Browsing by Subject "elektroforeesi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Lapinsukuiset koirat on jaettu sekä ulkonäkönsä että käyttöominaisuuksiensa perusteella kolmeen tyyppiin. Lapinporokoira ja lapinkoira eli lapinpystykorva ovat Suomen Kennelliiton rekisteröimiä koirarotuja. Kolmantena koiraryhmänä ovat paimensukuiset lapinkoirat. Koirien alkuperä ja sukulaisuussuhteet ovat jatkuvan keskustelun kohteena. Tutkimuksessa selvitettiin elektroforeesi- menetelmien avulla koirien valkuaisaineiden polymorfiaa eli geneettistä muuntelua. Lapinsukuisilta koirilta löydettiin kahdeksan polymorfista proteiinia, joissa esiintyi erittäin paljon variaatiota. Proteiinien eri variaatioiden muodostumista ohjaavat alleelit määritettiin ja alleelifrekvenssit laskettiin. Tuloksia vertailtiin kolmen koiraryhmän kesken. Lisäksi kirjallisuuden avulla selvitettiin eri koirarotujen proteiinien polymorfiaa ja lapinsukuisia koiria verrattiin näihin. Selvimmät erot eri koiratyyppien välillä todettiin transferriinin polymorfiassa. Lapinpystykorvalta löydettiin harvinaiset A- ja D- alleelit, kun taas paimensukuisella ei näitä esiintynyt. Proteaasi-inhibiittori-l:stä löydettiin M-alleeli, jota on aikaisemmin esiintynyt vain siperian huskylla. Paimensukuisella ja pystykorvaisella lapinkoiralla todettiin pretransferriini-l:stä uusi X- alleeli, josta ei ole aikaisemmin julkaistu tarkempia tutkimustuloksia. Esteraasien periytyminen oli lapinsukuisilla koirilla epäselvää ja IEF- ajossa kaikilla koirilla ei esiintynyt esteraasia lainkaan. Koirilla on todennäköisesti perimässään resessiivinen nolla-alleeli.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Tutkimuksessa selvitettiin suomenpystykorvien (n=255) plasmaproteiinien polymorfismia elektroforeettisin menetelmin. Yksisuuntaisen ja kaksisuuntaisen elektroforeesin, sekä isoelektronisen fokusoinnin avulla saatiin määritettyä kahdeksan polymorfista proteiinia, joiden geenifrekvenssit laskettiin. Tutkimuksen yhteydessä löydettiin kaksi ennen julkaisematonta alleelia. Aineisto jaettiin populaatio- ja perhemateriaaliryhmiin, joiden frekvenssejä vertailtiin. Frekvenssit erosivat tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan yhden alleelin kohdalla. Geenifrekvenssien avulla laskettiin todennäköisyyksiä saada selville virheelliset vanhemmat. Käytettäessä kahdeksaa proteiinia on todennäköisyys saada erotettua väärä isä tai emä 96 %. Tämä on maksimaalinen todennäköisyys, joka saavutetaan, mikäli pentuja on viisi kappaletta. Jos pentuja on vain yksi, on todennäköisyys 73 %. Populaatio- ja perhemateriaaleilla ei ole eroa. Pennunvaihtotapaus (molemmat vanhemmat väärät) saadaan selvitettyä 89 % todennäköisyydellä. Käytännössä plasmaproteiineja käytetään koiralla eniten isyysmäärityksiin. Niitä voidaan käyttää myös koiran identifioimiseen ja lajin/rodun historian tutkimiseen.
Now showing items 1-2 of 2