Browsing by Subject "alfaksaloni"

Useat praktiikassa työskentelevät eläinlääkärit nukuttavat päivittäin kissoja ja koiria. Anestesian ylläpitoon käytettävä lääkeaine valitaan potilaan, suoritettavan toimenpiteen, ympäristön sekä käytössä olevan välineistön mukaan. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään erilaisia tapoja ylläpitää anestesiaa kissoilla ja koirilla ja niiden toteuttamiseksi tarvittavaa taustatietoa käytetyistä lääkeaineista ja niiden farmakologiasta, välineistöstä, työturvallisuudesta sekä ympäristövaikutuksista. Kissoilla ja koirilla inhalaatioanestesian ylläpidossa käytetään isofluraania tai sevofluraania. Tässä työssä niiden farmakokineiikkaa käsitellään muun muassa seuraavien käsitteiden avulla: osapaine, sisään hengitetyn inhalaatioanesteetin määrä, alveolaarisen inhalaatioanesteetin pitoisuus, eliminaatio ja pienin alveolaarinen pitoisuus. Isofluraanilla ja sevofluraanilla on hyvin samankaltaiset haittavaikutukset elimistöön, joista merkittävimmät ja yleisimmät ovat hengitys- ja verenkiertoelimistön lamaaminen. Inhalaatioanestesian toteuttamiseen tarvitaan endotrakeaaliputki ja anestesialaite. Hengitysjärjestelmät voidaan jakaa kahteen sen mukaan, että salliiko se uloshengityskaasujen uudelleen hengittämisen vai ei. Useimmin käytetään kiertävää hengitysjärjestelmää. Työntekijöiden altistuminen inhalaatioanesteeteille saattaa aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia sekä pidemmän ajan altistuksessa geneettisiä ja inflammatorisia muutoksia. Näiden syiden takia inhalaatioanesteeteille altistuminen tulee minimoida. Ilmakehässä inhalaatioanesteetit toimivat kasvihuonekaasujen tavoin. Kissoilla ja koirilla suonensisäisen anestesian ylläpitoon käytetään alfaksalonia tai propofolia. Niiden vaikutus alkaa ja päättyy nopeasti ja ne ovat käytännöllisiä etenkin lyhyissä anestesioissa. Alfaksalonin ja propofolin yleisin sivuvaikutus on hengityselimistön lama. Vähimmillään suonensisäisen anestesian toteutukseen tarvitaan suonikanyyli, lääkeaine ja ruisku mutta etenkin pidemmissä anestesioissa annostelun helpottamiseksi voidaan käyttää myös erilaisia infuusiopumppuja. Alfaksaloni ja propofoli ovat käyttäjälleen varsin turvallisia, mikäli lääkkeiden käsittely on asianmukaista. Niiden vaikutuksista ympäristöön tiedetään varsin vähän, minkä takia asiaa tulisi tutkia lisää. Sekä inhalaatioanestesian, että suonensisäisen anestesian ylläpitoon vaikuttavat käytetyt esilääkkeet ja tarvittava anestesian ylläpitoannos tulee säätää riittäväksi potilasta monitoroiden. Lisää tutkimus- ja kehitystyötä tarvitaan, jotta voidaan kehittää vieläkin turvallisempia anesteetteja sekä potilaille, työntekijöille, että ympäristölle.