Browsing by Subject "chronic pain"

Pain is an unpleasant feeling bound to affect us, both humans as animals, during our lifetimes. Thousands of people are suffering from chronic pain around the world, and chronic pain in animals and ways to treat it is rapidly gaining more and more interest. The pain network is a vastly intricate one, with complex interactions between a plethora of neurons and cells. Modern science has yet to shine a light on the complete process of pain sensation. Acupuncture has been used for thousands of years in treating pain amongst other problems and is today approved by the World Health Organization as a treatment for certain types of pain among other conditions. Wide research has been carried out during the last few decades as acupuncture is gaining ground in the Western world and while evidence of its analgesic effects and some mechanisms of action (e.g. endogenous opioid-release) have been found through studies, our understanding of the response elicited by acupuncture still remains incomplete. In the current study, material was gathered in form of questionnaires, which owners to dogs treated with acupuncture filled out. We then assessed the efficacy of acupuncture as a treatment method for dogs suffering from chronic pain by analysing improvements in mobility, quality of life and pain by means of the Helsinki Chronic Pain Index (HCPI), visual analogue scales (VAS) (n=5-9) and a comparative enquiry (n=85). Although no statistically significant differences were found, results were constantly indicative of improvement, and significant differences might have been found were it not for the small numbers of cases in the HCPI-and VAS-studies. While no conclusions can be drawn from the current study, the results may be guardedly interpreted as indicative of the analgesic abilities of acupuncture in treating chronic pain in dogs.

Tutkimuksessa pyrittiin löytämään menetelmiä, joilla voitaisiin luotettavasti mitata koiran nivelrikon aiheuttamaa kroonista kipua ja arvioida kipuhoidon tarvetta. Tutkimukseen valittiin 41 koiraa, joilla oli diagnosoitu lonkkaniveldysplasiasta johtuva nivelrikko ja jotka omistajien mukaan kärsivät kroonisesta kivusta. Koirista otettiin verinäytteet, joista analysoitiin adrenaliinin, noradrenaliinin, β-endorfiinin, antidiureettisen hormonin ja kortisolin pitoisuudet. Kaksi riippumatonta eläinlääkäriä arvioi videolta koirien liikkumista. Koirien lonkat röntgenkuvattiin. Omistajat täyttivät kyselykaavakkeen koiransa käyttäytymisestä ja mielialasta sekä arvioivat koiransa kokemaa kipua ja liikkumisvaikeuksia visuaalisilla analogiasteikoilla (kipujana ja liikkumisjana). Verinäytteiden kontrolliryhmään valittiin 22 omistajien mukaan tervettä koiraa, joilla ei ollut minkäänlaisia kipuoireita. Kyselykaavakkeen ja visuaalisten analogiasteikoiden kontrolliryhmään valittiin 24 omistajien mukaan tervettä ja kivutonta koiraa. Eläinlääkäreiden ja omistajien arviot koirien liikkumisvaikeuksista korreloivat positiivisesti keskenään. Adrenaliinin, antidiureettisen hormonin ja kortisolin pitoisuudet plasmassa olivat korkeammat kroonisesta kivusta kärsivillä koirilla kuin kontrolliryhmän koirilla, kun taas β-endorfiinipitoisuudet olivat korkeammat kontrolliryhmän koirilla. Koirilla, joilla röntgenologisesti todettiin luupiikkimuodostusta tai irtopaloja lonkkanivelessä, oli omistajien arvioiden mukaan enemmän liikkumisvaikeuksia mutta ei kipuja kuin muilla tutkimukseen osallistuneilla koirilla. Yksittäisen koirapotilaan kroonisen kivun arvioimiseen ei tutkimuksessa löydetty luotettavaa hormonaalista tai röntgenologista muuttujaa. Tutkimuksen perusteella eläinlääkäri voi arvioida koiran kipua ainoastaan sen liikkumisen perusteella. Omistajan kertomuksella koiran käyttäytymisestä, mielialasta ja liikkumisesta on nivelrikkokivun arvioinnissa keskeinen rooli. Eläinlääkärin tulee tulkita omistajan kertomuksesta koiran kivusta kertovat seikat ja/tai opettaa omistaja tulkitsemaan koiransa kipuoireita.

