Browsing by Subject "eläinlääkäri"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2019)Bakteerien mikrobilääkeresistenssin yleistyminen on aiheuttanut tärkeän terveysongelman maailmassa. Moniresistentit bakteerit leviävät ihmisten ja eläinten välillä sekä välityksellä. Eläinten parissa työskentelevät ihmiset voivat olla suuremmassa riskissä saada ja levittää moniresistenttejä bakteereita. Bakteerit leviävät joko suorassa eläinkontaktissa tai välillisesti ympäristön ja työvälineiden kautta. Leviämisen ehkäisyssä ensisijaista on oikeanlainen suojautuminen, kuten hyvän käsihygienian noudattaminen. Metisilliiniresistenttejä Staphylococcus aureus (MRSA) -bakteereita on eristetty eläinlääkäreiltä maailmanlaajuisesti. Eläinlääkäreillä voi esiintyä enemmän tuotantoeläimiin liitettyä CC398-genotyypin MRSA-bakteeria verrattuna muuhun väestöön. Aiemman tutkimustiedon valossa MRSA-bakteerien esiintyvyys suomalaisilla eläinlääkäreillä on ollut alle yhden prosentin. Euroopassa MRSA:n esiintyvyydet eläinlääkäreillä ovat olleet jopa hieman yli 20 %. Tutkielma oli osa tutkimushanketta, jonka aineisto kerättiin vuoden 2016 Eläinlääkäripäivien yhteydessä. Tutkielmassa selvitettiin kyselylomakkeen avulla suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä moniresistenttejä bakteereita vastaan ja kantajuudelle altistavia riskitekijöitä. Pääpaino oli tuotantoeläinpraktikkojen suojautumisen tarkastelussa. Tutkielman päähypoteesi oli, että suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöt ovat hyvällä tasolla. Toinen hypoteesi oli, että mikäli kantajia ilmenee, voi riskitekijöitäkin löytyä. Tutkielmassa arvioitiin myös suomalaisten eläinlääkäreiden zoonoositietämyksen kehitystä vertaamalla vuoden 2016 tutkimushankkeen tuloksia vuonna 2009 toteutetun tutkimushankkeen tuloksiin. Hypoteesi oli, että eläinlääkäreiden omat arviot zoonoositietämyksestään ovat parantuneet aikaisemmasta. Kyselylomakkeen palautti 262 eläinlääkäriä. Tutkielmaa tehdessä tiedossa oli, että heistä yhdeksän kantoi moniresistenttiä bakteeria. Kyselylomakkeessa kysyttiin omaa arviota käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä työssä. Suurin osa (47,2 %) tallikäyntejä tehneistä hevospraktikoista (n=108) piti tallien käsienpesumahdollisuuksia joskus riittävinä. Tuotantoeläinpraktikkojen (n=118) arviot tilojen käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä olivat valoisammat: 66,9 % arvioi käsienpesumahdollisuudet usein riittäviksi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan käsienpesuun käyttämänsä aika. Vastaajista (n=202) 63,9 % käytti käsienpesuun aikaa alle 15 s, kun taas 4,5 % arvioi pesseensä käsiään 40 s tai kauemmin. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee käsienpesuajaksi 40–60 s. Vuonna 2009 vastaajista 39,6 % arvioi olevansa samaa mieltä väittämän ”Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä” kanssa. Vastaava luku vuonna 2016 oli 57,2 %, joten osuus kasvoi 17,6 prosenttiyksikköä. Tulokset eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöistä eivät olleet hypoteesin mukaisia, vaikkakin tuotantoeläinpraktikkojen suojavaatteiden käyttö oli osittain hyvällä tasolla. Hypoteesia kantajuuden riskitekijöistä ei voitu tutkia kantajien vähyyden vuoksi. Sen sijaan hypoteesi zoonoositietämyksen kehityksestä osui oikeaan. Tutkimustulokset korostavat koulutuksen tarvetta suojautumisessa, kuten käsienpesuun vaadittavan ajan noudattamisessa. Arviot riittävistä käsienpesumahdollisuuksista olivat heikoimmat talleilla. Eläinlääkäreiden tulisi ohjeistaa erityisesti hevostenpitäjiä käsienpesumahdollisuuksien riittävästä järjestämisestä. Suojautumiskäytäntöjen kartoittaminen on aiheellista myös tulevaisuudessa.
