Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "esilääkitys"

Sort by: Order: Results:

  • Kyselytutkimus suomalaisten eläinlääkäreiden anestesiakäytännöistä kissoilla ja koirilla 
    Hietanen, Paula (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)
    Suomessa ei ole aikaisemmin kattavasti selvitetty eläinlääkäreiden pieneläinten anestesiakäytäntöjä. Tämän työn tavoitteena oli tutkia suomalaisten eläinlääkärien kissoille ja koirille käyttämiä nukutuskäytäntöjä ja verrata niitä kirjallisuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin myös vaikuttaako potilaan eläinlaji (kissa tai koira) ja terveydentila eläinlääkärin anestesiassa käyttämiin lääkkeisiin ja tekniikoihin. Tutkimus toteutettiin internetissä täytettävänä sähköisenä kyselynä (Helsingin yliopiston E-lomakepalvelu) kesä- elokuussa vuonna 2008. Kyselylomake sisälsi osiot vastaajien perustiedoista ja työnkuvasta, kolme erilaista potilastapausta (terveen koiran kastraatio, terveen kissan sterilaatio ja sairaan koiran pyometra-leikkaus) sekä osion eläinlääkärin arviosta omasta osaamisestaan ja haluamastaan jatkokoulutuksesta. Jokaisesta potilastapauksesta esitettiin samat kysymykset, joilla selvitettiin vastaajan käyttämiä työtapoja ja lääkkeitä kunkin potilaan kohdalla. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 139 kappaletta. Kyselyn perusteella eläinlääkärit muuttivat hoitotapaansa potilaan mukaan. Sekä sairaalle että terveelle koiralle annettiin useammin suonensisäistä nesteytystä anestesian yhteydessä ja tulehduskipulääkettä jatkohoitoon kuin kissalle. Enemmistö eläinlääkäreistä olisi lähettänyt näissä potilastapauksissa kissan kotiin nukkuvana, kun taas kummatkin koirapotilaat lähetettäisiin kotiin kävelykunnossa. Pyometra-leikkauksessa koiran olisi intuboinut 47,5 % vastanneista, mutta kissan olisi intuboinut sterilaation yhteydessä vain 3,6 %. Lisähappea olisi antanut sairaalle koiralle 48,9 % vastanneista ja terveelle kissalle 14,4 %. Veriarvoja tutkittiin terveiltä potilailta erittäin harvoin, kun taas sairaalta potilaalta 55 % vastanneista olisi tutkinut veriarvoja. Ero oli yllämainituissa tapauksissa tilastollisesti merkitsevää (p < 0,001). Valtaosa vastanneista ei olisi käyttänyt paikallispuudutteita missään potilastapauksista. Niin ikään valtaosa eläinlääkäreistä (70,5 %) ei olisi kirjannut anestesiatapahtumia ollenkaan valvontalomakkeelle. Eläinlääkäreiden käyttämissä esilääkitys-, induktio- ja ylläpitoaineissa havaittiin eroja potilastapausten välillä. Koirapotilailla lähes kaikki vastanneet olisivat valinneet esilääkitykseen α2-agonistin ja opioidin, kun taas kissalla suosituimmat lääkeaineryhmät olivat α2-agonistit ja ketamiini. Sairaalla koiralla käytettiin enemmän opioideja ja bentsodiatsepiineja esilääkityksessä kuin terveellä koiralla. Induktioaineista ylivoimaisesti suosituin niin sairailla kuin terveilläkin koirilla oli propofoli. Anestesian ylläpitoon suosituin vaihtoehto koirapotilailla oli propofoli (48,8 % terveellä ja 47,2 % sairaalla) ja toisena isofluraani (20,9 % terveellä ja 29,9 % sairaalla). Kissalla vastaavasti suosituin vastaus oli "ei muuta" (esilääkityksen lisäksi). Toiseksi suosituin vaihtoehto kissalla oli ketamiini ja sitten propofoli. Kyselystä voidaan päätellä, että eläinlääkärit muokkasivat anestesiaprotokollaansa potilaan tilan mukaan. Anestesiatapahtumien kirjaus, paikallispuudutteiden hyödyntäminen sekä potilaan intubointi ovat helposti toteutettavia parannuksia eläinlääkärin anestesiaprotokollaan, ilman tarvetta jatkokoulutukselle. Kyselyn perusteella suurin osa eläinlääkäreistä oli tyytyväisiä osaamiseensa anestesian saralla, mutta olisi kuitenkin toivonut lisäkoulutusta asiassa.
