Browsing by Subject "biofilm"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Listeria monocytogenes is an important food-borne pathogen. It is a gram-positive bacterium, which multiplies in both aerobic and anaerobic conditions at a wide temperature area. It can grow in vacuum and modified atmosphere packages in refrigerated temperatures causing food hygienic risk. Listeria monocytogenes can cause life-threatening infection particularly in individuals who are immunocompromised, pregnant and elderly. The disease is divided into invasive and non-invasive form. The disease manifests typically with septicaemia, meningitis and gastroenteritis in non-invasive form. L. monocytogenes exists widely in the environment such as soil and water. It can find its way from the environment to the food processing plants and cause so called persistent contamination in the plant. The persistent contamination is a sum of many factors. Bacterial adhesion, acid and heat tolerance, the failure of disinfection, the adaptation of bacteria to sanitizing agents, complex processing machines and the existence of compartmentalization has its own role. Listeria monocytogenes strains can be divided into persistent and non-persistent strains. The persistent strains adhere to stainless steel surfaces faster than non-persistent strains. After the adhesion bacteria produce exopolysaccarides around themselves creating a biofilm. There are several methods to investigate biofilms. These methods can be divided into direct and indirect methods. In direct methods the biofilm is observed directly with microscope. The indirect methods are often colorimetric in other words the adherent bacteria are stained and the amount of colour is measured to estimate the amount of biofilm. The aim of the study was to set up a microtiter plate method to examine the adhesion of L. monocytogenes. At the same time the adhesion of persistent and non-persistent L. monocytogenes strains was compared. There were 20 L. monocytogenes strains that were isolated from food processing plants. The test was repeated 2 or 3 times. In the method which was used in this study the strain was incubated in the suspension in the microtiter plate. The adhered cells were stained and then the colour was dissolved. The optical density of the suspension was measured. The higher the optical density of the suspension was, the more there were adhered bacteria. Part of the studied strains had statistically significant difference in the adhesion. However most of the strains did not have a significant difference in adhesion. There was not statistically significant difference in the adhesion of persistent and non-persistent strains. The microtiter plate method proved to be a practical method to examine the biofilm of L. monocytogenes but its repeatability should still be improved. Differences in the adhesion of strains were observed with the method. Many strains can be examined at the same time with the method. The method is also easily modified to different research conditions.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Listeria monocytogenes on yksi yleisimmistä Suomessa esiintyvistä ruokamyrkytyspatogeeneistä. Pastöroimattomat maitotuotteet ovat merkittävä riskielintarvikeryhmä. Raakamaitoon L. monocytogenes voi päätyä esimerkiksi utareen pinnalta huonon lypsyhygienian seurauksena, mutta tartuntareittinä voi myös toimia lypsylaitteistoon tai maitotankkiin muodostuneet biofilmit. Biofilmin avulla bakteerit kiinnittyvät tiukasti alustaansa ja samalla ne suojautuvat mekaanisilta ja kemiallisilta puhdistustoimenpiteiltä. Biofilmit ovat usein erittäin vaikeita saneerata elintarviketuotantolinjoista. Tavoitteenamme oli kartoittaa maidon alkutuotannosta eristettyjen L. monocytogenes –kantojen kiinnittymistä ja biofilminmuodostusta kuoppalevyillä. Valitsimme yhteensä 79 L. monocytogenes -isolaattia (53 eri genotyyppiä), jotka olivat peräisin neljän lypsykarjatilan maidosta, lypsylaitteiston suodattimista ja navettaympäristöstä. Lisäksi tutkittiin referenssikannat ATCC 19115 ja EGD-e. Isolaateille tehtiin kiinnittymiskoe, jossa niitä kasvatettiin kuoppalevyllä vähäravinteisessa elatusaineessa 30 °C:ssa 24 ja 48 tunnin ajan. Tämän jälkeen kuoppalevy pestiin puhtaaksi irtonaisista bakteerisoluista tislatulla vedellä ja pohjaan kiinnittyneet bakteerisolut värjättiin 0,1 % kristallivioletilla. Väri liuotettiin 95 % etanoliin ja kuoppalevyjen absorbanssi mitattiin spektrofotometrin avulla. Kullekin isolaatiolle tehtiin kolme kiinnittymiskoetta ja jokaisessa kokeessa oli mukana kolme teknistä toistoa. Negatiivisena kontrollina käytettiin elatusainetta, johon ei lisätty bakteeria. L. monocytogenes -isolaattien absorbanssimittausten keskiarvo oli 24 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,1915 (0,1468 – 0,2477) ja 48 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,2266 (0,1694 – 0,3661). Referenssikannan ATCC 19115 mittaustulokset eivät merkitsevästi eronneet muiden isolaattien tuloksista, mutta EGD-e:n absorbanssi oli 48 tunnin mittauksessa keskimäärin suurempi kuin muiden isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien mittaustulokset olivat 48 tunnin jälkeen merkitsevästi suurempia (p<0,01) kuin maitonäytteistä eristettyjen isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien kasvuympäristöt ovat siis sellaisia, joissa runsaasta biofilminmuodostuksesta on hyötyä bakteereille. Maitonäytteiden isolaatit eivät ole kasvuympäristössään hyötyneet tästä ominaisuudesta, ja siksi niiden biofilminmuodostus on heikompaa. Tulosten valossa on perusteltua, että L. monocytogenes -kantojen kasvuympäristön ja biofilminmuodostuskyvyn mahdollista yhteyttä selvittäisiin tarkemmin.
Now showing items 1-2 of 2