-
(2021)Eläinlääkäreiden työolot ja työperäiset riskit poikkeavat muusta väestöstä. Pitkät työviikot, päivystäminen ja eläinten aiheuttama tapaturmavaara ovat käytännön hoitotyötä tekevien arkea. Eläinlääkäreiden työnkuvat vaihtelevat runsaasti ammattikunnan sisällä. Tämän lisensiaatintutkielman tavoite on analysoida aineistona ollutta Suomen Eläinlääkäriliiton ja Työterveyslaitoksen vuonna 2012 teettämän kyselyn tuloksia. Kysely lähetettiin liiton jäsenrekisteristä löytyneille, rekisterin mukaan työelämässä oleville eläinlääkäreille. Tuloksia verrattiin ennen kaikkea vastaavan, vuonna 2000 tehdyn kyselyn tuloksiin, mutta myös muuhun tutkittuun tietoon eläinlääkäreiden työoloista ja terveydestä. Yhteyksiä tutkittiin non-parametrisillä ja parametrisillä testeillä tarpeen mukaan, esimerkiksi ristiintaulukoimalla khiin neliötestin ja Fisher-Freeman-Haltonin tarkan testin avulla. Ensimmäisen hypoteesin mukaisesti eläinlääkärikunta on edelleen naisvaltaistunut. Toisen hypoteesin mukaan kunnaneläinlääkäreiden osuus eläinlääkäreistä olisi laskenut. Naiskunnaneläinlääkäreiden osuus oli laskenut (p=0,02), mutta miesten osuudessa ei ollut muutosta (p=0,19). Suurin osa vastaajista työskenteli yksityisellä sektorilla ja muissa kaupungeissa kuin pääkaupunkiseudulla tai maaseudulla. Eläinlääkäreiden keskimääräinen viikkotyöaika oli 39,0 tuntia ilman päivystyksiä. Päivystystä työpaikalla oli keskimäärin 50,4 tuntia kuukaudessa. Eläinlääkäreiden keskimääräinen viikkotyöaika oli korkeampi kuin keskimäärin suomalaisilla palkansaajilla. Kolmannen hypoteesin vastaisesti työtapaturmien määrä ei ollut vähentynyt, vaan pysynyt samalla tasolla. Yleisin tapaturman aiheuttaja oli eläin. Tapaturmien vaaratekijöiksi tunnistettiin yleisimmin rauhaton eläin, eläinlääkärin väsymys ja puuttuva tai riittämätön apu toimenpiteissä. Neljännen hypoteesin mukaisesti työterveyshuollon saatavuus oli parantunut. Eläinlääkärit eivät kuitenkaan kokeneet työterveyshuollossa ymmärrettävän eläinlääkärin työn erityispiirteitä riittävästi. Työterveyden parannusehdotukset voitiin jakaa muutamaan teemaan: saatavuuden parantaminen, työterveyshuollon tiedon lisääminen, ehkäisevien toimien käyttöönotto ja yleisten työolojen parantaminen. Kyselyyn vastanneista naisista suurin osa oli ollut raskaana, ja heistä valtaosa oli ollut raskauden aikana töissä. Raskauden vuoksi työhön oli tehty muutoksia alle puolelle vastaajista. Raskauden aikana altistuttiin laajasti erilaisille lääkeaineille, puhdistus- ja desinfiointiaineille sekä eritteille. Erityisäitiyspäivärahahakemus oli kuitenkin hylätty joka kahdeksannelta sitä hakeneista, mikä kertoo, että eläinlääkärin työn potentiaalisesti haitallisia vaikutuksia raskaudelle ei edelleenkään tunnisteta. Eläinlääkäreistä noin joka neljännellä oli ollut itsetuhoisia ajatuksia, mikä on enemmän kuin väestössä keskimäärin, mutta vastaa esimerkiksi lääkäreillä havaittua yleisyyttä. Tulosten perusteella eläinlääkärit kokivat, että työterveyshuollossa ei tunnisteta eläinlääkärin ammatin riskejä riittävästi. Etenkin käytännön potilastyötä tekevien eläinlääkäreiden työhön liittyy työturvallisuuden kannalta merkittäviä riskitilanteita, joita voitaisiin ennakoida ja estää asianmukaisilla varotoimilla. Sekä eläinlääkärit että työterveyshuolto tarvitsevat lisää tietoa eläinlääkäreiden työterveyden parantamiseksi. Eläinlääkäreiden työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden edistämiseksi kaivataan eläinlääkäreiden, työnantajien, työterveyshuollon ja viranomaisten yhteistyötä.
-
(2022)Q-kuume on lähes maailmanlaajuisesti esiintyvä Coxiella burnetii -bakteerin aiheuttama zoonoosi. Tauti on kuvattu ensimmäisen kerran 1930-luvulla Australiassa. Bakteerin tärkein reservuaari ovat naudat, lampaat ja vuohet, mutta sitä esiintyy myös lemmikki- ja villieläimillä. Ihmisillä C. burnetii -tartunta on usein oireeton, mutta voi johtaa myös akuuttiin tai krooniseen Q-kuumeeseen. Bakteeri tarttuu yleisimmin aerosoleina hengitysilman mukana tai kontaktissa sitä kantavien tuotantoeläinten kanssa. Q-kuumeen yleisimpiä oireita ovat korkea ja pitkäkestoinen kuume, päänsärky ja lihaskipu. Myös keuhkokuume ja maksatulehdus ovat Q-kuumeen mahdollisia tautimuotoja. Kroonisen Q-kuumeen yleisin muoto on sydänläppien tulehdus. Raskaana olevilla naisilla C. burnetii -tartunta voi johtaa keskenmenoon tai sikiön kehityshäiriöihin. Eläimillä C. burnetii -tartunta on yleensä oireeton, mutta erityisesti pienillä märehtijöillä bakteeri voi aiheuttaa luomisia tiineyden loppuvaiheessa. Suomessa ensimmäinen raportoitu C. burnetii -tartunta eläimellä todettiin vuonna 2008 oireettomalla naudalla. Suomessa C. burnetiin vasta-aineiden esiintymistä on tutkittu vuonna 2018 nauta-, lammas- ja vuohitiloilla, jolloin 0,9 % tutkituista tiloista löydettiin vasta-aineita taudinaiheuttajalle. Q-kuumeen esiintyminen eläimillä on yleisempää Keski- ja Etelä-Euroopassa, ja lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa. Eläimille on olemassa rokote C. burnetii -tartuntoja vastaan, mutta rokote ei ole käytössä Suomessa. Euroopan Unionin lainsäädännön mukaan Q-kuumetapauksista on raportoitava vuosittain. Eläinlääkäreiden ja eläinlääketieteen opiskelijoiden riski saada C. burnetii -tartunta voi muuhun väestöön verrattuna olla suurempi erityisesti praktiikkatyössä. Suomessa riski tartunnan saamiselle on tällä hetkellä suhteellisen vähäinen, mutta useissa muissa maissa työskennellessä eläinlääkärin riski saada Q-kuumetartunta voi olla merkittävä. Asianmukainen suojautuminen ja tartuntariskin tiedostaminen on tärkeää, koska tartunta voi johtaa vakaviin seurauksiin.
-
(2024)Tiedekunta: Eläinlääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelma Tekijä: Outi Haarakangas Työn nimi: Lypsykarjan terveydenhuolto – Miten eläinlääkärit täyttävät lypsykarjatilan Naseva-vuosikatsauslomakkeen? Työn laji: Eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: Helmikuu 2024 Sivumäärä: 46 Avainsanat: Naseva, nautojen terveydenhuolto, nauta Ohjaaja tai ohjaajat: Mari Hovinen, Minna Kujala-Wirth, Tiina Kauppinen Työn johtaja: Minna Kujala-Wirth Osasto tai osastot: Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto Oppiaine: Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tuotantoeläinten hyvinvointi on noussut merkittäväksi arvoksi ja siitä huolehtiminen koetaan tärkeäksi. Suomessa jäsenmeijereiden ja -teurastamoiden rahoittamaan vapaaehtoiseen nautojen terveydenhuoltojärjestelmä Nasevaan kuuluvat melkein kaikki maan lypsykarjatilat. Naseva järjestelmässä keskeistä on tilan ja eläinlääkärin välinen terveydenhuoltosopimus sekä siihen kuuluva vähintään kerran vuodessa tehtävä terveydenhuollon neuvonta- eli vuosikatsauskäynti. Näillä käynneillä halutaan varmistaa kansallisen terveydenhuollon tavoitteiden täyttyminen tiloilla. Lisäksi vuosikatsauskäyntien arvioita hyödynnetään mm. tilojen saamien rahallisten palkkioiden määrittämisessä, tutkimuksessa sekä elintarvikeketjun turvallisuuden takaamisessa. Tässä lisensiaattityössä Nasevan vuosikatsauskäynnillä tarkoitetaan asiantuntijaryhmän määrittelemää perussisältöistä vuosikatsauskäyntiä ja sen perusteella täytettävää, käynnin arviot sisältävää, vuosikatsauslomaketta. Tuoreen tutkimuksen mukaan eläinlääkäri selittää 36–47 % lypsykarjatilojen vuosikatsauskäyntien kokonaisarvioiden vaihtelusta. Tutkimuksessamme selvitimme eläinlääkäreiden Naseva vuosikatsauslomakkeen täyttämiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiheesta ei ole aiemmin julkaistu tutkimuksia. Tavoitteenamme oli mm. selvittää mitkä asiat estävät eläinlääkäreitä antamasta Naseva vuosikatsauksen arviointiohjeen mukaisen huonoimman arvion eli ”korjattavaa”. Tavoitteena oli myös selvittää, vaikuttaako eläinlääkärin näkemys vuosikatsauskäynnin hyödyistä tilalle tai työlleen, hänen suhtautumiseensa vuosikatsauskäyntien tekemiseen. Tutkimuksemme puhelinhaastattelut tehtiin touko-kesäkuussa 2021. Vuosina 2019–2020 lypsykarja-tiloille Naseva vuosikatsauskäyntejä tehneet eläinlääkärit jaettiin vuosikatsauskäynneillä antamiensa kokonaispisteiden, vuosikatsauskäynnin kohteen pitomuodon (pihatto- tai parsinavetta) sekä vuodessa tekemiensä vuosikatsauskäyntien määrän mukaan seitsemään ryhmään. Muodostetuista ryhmistä arvottiin 4–5 eläinlääkäriä haastateltaviksi, ja yhteensä haastateltiin 27 eläinlääkäriä. Tutkimuksessamme todettiin, että eläinlääkäreiden Naseva vuosikatsauskäynnin arviointiohjeen mukaisen huonoimman arvion antamista estävät asiat voitiin jakaa neljään luokkaan: toiveikkuus, sääli tai voimakas empatia, epävarmuus tai pelko väärästä arviosta sekä asenteet ja arvot. Haastattelututkimukseni on kvalitatiivinen ja ensimmäinen Suomessa tästä aiheesta julkaistava tutkimus. Pilottitutkimus antoi mielenkiintoista osviittaa vuosikatsauslomaketta täytettäessä eläinlääkäriin vaikuttavista asioista ja pohjatietoa lisätutkimusten suunnitteluun. Lisätutkimuksia tarvitaan syvällisemmän ja tarkemman tiedon saamiseksi aiheesta.
