Browsing by Subject "akuutin vaiheen proteiinit"

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan lipopolysakkaridin (LPS) vaikutuksia immunologisiin parametreihin sekä vieroitetun porsaan immunologisia ja kehityksellisiä piirteitä, jonka vuoksi ne ovat alttiita sairastumaan tulehduksellisiin sairauksiin. Vieroitus tuotanto-olosuhteissa aiheuttaa porsaille stressiä ympäristön, ruokinnan ja sosiaalisten muutosten vuoksi. Porsaat ovat alttiita sairastumaan vieroituksen jälkeiseen ripuliin, sillä niiden immuunipuolustus ja suolisto ovat vielä kehittymässä vieroituksen aikaan. Vieroitusripulia aiheuttavia taudinaiheuttajia Suomessa ovat etenkin Escherichia coli, Brachyspira pilosicoli ja Lawsonia intracellularis, jotka ovat gram-negatiivisia bakteereja. Suolistotulehdukset aiheuttavat taloudellista haittaa sikataloudelle ja heikentävät eläinten hyvinvointia. Bakteeri-infektioiden hoidon seurauksena lisääntynyt antibioottien kulutus edistää antibioottiresistenssin kehittymistä. LPS on gram-negatiivisen bakteerin solukalvon ulompi osa, joka aktivoi voimakkaasti luontaista immuunipuolustusta. Lipopolysakkaridin seurauksena tulehdusta edistävien sytokiinien, kuten interleukiini-6:n, tuumorinekroositekijä alfan ja interleukiini-1 beetan pitoisuudet kohoavat nopeasti LPS-altistuksen jälkeen. Tämä johtaa akuutin vaiheen vasteen käynnistymiseen ja akuutin vaiheen proteiinien tuotantoon. Sian tärkeimmät akuutin vaiheen proteiinit ovat haptoglobiini, porcine major acute phase protein, C-reaktiivinen proteiini ja seerumin amyloidi A, joiden pitoisuutta voidaan mitata verestä tai syljestä. LPS vaikuttaa myös muiden immunologisten parametrien kuten adenosiinideaminaasin (ADA) pitoisuuteen. ADA:n pitoisuutta voidaan käyttää akuutin vaiheen proteiinien tapaan sairaiden eläinten tunnistamiseen sekä eläinten terveydentilan ja hyvinvoinnin arvioinnin tukena. Lisäksi LPS vaikuttaa kortisolin tuotantoon. Eri immunologisten parametrien vasteiden kestot LPS-altistuksen jälkeen voivat kuitenkin vaihdella.

BRD eli naudan hengitystiesairauskompleksi on monisyysairaus, joka aiheuttaa vasikkakasvattamoissa merkittäviä taloudellisia tappioita ja heikentää eläinten hyvinvointia. Kolmivaihekasvatuksessa vasikat kerätään ternivasikoina syntymätiloiltaan ja sekoitetaan usein isoiksi ryhmiksi. Suuren ryhmäkoon ajatellaan olevan yksi riskitekijä hengitystietulehduksiin sairastumiselle. Aihe on merkityksellinen sekä maatalouden taloudellisen tilanteen että eläinten hyvinvoinnin kannalta. Työn tavoitteena oli selvittää, väheneekö vasikoiden sairastuvuus hengitystietulehduksiin ryhmäkokoa pienentämällä. Lisäksi haluttiin selvittää sairastuvuuden ja ryhmäkoon vaikutusta vasikoiden kasvuun. Sairastuvuutta tutkittiin kliinisiä oireita seuraamalla ja mittaamalla akuutin vaiheen proteiineja. Hypoteesina tutkimuksessa oli, että eläinten sairastuvuus olisi vähäisempää pienissä ryhmissä verrattuna suuriin ryhmiin, minkä myötä eläimet kasvaisivat paremmin. Aineiston vasikkakasvattamon kaksi 80 vasikan kertatäyttöistä juotto-osastoa jaettiin viiteen karsinaan, joista yhteen mahtui 40 eläintä ja neljään muuhun kuhunkin 10 vasikkaa. Tutkimuksessa tutkittiin kuusi vasikkaerää eli yhteensä 480 vasikkaa. Suora kontakti karsinoiden välillä ei ollut mahdollista, mutta osaston ilmatila oli yhtenäinen. Kukin vasikkaerä tutkittiin kolme kertaa: saapumishetkellä, juoton puolivälissä ja ennen siirtoa seuraavaan osastoon. Jokaisella tutkimuskerralla tehtiin kliininen tutkimus ja otettiin verinäyte. Verinäytteistä määritettiin akuutin vaiheen proteiinit, kokonaisproteiinit, immunoglobuliinit, albumiini sekä virusvasta-aineet. Kasvumalleja varten vasikat punnittiin saapumishetkellä ja sen jälkeen kolme kertaa (50 päivän kasvu, 200 päivän kasvu ja kasvu teurasikäisenä). SAA:n, haptoglobiinin, albumiinin ja globuliinien keskimääräiset pitoisuudet olivat kolmannella tutkimuskerralla korkeammat pienemmissä ryhmissä verrattuna suurempiin ryhmiin. Keskimääräiset päiväkasvut olivat 50 ja 200 päivän mittauksissa paremmat isojen ryhmien vasikoilla. Teurasikäisenä keskimääräinen päiväkasvu oli sen sijaan korkeampi pienissä ryhmissä kasvaneilla vasikoilla. Lineaarisissa regressiomalleissa SAA-, haptoglobiini-, albumiini- ja globuliinipitoisuudet olivat merkitsevästi alhaisempia isoissa ryhmissä kasvatetuilla eläimillä. Kasvumalleissa havaittiin, että ensimmäisen tutkimuskerran kohonneella SAA-pitoisuudella vaikutti olevan negatiivinen yhteys koko kasvatusajan kasvuun. Lisäksi albumiinin pitoisuudella oli negatiivinen yhteys kasvuun koko ajanjaksolla. Positiivisesti kasvuun yhteydessä olevia tekijöitä olivat mm. saapumisikä, sukupuoli ja liharotuisuus. Tulokset eivät olleet yhteneviä hypoteesin kanssa. Pienissä ryhmissä SAA:n ja haptoglobiinin pitoisuudet olivat korkeammat verrattuna isoihin ryhmiin, mikä viittaa korkeampaan sairastuvuuteen pienemmissä ryhmissä. Sairastuvuudella ja päiväkasvulla voidaan kuitenkin tulosten perusteella ajatella olevan yhteys, sillä juottokauden kohonneella SAA-pitoisuudella vaikutti olevan negatiivinen yhteys koko kasvatusajan kasvuun. Aiheesta on olemassa vain vähän suomalaista aineistoa, joten lisätutkimusta tarvitaan. Tutkimusasetelma oli realistinen ajatellen tämänhetkistä naudanlihantuotantoa Suomessa, mutta sen heikkona puolena oli luultavasti koko osaston yhteinen ilmatila.