Browsing by Subject "bakteriuria"

Virtsatieinfektiolla (VTI) tarkoitetaan tilaa, jossa taudinaiheuttaja kiinnittyy virtsateihin ja alkaa lisääntymään siellä aiheuttaen eläimelle oireita. Tyypillisimmin VTI:n taustalla on bakteeri, mutta myös virukset ja sienet voivat harvinaisina infektoida virtsateitä. Yleisin infektion aiheuttaja on Escherichia coli -bakteeri (noin 50 %:ssa infektioista). Virtsatieinfektiot ovat suhteellisen yleisiä sairaustiloja koirilla: noin 14 % koirista sairastaa bakteerin aiheuttaman virtsatietulehduksen elinaikanaan. Tulehdus voi sijaita alemmissa virtsateissä, jolloin sitä kutsutaan infektoituneen alueen mukaan kystiitiksi (virtsarakko), vaginiitiksi (emätin), uretriitiksi (virtsaputki) tai prostatiitiksi (eturauhanen), tai ylemmissä virtsateissä, jolloin kyseessä on pyelonefriitti (munuaisaltaan tulehdus) tai ureteriitti (virtsanjohtimien tulehdus). Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitymme tulehdukseen virtsarakossa ja erityisesti bakteerien aiheuttamaan kystiittiin. Virtsarakontulehdukset luokitellaan sporadisiin kystiitteihin ja toistuviin kystiitteihin niiden esiintymistiheyden mukaan. Koiran virtsarakontulehdus luokitellaan sporadiseksi kystiitiksi, jos tulehdukset ovat olleet satunnaisia eli koiralla on ollut alle kolme kystiitin sairausjaksoa kuluneen 12 kuukauden aikana. Toistuvana kystiittinä infektiota pidetään silloin, kun sairausjaksoja on ollut kolme kertaa tai useammin kuluneen 12 kuukauden aikana, tai kahdesti tai useammin kuluneen 6 kuukauden aikana. Toistuville virtsatieinfektioille koiraa voivat altistaa esimerkiksi virtsateiden rakenteelliset poikkeavuudet, katetrointi, virtsakivet sekä tietyt endokrinologiset sairaudet, kuten Cushingin tauti. Nartut ovat huomattavasti alttiimpia virtsatieinfektioille kuin urokset. Alempien virtsateiden infektioille tyypilliset oireet ovat tihentynyt virtsaamistarve, kipuilu virtsatessa, tiputteleva virtsaaminen sekä virtsan verisyys, sameus ja epänormaali haju. Virtsatieinfektion diagnosointi perustuu tyypillisiin oireisiin sekä kattavaan virtsatutkimukseen, johon kuuluu virtsan kemiallinen seulonta ja sedimenttitutkimus sekä virtsaviljely ja mikrobilääkeherkkyysmääritys. Virtsatutkimuksessa alempien virtsateiden infektioon viittaavia löydöksiä ovat bakteerien, tulehdussolujen, punasolujen ja toisinaan proteiinien esiintyminen virtsassa sekä bakteerikasvu virtsaviljelyssä. Virtsatieinfektiota sairastavan koiran hoitoon kuuluu kipulääkitys sekä antibiootti, jonka valinnassa käytetään apuna mikrobilääkeherkkyysmääritystä. Toistuvien infektioiden tapauksessa olennaista on myös selvittää ja hoitaa infektioille altistava tekijä. Hoitamattomana alempien virtsateiden infektio voi levitä munuaistasolle aiheuttaen munuaisaltaan tulehduksen, mikä voi johtaa henkeä uhkaavaan akuuttiin munuaisvaurioon tai munuaisten vajaatoimintaan. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään tarkemmin virtsatieinfektioiden aiheuttajia, altistavia tekijöitä, diagnosointia sekä hoitoa. Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on olla tiivis tietolähde koiran virtsatieinfektioiden kliiniseen lähestymiseen ja erityisesti kystiitin diagnostiikkaan ja hoitoon koirilla.