-
(2018)Eläinlääkärit ovat usein ensimmäisenä kontaktissa sairaaseen eläimeen. Siten he muodostavat niin sanotun sentinelliryhmän eli he altistuvat ensimmäisenä mahdollisille zoonooseille eli eläimestä ihmiseen tarttuville sairauksille ja voivat siten myös estää tartuntojen leviämisen muualle populaatioon. Nautojen kanssa työskentelevät eläinlääkärit voivat altistua zoonooseille esimerkiksi antaessaan synnytysapua, tutkiessaan iho-oireilevaa lehmää tai ripuloivaa vasikkaa tai selvittäessään lehmän kuolinsyytä suorittamalla ruumiinavauksen. Zoonooseilta voidaan suojautua esimerkiksi hyvän käsihygienian, suojavaatteiden ja -käsineiden avulla sekä puhdistamalla työvälineet ja -vaatteet huolellisesti käytön jälkeen. Oikeiden suojautumiskeinojen käyttö vaatii kuitenkin sen, että zoonoottiset taudinaiheuttajat tunnetaan ja tiedostetaan. Oleellista on myös tuntea näiden taudinaiheuttajien tartuntareitit ja siten ne tutkimukset tai hoitotoimenpiteet, jossa altistusta tapahtuu. Sen vuoksi onkin tärkeää kerätä tietoa, mitkä taudinaiheuttajat muodostavat zoonoosiriskin nautojen kanssa työskenteleville eläinlääkäreille. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin naudoilla esiintyviin zoonooseihin nautaeläinlääkärin eri työvaiheissa. Eri taudinaiheuttajien kohdalla tarkasteltiin etiologiaa, tartuntareittejä, levinneisyyttä, oireita ihmisellä ja naudalla sekä suojautumista tartunnoilta. Käsiteltyjen diagnostiikkaa käytiin läpi vain pintapuoleisesti. Kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin pääasiassa suomalaisen nautaeläinlääkärin kohtaamiin zoonooseihin, mutta myös muualla Euroopassa esiintyviä zoonooseja käsiteltiin. Yleistutkimuksessa eläinlääkäri altistuu monille naudalla iho-oireita aiheuttaville mikrobeille. Tällaisia iho-oirezoonooseja ovatpälvisilsa, dermatofiloosi ja valelehmärokko, joista pälvisilsaa raportoitiin eläinlääkäreillä käsittelemissäni artikkeleissa eniten. Yleistutkimuksessa mahdollisesti leviävät mikrobilääkkeille resistentit bakteerikannat kuten MRSA eli metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus ja ESBL eli laajakirjoisia beetalaktamaasientsyymejä (ESBL) tuottavat bakteerit eivät nykytiedon valossa muodosta vielä suurta riskiä nautaeläinlääkärille, sillä molempien esiintyvyys suomalaisessa nautakarjassa on kohtalaisen pieni. Vasikoiden kanssa työskennellessään eläinlääkäri voi altistua kryptosporidioosille, joka on entistä yleisempi vasikkaripulin aiheuttaja. Tartunnoilta suojautumisen tekee haasteelliseksi erittäin alhainen tartunta-annos sekä tartunnan aiheuttavien kryptosporidi-ookystien hyvä desinfektioaineiden sietokyky. Tämän vuoksi ripuloivien vasikoiden kanssa työskennellessä on puhdistettava kädet sekä työvälineet erityisen huolellisesti vasikkakontaktin jälkeen. Myös synnytysavun yhteydessä leviävän listerioosin oletetaan olevan myös suomalaisilla eläinlääkäreillä suhteellisen yleinen, sillä listerioosia esiintyy suomalaisilla nautatiloilla ja se on kolmanneksi yleisin naudan bakteeriperäisistä aborteista. Se aiheuttaa näppyläisiä ihotulehduksia, joita raportoidaan eläinlääkäreillä satunnaisesti. Suurinta osaa tartunnoista ei tiettävästi kuitenkaan raportoida. Kirjallisuuskatsauksen myötä heräsi ajatus siitä, että myös suomalaisten nautaeläinlääkäreiden suojautumiskeinojen käyttöä olisi hyvä kartoittaa. Voisi olla myös syytä laatia yhtenäiset zoonooseilta suojautumisohjeet eläinlääkäreille; näitä on tehty esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa. Lisäksi olisi syytä kartoittaa Suomessa giardian A genotyypin ja Cryptosporidium parvumin esiintymistä vasikoilla, dermatofiloosin esiintymistä naudoilla ja eläinlääkäreillä sekä ihomuutosten yleisyyttä eläinlääkäreillä.