  • Metadonin, levometadonin ja butorfanolin erot anestesian esilääkkeinä koirilla 
    Heinonen, Tiia (2023)
    Eläinlääkärit rauhoittavat ja nukuttavat eläimiä yleensä viikoittain tai jopa päivittäin työssään. Eläinlääkärin anestesiaosaaminen on tärkeä osa kliinistä työtä. Elektiiviset leikkaukset ovat tavanomaisia operaatioita pieneläinpraktiikassa, ja niissä yleisesti käytetty esilääkitys on alfa-2-agonistin ja opioidin yhdistelmä. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdytään esilääkityksen tarkoitukseen ja käydään läpi yleisesti käytössä olevia esilääkkeitä ja niiden erityispiirteitä. Tutkimusosiossa vertailtiin levometadonin, metadonin tai butorfanolin vaikutuksia koirilla ennen anestesian induktiota. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli selvittää eroavatko eri opioidien vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan alfa-2-agonistilla rauhoitetuilla koirilla. Toissijaisena tavoitteena oli arvioida, eroaako sedaation syvyys eri opioideja käytettäessä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että levometadoni ja metadoni aikaansaavat yhtä syvän sedaation ja eivät vaikutuksiltaan eroa toisistaan, ja että butorfanoli saa aikaan myös yhtä syvän sedaation, mutta vaikutukset verenkiertoelimistöön ovat pienemmät kuin metadonilla ja levometadonilla. Tutkimuksen aineisto koostui Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuoden 2020 aikana steriloiduista tai kastroiduista koirista, joiden anestesiapöytäkirjat olivat asianmukaisesti kirjattu ja tallennettu Provet-potilastietojärjestelmään. Tutkimukseen valittiin kaikki koirat, jotka olivat saaneet esilääkkeenä lihaksensisäisesti deksmedetomidiinin lisäksi joko levometadonia, metadonia tai butorfanolia, ja joiden ASA-luokitus oli yksi. Koirista kirjattiin ylös potilasnumero, toimenpide, päivämäärä, ikä, rotu, paino, esilääkityksen ja induktion ajankohta, käytetyt lääkkeet ja niiden annokset, sedaation taso, sydänfrekvenssi ennen esilääkitystä ja ennen induktiota, verenpaineet ennen induktiota ja induktion onnistumisen arvio. Levometadonia ja deksmedetomidiinia saaneita koiria oli 40 kpl, metadonia ja deksmedetomidiinia saaneita 17 kpl ja butorfanolia ja deksmedetomidiinia saaneita 49 kpl. Potilasohjelmasta saadut tiedot kirjattiin Excel®-taulukkolaskentaohjelmaan (Microsoft®) ja lopulliset tiedot syötettiin SPSS- ohjelmaan (versio 27.0, IBM SPSS® Statistics), jolla tilastolliset analyysit tehtiin. Tuloksissa ainoa merkitsevä ero havaittiin verenpaineen alapaineessa butorfanolia ja levometadonia saaneiden koirien kesken. Butorfanolia saaneilla koirilla alapaine oli matalampi kuin levometadonia saaneilla. Levometadonin ja metadonin välillä ei havaittu eroa ja myöskään verenpaineen keski- ja yläpaineet eivät eronneet opioidien välillä. Pelkästään verenpaineen alapaineessa havaittu ero ei kuitenkaan ole niin merkittävä, että sillä olisi kliinistä merkitystä sopivaa opioidia valitessa. Kliinisessä työssä opioidi kannattaa valita toimenpiteen keston ja kivuliaisuuden mukaan, sillä esilääkityksessä selkeitä eroja sedaation tason tai verenkiertovaikutuksien osalta ei eri opioidien välillä löydetty tässä tutkimuksessa. Käsitellyt opioidit eroavat kuitenkin vaikutusajoiltaan ja kivunlievityskyvyltään, ja sen vuoksi on tärkeää valita kuhunkin käyttötarkoitukseen parhaiten sopiva lääkeaine. Tutkimuksen tulokset olivat samassa linjassa aikaisemmin aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO