Browsing by Subject "eläinten hyvinvointi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Helsingin yliopisto kotiutti 16 koe-eläimenä käytettyä beaglea yksityisiin koteihin. Nämä koirat olivat ensimmäisiä koe-eläimiä Suomessa, jotka kotiutettiin yksityisiin koteihin uuden eläinkoelainsäädännön mukaan. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia näiden 16:n koebeaglen kotiutusta ja sopeutumista uusiin koteihinsa, sillä Suomessa ei ole aiempaa tutkittua ja julkaistua tietoa koe-eläinten kotiutuksesta. Tarkoituksena oli myös selvittää uusien omistajien ja kotiutuksessa mukana olleiden ihmisten tyytyväisyyttä ja kokemuksia kotiutuksen onnistumisesta. Ennen kotiutusta koiria valmisteltiin tulevaan kotikoiran elämään sopeutusohjelman avulla. Sopeutusohjelman aikana koiria totutettiin erilaisiin asioihin ja ihmisiin, sekä ulkoilemaan hihnassa ja tekemään tarpeensa ulos. Hypoteesi oli, että luonteeltaan aroilla ja vähiten reippailla koirilla olisi eniten vaikeuksia sopeutumisessa. Myös sopeutusohjelmassa hitaammin edistyvillä koirilla voisi olla enemmän ongelmia uuteen kotiin sopeutumisessa, kuin nopeammin edistyvillä. Sisäsiisteyden oletettiin lisääntyvän sopeutusohjelman kuluessa. Koirien sisäsiisteyden harjoittelua seurattiin kirjaamalla ylös niiden virtsaamista ulos lenkin aikana. Kahdeksalle koiralle tehtiin huonetesti, jonka tarkoituksena oli havainnoida koiran käyttäytymistä vieraassa tilassa, jossa oli erilaisia ärsykkeitä, sekä tuttu ihminen. Samalla arvioitiin myös koirien persoonallisuutta. Lisäksi sopeutusohjelman aikana täytettiin lomakkeita, jossa arvioitiin koirien käyttäytymistä ulkona. Koirien uusia omistajia ja kotiutuksessa mukana olleita henkilöitä haastateltiin, jotta saatiin selville heidän näkemyksiään kotiutuksen onnistumisesta. Uudet omistajat ja kotiutuksessa mukana olleet ihmiset olivat pääosin hyvin tyytyväisiä kotiutuksen onnistumiseen. Koirissa havaittiin kehitystä sopeutusohjelman aikana, mikä korostaa sopeutusohjelman tärkeyttä. Sisäsiisteyden kehittyminen sopeutusohjelman aikana oli hypoteesin mukainen, sillä koirat alkoivat yhä useammin tehdä tarpeitaan ulos. Huonetestin ja persoonallisuuden arvioinnin tulokset olivat myös hypoteesin mukaiset. Sopeutusohjelmaan liittyvien ulkoilutusten edetessä moni tutkittu asia kehittyi oletettuun suuntaan, esimerkiksi koirat lähtivät sopeutusohjelman loppupuolella mieluummin ulos, kuin alussa ja ne myös kulkivat reippaammin ulkona sopeutusohjelman loppupuolella. Saatuja tuloksia voisi hyödyntää mahdollisissa tulevissa koekoirien kotiutuksissa ja kotiutusten hyötyjen ja haittojen arvioinnissa, sekä kotiutuksiin liittyvien sopeutusohjelmien suunnittelussa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja kokeellisen osuuden. Nupoutus on kivulias toimenpide, jossa vasikan sarvenaiheiden kasvu estetään polttamalla kasvurengas tulikuumalla raudalla. Sarvettomuudesta saatavat hyödyt ovat niin suuret, että toimenpide on sallittu ja rutiininomainen. Lainsäädännön mukaan alle neljän viikon ikäisen vasikan saa nupouttaa ilman kivunlievitystä. Suositeltavin tapa nupoutuksen yhteydessä on kuitenkin rauhoittaa vasikka, puuduttaa sarvenaiheet ja hoitaa toimenpiteen jälkeinen kipu tulehduskipulääkkeellä. Kivunlievityksen käyttö nupoutuksen yhteydessä on tärkeää sekä vasikan hyvinvoinnin että vasikan ja ihmisen myöhäisemmän suhteen kehittymisen kannalta. Suomessa tuottaja saa itse päättää, pyytääkö eläinlääkärin lääkitsemään vasikan. Tuottajan päätökseen eläimen lääkitsemisestä ja hoidosta vaikuttaa nykytiedon mukaan ainakin käsitys oireiden vakavuudesta. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa tuottajan ikä, sukupuoli, tuotantomalli ja terveydenhuoltosopimuksen tekeminen. Tuottajien asenteita ja kivunlievityspäätökseen liittyviä tekijöitä nupoutuksen yhteydessä on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten maidontuottajien nupoutuskäytäntöjä ja -asenteita. Tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia, kuinka vakavaksi tuottaja arvioi nupotuskivun ja miten hän toimii arvioonsa nähden. Lisäksi haluttiin selvittää, onko terveydenhuoltosopimuksen tekemisen ja kivunarvioinnin välillä yhteyttä. Aiheesta ei ole tehty aikaisemmin tutkimusta Suomessa. Tutkimus suoritettiin lähettämällä kyselylomake tuhannelle satunnaisesti valitulle suomalaiselle maidontuottajalle. Kyselylomakkeessa tiedusteltiin perustietojen lisäksi tuottajan mielipiteitä ja käytäntöjä erilaisten väittämien avulla. Vastaaja vastasi väittämiin Likert-asteikolla 1-5 tai 1-10. Tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä apuna käyttäen. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli 45 %. Suomessa 72 % maidontuottajista nupouttaa joko kaikki tai osan vasikoistaan. Vastanneista 48 % pyytää eläinlääkärin aina paikalle lääkitsemään vasikan. Nupoutusta käyttävistä tuottajista 69 % arvioi nupoutuskivun vakavaksi. Heistä kipulääkitystä nupoutuksen yhteydessä tärkeänä piti kuitenkin vain 64 %. Kaikista vastaajista naiset arvioivat nupoutuskivun olevan huomattavasti vakavampaa kuin miehet (P< 0.001). Terveydenhuoltosopimustiloista 80 % nupouttaa vasikkansa. Vastaava lukema tiloilla, joilla ei ole terveydenhuoltosopimusta oli 55 % (P<0.001). Lisäksi vastaajat, joilla oli terveydenhuoltosopimus arvioivat nupoutuskivun suuremmaksi (P=0.05) ja pyysivät eläinlääkärin paikalle lääkitsemään nupoutettavat vasikat useammin (P=0.006) kuin vastaajat, joilla ei ollut terveydenhuoltosopimusta. Tuottajan päätökseen nupoutuskivun lääkinnästä vaikuttavat selvästi hänen arvionsa toimenpiteen kivuliaisuudesta. Ei ole kuitenkaan selvillä, miksi kaikki nupoutuskivun vakavaksi arvioivat vastaajat eivät lääkitse vasikoitaan. Myös terveydenhuoltosopimuksella on selvä merkitys tuottajan asenteeseen ja toimintaan nupoutuksen yhteydessä. Tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, saavatko kyseiset tuottajat tietoa ja ohjeistusta eläinlääkäriltään vai ovatko he jo lähtökohtaisesti kiinnostuneempia kivunlievityksestä ja eläinten hyvinvoinnista. Aiheesta tarvitaan jatkotutkimuksia.
Now showing items 1-2 of 2