Lonkkavika on merkittävä sairaus koirapopulaation keskuudessa ja sitä seuraava nivelrikko taas yleisin kroonisen kivun aiheuttaja. Lonkkavikaa on perinteisesti hoidettu esimerkiksi tulehduskipulääkkeillä ja kirurgialla, mutta koska edellä mainitut hoidot eivät välttämättä sivuvaikutusten tai kustannusten takia sovi kaikille, on tärkeää kehittää ja tutkia erilaisia vaihtoehtohoitomuotoja. Akupunktio on esimerkki ns. vaihtoehtolääketieteestä ja sen kiinnostus on lisääntynyt eläinlääketieteessä huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Akupunktiossa niin kutsuttuja akupisteitä voidaan stimuloida esimerkiksi ohuilla neuloilla ja siten perinteisen kiinalaisen näkemyksen mukaan palauttaa elimistön energiatasapaino ennalleen. Länsimaisen lääketieteen mukaan se vaikuttaa kipuun esimerkiksi porttikontrolliteorian sekä endogeenisten opioidien ja muiden yhdisteiden, kuten serotoniinin, erittymisen kautta. Akupunktion hyötyihin kuuluu sen verrattain helppo käyttö sekä haittavaikutusten vähäisyys. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia onko akupunktiosta apua koirien krooniseen kipuun subjektiivisen arvioinnin perusteella. Hypoteesina oli, että akupunktioryhmässä lonkkavikaisten koirien kivun ja liikuntavaikeuksien sekä kipulääkkeen käytön pitäisi pienentyä verrattuna kontrolliryhmään. Akupuntkioryhmän myös oletettiin käyttävän vähemmän kipulääkitystä tutkimuksen aikana. Päämuuttujina käytettiin HCPI-arvoa (Helsinki Chronic Pain Index) ja VAS-mittaria (Visual Analogue Scale), jotka laskettiin omistajien täyttämistä kyselylomakkeista, sekä eläinlääkäriopiskelijoiden tekemiä ontuma-arviointeja ravissa ja käynnissä. Tutkimus toteutettiin kaksoissokkoutettuna kontrolloituna tapausverrokkitutkimuksena ja se suunniteltiin osaksi laajempaa kansainvälistä tutkimusta. Tutkimukseen valittiin 1. arviointikäynnin perusteella yhteensä 19 koiraa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Akupunktioryhmässä olleet koirat (10 kpl) saivat yhteensä kolme kertaa ohutneula-akupunktiohoitoa 45 minuutin ajan noin viikon välein. Lumeryhmässä olleet koirat (9 kpl) odottivat saman ajan tutkimushuoneessa eläinlääkrin kanssa saamatta mitään hoitoa. Hoitokäyntien yhteydessä koirille tehtiin myös ontumatutkimus, suppea ortopedinen tutkimus, askelvoimamittaus sekä otettiin verikokeita. Samat tutkimukset tehtiin myös viimeisellä arviointikäynnillä noin viikko viimeisen hoitokäynnin jälkeen. Tilastollisissa menetelmissä käytettiin pienen otoskoon vuoksi non-parametrisiä testejä ja P-arvon rajaksi asetettiin ≤0.05. Tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa akupunktio- ja lumeryhmän välillä minkään muuttujan kohdalla. Kuitenkin, kun verrattiin muutosta alun ja lopun välillä, akupunktioryhmän sisällä havaittiin useissa muuttujissa (HCPI, elämänlaatu VAS sekä ontuma ravissa ja käynnissä) tilastollisesti merkittäviä eroja. Lumeryhmässä ainoastaan liikuntavaikeudet (VAS) vähenivät merkittävästi omistajien arvioinnin mukaan. Tulokset osoittavat, että akupunktiolla on todennäköisesti positiivista vaikutusta koirien krooniseen kipuun, mutta tämän tutkimuksen perusteella sitä ei voida kuitenkaan pitää tieteellisesti todistettuna tehokkaana hoitomuotona. Useat eri tekijät, kuten pieni otoskoko, heterogeeninen tutkimuspopulaatio, subjektiivisen arvioinnin heikko luotettavuus sekä merkittävä lumevaikutus varmasti vaikuttavat siihen, että ryhmien välille ei saatu tutkimuksessa eroa. Tulokset ovat kuitenkin rohkaisevia ja antavat odottaa positiivisempia tuloksia, kun kaikki osatutkimukset yhdistetään.