Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "elintarviketeollisuus"

Sort by: Order: Results:

  • Kantala, Tuija Terhikki (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)
    Ydinvoimalaitosonnettomuuden, ydinaseräjähdyksen tai muun säteilyvaaratilanteen seurauksena syntyvä radioaktiivinen laskeuma voi saastuttaa elintarvikkeet ja niitä tuottavat laitokset suoraan laskeumasta tai saastuneiden raaka-aineiden tai raaka-aineiden ja tuotteiden kuljettamiseen käytettävän ilman välityksellä. Radioaktiivinen kontaminaatio on pölyä, joka saastuttaa elintarvikkeet, raaka-aineet ja veden vain, jos sitä pääsee niihin. Kun säteilytilanteen uhka on olemassa, aloitetaan toimenpiteet, joilla elintarvikkeiden saastuminen voidaan estää tai sitä voidaan vähentää. Elintarviketeollisuuslaitoksen ilmanvaihto tulee pysäyttää ja tuotantotilat ja varastot eristää sulkemalla ovet ja ikkunat. Suojaamattomina olevat elintarvikkeet ja raaka-aineet voidaan peittää. Tuotanto on yleensä syytä keskeyttää. Hyvällä ennakkosuojautumisella voidaan säteilytilanteen jälkeen suoritettavia puhdistustoimenpiteitä helpottaa ja niihin kuluvaa aikaa lyhentää huomattavasti. Säteilytilanteen jälkeen elintarviketeollisuuslaitos on puhdistettava niin, että sen toimintaa voidaan jatkaa, tuotettavat elintarvikkeet ovat puhtaita ja turvallisia ja työntekijät voivat työskennellä tiloissa turvallisesti. Puhdistustoimenpiteet tulee suunnitella tarkasti ennen niiden aloittamista. Toimenpiteiden laatu riippuu laskeuman sisältämien radioaktiivisten aineiden ominaisuuksista ja määristä, säästä ja vuodenajasta, puhdistettavan alueen ominaisuuksista sekä käytössä olevista resursseista. Itse tuotantolaitoksen ja -laitteiden puhdistamisen lisäksi on puhdistettava kuljetusajoneuvot ja -kalusto ja ne ulkoalueet, joista radioaktiivinen kontaminaatio voi levitä tuotantotiloihin ja tuotteisiin. Laitosten sisätilojen puhdistukseen soveltuvat imurointi, lattioiden, seinien ja kattojen pesu ja pölyn pyyhkiminen. Vaikuttaa siltä, että laitoksen ja tuotantolaitteiden puhdistukseen normaalisti käytössä olevat menetelmät riittävät tehostettuina melko hyvin myös radioaktiivisen saasteen puhdistamiseen. Yleistäen voidaan sanoa, että laitoksessa tulee säteilytilanteen jälkeen suorittaa tehostettu suursiivous, jossa puhdistetaan myös normaalisti harvoin puhdistettavat rakenteet ja ilmastointikanavat sekä vaihdetaan ilmastointisuodattimet. Tuotantotiloista ja -laitteista ja tarvittaessa myös tuotteista tulee ennen ja jälkeen puhdistuksen mitata radioaktiivisuus puhdistuksen tarpeen ja riittävyyden määrittämiseksi. Ulkoalueista tulee laitoksen ulkoseinien ja -katon lisäksi puhdistaa etenkin kulkuväylät, joita ajoneuvot ja ihmiset käyttävät. Käyttökelpoisin menetelmä asfaltoitujen alueiden, rakennusten seinien ja kattojen puhdistukseen on pesu vedellä ja harjoilla, tai asfaltoitujen alueiden pesu kadunpesukoneilla ja kattojen katonpesukoneilla. Päällystämättömät ulkoalueet on puhdistettava, jos radioaktiivinen saaste voi levitä niiltä niin, että elintarvikkeet voivat saastua. Maan saastunut pintakerros voidaan poistaa tai haudata maan alle, tai maa-alue voidaan peittää puhtaalla maakerroksella tai asfaltilla. Kesällä nurmikon leikkaamisella ja talvella lumen poistamisella saadaan niissä oleva kontaminaatio poistettua tehokkaasti. Puhdistustoimenpiteissä syntyvä jäte on radioaktiivista jätettä, jota ei voida aina hävittää kuten tavanomainen jäte. Kaikki mahdollinen jäte on kerättävä talteen. Kun radioaktiivisia jätteitä on paljon, eivät laitosten normaalit jätteidenkäsittelymenetelmät todennäköisesti riitä niiden käsittelyyn, ja ainakin katettuja jätteiden keräyspaikkoja tarvittaisiin lisää.