-
(2020)Zoonoottiset eli eläinten ja ihmisten välillä siirtyvät taudinaiheuttajat ovat työterveysriski eläinten kanssa työskenteleville henkilöille, kuten eläinlääkäreille. Zoonoottisiin viruksiin kuuluu muun muassa jyrsijä- ja hyönteissyöjävälitteisiä rainbo- (rodent-and-insectivore-borne) viruksiksikin kutsuttuja viruksia, joita kantavat nimensä mukaisesti useat jyrsijät (Rodentia) sekä hyönteisiä syövät piennisäkäslajit (ent. Insectivora). Suomessakin esiintyviä rainboviruksia ovat ortopoxviruksiin kuuluva lehmärokkovirus, ortohantaviruksiin kuuluva puumalavirus, nisäkkäiden arenaviruksiin (Mammarenavirus) kuuluva lymfosyyttinen koriomeningiittimammarenavirus (LCMV) sekä nisäkkäiden ortobornavirukset. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsaukseen on koottu tietoa eläinlääkäreiden zoonoosiriskeistä Suomessa sekä edellä mainittujen piennisäkäsvälitteisten zoonoottisten virusinfektioiden epidemiologiasta ja diagnostiikasta. Tutkielman tutkimusosuudessa selvitettiin tilastollisen analyysin avulla eri tekijöiden yhteyttä ortopox-, puumala-, LCM- ja bornavirusvasta-aineiden esiintymiseen Suomessa laillistetuilla eläinlääkäreillä verrattuna kontrolliryhmään. Aineistona käytettiin aiemmissa yhteyksissä kerättyjä esitietoja ja vasta-ainetuloksia eläinlääkäreiltä sekä kontrolliryhmältä. Pääkohderyhmän eli eläinlääkärien esitiedot ja seeruminäytteet oli kerätty vuonna 2009 Eläinlääkäripäivillä ja kontrolliryhmässä oli eläinlääkäripäivien osallistujia sekä HUSLAB:ille vuosina 2009 ja 2013 seeruminäytteet antaneita henkilöitä. Kaikki seeruminäytteet oli tutkittu käyttäen epäsuoraa immunofluoresenssivärjäystä (IFA). Hypoteesina oli, että riski altistua tarkastelluille patogeeneille olisi suurempi eläinlääkäreillä. Ortopox-, puumala-, LCM- ja bornavirusvasta-aineiden esiintyvyydet koko aineistossa olivat 28,9 %, 7,5 %, 1,8 % ja 0,6 %. Eläinlääkäreillä vastaavat esiintyvyydet olivat 38,6 %, 9,5 %, 1,9 % ja 1,0 %. Ortopoxvirusvasta-aineita löytyi todennäköisemmin Suomessa laillistetuilta eläinlääkäreiltä, miehiltä sekä vuonna 1979 tai aiemmin syntyneiltä. Suomessa laillistettu eläinlääkäri oli muita todennäköisemmin ortopoxseropositiivinen riippumatta iästä tai sukupuolesta. Sen sijaan puumala-, LCM- ja bornavirusten vasta-ainepositiivisuudelle ei löydetty tilastollisesti merkitseviä riskitekijöitä. Hypoteesi, että eläinlääkäreillä on suurempi riski olla ortopoxvirusseropositiivisia toteutui, mutta puumala-, LCM- ja bornavirusten vasta-aineiden löytymisen ja ammatin välillä ei havaittu yhteyttä. LCM- ja bornavirusten tuloksiin vaikutti todennäköisesti niiden alhaiset seroprevalenssit tutkitussa aineistossa. Ortopoxvirusvasta-aineita löytyi selvästi useammalta ennen vuotta 1980 syntyneeltä osallistujalta kuin tätä nuoremmilta. Tämä on todennäköisesti seurausta isorokkorokotusten aikaansaamista ristireagoivista vasta-aineista, mikä oli ennustettavissa. Aineistossa on kuitenkin myös rokotusten lopettamisen jälkeen syntyneitä seropositiivisia henkilöitä (seroprevalenssi 2,0 %). Nämä tartunnat selittyvät altistumisella itse taudinaiheuttajalle. Ortopoxvirukset voivat aiheuttaa kliinistä sairautta myös ihmisillä. Koska tämän tutkimuksen tulosten perusteella Suomessa laillistetut eläinlääkärit altistuivat ortopoxviruksille todennäköisemmin kuin muut osallistujat, vaikuttaa siltä, että ortopoxvirukset ovat työterveysriski Suomessa laillistetuille eläinlääkäreille. Mahdollinen saatu rokotus tulee kuitenkin huomioida ja mahdollisesti suurempi riski koskeekin nimenomaan isorokkoa vastaan rokottamattomia Suomessa laillistettuja eläinlääkäreitä.
