ι herkkää Institut Pourquier:in ELISA -testiä ja PCR:ssa EELA:ssa kehitettyä menetelmää. Virusvasta-ainemäärityksissä diagnoosin varmistamiseen tarvitaan tavallisesti pariseeruminäytteet ja tulosten saaminen kestää vähintään 2 vk. Nuorilla eläimillä maternaaliset vasta-aineet vaikeuttavat testin tulkintaa. PCR-testien etuna serologiaan onkin testin nopeus ja helpompi tulkinta. Testi on hyvin herkkä ja tarvittava virusmäärä pieni. Virus voidaan kuitenkin havaita näytteestä vain taudin akuutissa vaiheessa, ja näytteenoton ajoitus on vaikeaa. Lisäksi adenovirusten suuri genominen muuntelu vaikeuttaa testin toteuttamista. Molemmissa Ruukin kasvatuserissä esiintyi hengitystieoireilua ja adenovirusvasta-aineet olivat yleisiä, mutta serokonversio havaittiin vain kolmella vasikalla. Adenovirus-seropositiivisuudella ja hengitystieoireilulla ei vaikuttanut olevan suoraa riippuvuutta. Adenovirusten merkitystä hengitystieinfektioissa onkin vaikea selvittää juuri seropositiivisuuden yleisyyden ja infektioiden monisyisen taustan takia. Diagnoosin varmistamiseksi olisi virus tullut eristää esim. keuhkohuuhtelunäytteestä, mutta kaikki tutkitut Ruukin näytteet olivat PCR-negatiivisia.
Now showing items 1-2 of 2