  • Heino, Jenni (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)
    Omavalvontaohjelma on elintarvikkeen tuottajan oma valvontaohjelma, jonka tarkoituksena on varmistaa, että valmistettava elintarvike täyttää sille asetetut vaatimukset. Omavalvontaohjelman laatiminen ja noudattaminen on ollut Suomessa vuodesta 1995 lakisääteistä. Elintarvikeyrityksen kirjallisen omavalvontaohjelman hyväksyy paikallinen valvontaviranomainen. Omavalvontaohjelma on jatkuvasti muuttuva järjestelmä, jota muutetaan laitoksen toiminnan muuttuessa. Kaikista valvontatoimenpiteistä ja muutoksista on pidettävä kirjaa, joka on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Omavalvontaohjelma perustuu tuotannon elintarvikemääräysten kannalta kriittisten kohtien tunnistamiseen ja toimenpiteisiin näiden kohtien valvomiseksi. Omavalvontaohjelma voidaan laatia HACCP-riskinhallintajärjestelmän pohjalta, mutta omavalvontaohjelma voi sisältää myös yksityiskohtaisia ja laadullisia valvontapisteitä. HACCP keskittyy vain tuoteturvallisuuteen ja tämän kannalta olennaisiin kriittisiin valvontapisteisiin. Suomalaisten elintarvikeyritysten henkilöstölle suunnatun kyselyn suunnitteluun osallistuivat VTT Biotekniikka, EELA:n riskinarvioinnin tutkimusyksikkö ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos. Kysely suoritettiin postikyselynä kesällä 2001, kyselyn postittamisen suoritti EELA. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää henkilöstön valmiuksia ymmärtää ja toteuttaa omavalvontaohjelmaa. Tarkoitus oli vertailla eri tuotannon sektoreita (liha, kala, maito, leipomo) sekä työntekijöiden ja esimiesasemassa olevien mielipiteitä keskenään. Vastausprosentiksi muodostui 23%. Samasta yrityksestä saatiin enintään 10 henkilökohtaista vastausta. Vastauksia saatiin 35%:lta yrityksistä. Suomen elintarviketeollisuudessa työskentelevä henkilöstö on hyvin perillä oman yrityksensä omavalvonnasta. Selvästi suurin osa vastanneista osallistuu ohjelman toteuttamiseen ja kokee ohjelman parantaneen tuotettavan elintarvikkeen turvallisuutta. 94% vastanneista pitää omavalvontaohjelmaa välttämättömänä. Työntekijöiden ja esimiesasemassa olevien välille muodostui odotetusti eroja omavalvontaohjelman laatimista koskevissa kysymyksissä. Työntekijät eivät ole liioin laatimiseen osallistuneet. Muutamat omavalvontaan liittyvät termit olivat selvästi työntekijöille tuntemattomia, mikä vaikeutti vastaamista. Koulutusta toivottiin kaikilla tutkimusryhmillä lisää sekä omavalvonnasta että hygienia-asioista. Eri elintarviketeollisuuden sektorien välille ei saatu syntymään selviä eroja. Kala-ala erottui usein hieman toisista poikkeavilla vastauksilla, mikä selittynee alan erittäin alhaisella vastausprosentilla (9%). Kyselyyn osallistui vain 3 kala-alan laitosta.