-
SUOMALAISTEN ELÄINLÄÄKÄREIDEN TYÖUUPUMUS JA ITSETUHOISET AJATUKSET VUODEN 2012 TYÖTERVEYSKYSELYSSÄ (2024)Työuupumus on tunnettu ilmiö eläinlääkäreillä. Työuupumuksen taustalla on usein työn aiheuttama stressi, vaikeat asiakaspalvelutilanteet sekä raskas työtaakka. Itsetuhoisuutta on eläinlääkäripopulaatiossa enemmän kuin muussa populaatiossa, ja sen taustalla on esimerkiksi pääsy itsemurhan tekovälineisiin, ammatissa opittu peloton suhtautuminen kuolemaa ja eutanasiaa kohtaan sekä työn aiheuttama stressi. Tässä tutkielmassa käytettiin aineistona Suomen eläinlääkäriliiton ja työterveyslaitoksen teettämää vuoden 2012 työterveyskyselyä. Kysely lähetettiin liiton jäsenrekisteristä löytyneille työelämässä oleville eläinlääkäreille. Kyselyyn vastasi 546 eläinlääkäriä. Työuupumusta mitattiin Maslachin työuupumusindeksillä (MBI). Tilastollisia yhteyksiä tutkittiin monimuuttujaisella lineaarisella regressioanalyysillä ja itsetuhoisten ajatusten mahdollisia selittäjiä monimuuttujaisella logistisella regressioanalyysillä. Ensimmäisenä tutkimushypoteesina oli, että suomalaisten eläinlääkäreiden työuupumus on lisääntynyt edellisen työterveyskyselyn jälkeen. Toisen hypoteesin mukaan eläinlääkärin työn piirteet, kuten pitkät työviikot, työn yksinäinen ja kiireinen luonne sekä stressaavat tilanteet altistavat työuupumukselle. Kolmantena tutkimushypoteesina oli, että samat eläinlääkärin työhön liittyvät tekijät lisäävät itsetuhoista ajattelua suomalaisilla eläinlääkäreillä. Itsetuhoisten ajatusten ja työuupumuksen välinen tilastollisesti merkitsevä assosiaatio oli neljäs tutkimushypoteesi. Kaikki tutkimushypoteesit pystyttiin tällä tutkimuksella vahvistamaan. Keskimääräinen pistemäärä MBI:stä oli 35,09 maksimimäärän ollessa 86. Vastaajista 5 % sai korkeita uupumispisteitä (66–85), mitä voitaisiin pitää vakavana työuupumuksena. Edelliseen työterveyskyselyyn verrattuna vakavien työuupumusten määrä vaikuttaisi lisääntyneen. MBI:n pisteiden mukaan työuupumusta ilmenee tutkimuspopulaatiossa. Lopullisten tulosten mukaan työuupumusta lisääviä tekijöitä olivat työskentelypaikkakunta, lyhyt valmistumisesta kulunut aika, liiallinen työsidonnaisuus, työn epämielekkyys, töissä jääminen yksin, työtahdin kiristyminen, huonot valmiudet työhön, stressi, elämäntyytymättömyys itsemurha-ajatukset sekä mielenterveydenhäiriö. Samoja muuttujia oli merkitsevinä sekä työuupumuksen että itsetuhoisten ajatusten riskitekijöinä. Tutkimuksessamme todettiin myös tilastollisesti merkitsevää assosiaatiota työuupumuksen ja itsetuhoisen ajattelun välillä. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan nuorella, työhönsä sitoutuneella, stressaantuneella eläinlääkärillä, joka tekee töitä yksin vaativassa, kiireisessä työympäristössä kaupungissa, kokee itsetuhoisia ajatuksia sekä kärsii mielenterveydenhäiriöistä, on suuressa uupumisriskissä. Koska sekä työuupumus että itsetuhoiset ajatukset ovat yleisesti tiedossa olevia ja mediassakin esille nostettuja ongelmia maailmanlaajuisesti, olisi todella tärkeää levittää tietoisuutta molemmista aiheista. Apua tulisi saada helposti ja matalalla kynnyksellä, sillä uupuneella ja masentuneella henkilöllä on rajalliset voimavarat käytössään.
-
(2019)Zoonoosi tarkoittaa eläimestä ihmiseen ja toisinpäin tarttuvaa tautia. Zoonoottisiin taudinaiheuttajiin kuuluu bakteereita, viruksia, sieniä, loisia ja biologisia eliöitä. Eläinlääkärit voivat monipuolisen ammattinsa vuoksi altistua päivittäin eläimille, niiden eritteille tai ruhon osille sekä to-dennäköisesti myös zoonooseille. Tehokas suojautuminen edellyttää ymmärrystä zoonooseihin liittyvistä riskeistä. Suomen hyvä tautitilanne voi muuttua esimerkiksi eläinten liikkumisen sekä ilmaston muuttumisen myötä. Tähän muutokseen on hyvä varautua tiedostamalla Suomen ulko-puolellakin esiintyvien tautien riskejä tilanteen mukaan. Lisensiaatintutkielmani pohjautuu vuonna 2009 Eläinlääkäripäivien yhteydessä järjestetyn kyselytutkimuksen suojautumiskysymyksiin. Kirjalli-suuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa eläinlääkäreiden kohtaamista zoonooseista Suomessa sekä kuvailla eläinlääkäreiden suojautumiskäy-täntöjä. Tutkimusosuuden tavoitteena oli kuvailla ja analysoida suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä oleellisimmat zoonoosit huomioiden. Hypoteesina oli, että eläinlääkäreiden suojautumisessa olisi parantamisen varaa. Kyselyssä kysyttiin taustatietoja, altistumista sekä suojautumista työssä ja lisäksi vapaa-ajasta. Vastauksia saatiin yhteensä 306 eläinlääkäriltä. Tulokset tukevat eläinlääkärin ammatin monipuolisuutta sekä eläinlääkäreiden hyvää tietoisuutta zoonooseista. Noin joka kuudes eläinlääkäri ilmoitti työskentelevänsä Suomen lisäksi muussa maassa tai kokonaan Suomen ulkopuolella. Pieneläinten suuhun liittyvien toimenpiteiden yhteydessä olisi tarpeen suojautua erityisesti roiskeilta. Hammaskivenpoiston yhteydessä puolet vastaajista (51 %) käyttivät kirurgista suu-nenäsuojaa vähintään joskus, mutta vain joka neljäs (26 %) vastaajista käyttivät suojalaseja vähintään joskus. Australian ja Amerikan suojautumisohjeistuksiin verraten tässä olisi parannettavaa. Nautojen synnytysavun yhteydessä olisi tarpeen suojautua eritteiltä suojavaatetuksella sekä olkapään yli ulottuvilla kertakäyttöisillä suojakäsineillä eli rektalisointikäsineillä. Vastaajista lähes jokainen (92 %) suojautui läpäisemättömällä essulla, mutta ainoastaan joka kymmenes (10 %) suojautui rektalisointikäsineillä aina naudan syn-nytysavussa. Tuloksissa oli havaittavissa, että suomalaiset nautoja hoitavat eläinlääkärit pesevät käsiään useammin kuin amerikkalaiset tuotantoeläinlääkärit. Pieneläimissä käsien pesu oli yhtä yleistä suomalaisten ja amerikkalaisten kollegoiden kesken. Hypoteesi toteutui osassa toimenpiteistä, erityisesti pieneläinten suuhun liittyvissä toimenpiteissä sekä naudan synnytysavussa. Tuloksissa sel-visi myös toimenpiteitä joissa suomalaiset eläinlääkärit esimerkiksi pesivät käsiään saippualla vähintään yhtä ahkerasti kuin amerikkalaiset kol-legansa. Jokainen eläinlääkäri on vastuussa omasta suojautumisestaan sekä mahdollisten työntekijöidensä suojautumisesta. Yhtenäinen suojautumisoh-jeistus voisi olla keino lisätä suojautumisen yleisyyttä sekä lisätä rutiinia.
Now showing items 1-8 of 8