Browsing by Subject "fluorokinoloni"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)Vasikkaripuli on nautojen yleisin sairaus neonataalikaudella. Perinteisesti vasikkaripulia on hoidettu mm. nesteyttämällä vasikkaa joko suun kautta tai huonompikuntoista potilasta eläinlääkärin toimesta, ja varmuuden vuoksi eläinlääkäri on laittanut vasikan antibioottikuurille. Sen hyödystä ei kuitenkaan ole selkeää konsensusta, ja tämän työn tarkoituksena on kerätä yhteen tieto, joka maailmalla alle kolmen viikon ikäisten vasikoiden ripulin antibioottihoidosta on olemassa. Vasikkaripuli on vanha sairaus, jota koskeva perustutkimus on pääasiassa vuosikymmeniä vanhaa. Suomen erityinen tautitilanne, jossa esimerkiksi salmonella on erittäin harvinainen tuotantoeläimillä, vaikeuttaa kansainvälisen kirjallisuuden soveltamista suomalaiseen ympäristöön. Myös erilaiset perinteet antibioottien käytössä ja osin sen seurauksena muokkautuneet patogeenien antibioottiresistenssitilanteet hankaloittavat kirjallisuudessa mainittujen antibioottisuositusten käyttämistä sellaisenaan. Suomessa tavallisimmin vasikkaripulin hoitoon käytetty trimetopriimi-sulfonamidi mainitaan myös kansainvälisessä kirjallisuudessa ensisijaisten hoitojen joukossa. Meillä ei sen sijaan ole totuttu käyttämään amoksisilliinia tai amoksisilliini-klavulaanihappoa nautojen hoidossa lainkaan, mutta ne nousevat esiin hoitosuosituksissa. Erilaisten lääkityssäännösten vuoksi suomalaisissa ohjeissa toissijainen valinta, fluorokinolonit, on maailmalla se viimeinen vaihtoehto. Suomessa ei taas juurikaan käytetä kolmannen tai neljännen polven kefalosporiineja, jotka ovat toisissa maissa kovassa käytössä. Tässä työssä pyrittiin myös etsimään kirjallisuudesta tietoa pohjoismaisesta erikoisuudesta, dihydrostreptomysiinistä, mutta suun kautta annettuna siitä ei löytynyt yhtään tieteellistä artikkelia. Myöskään tämän vanhan lääkkeen käyttöönottotutkimuksia ei löytynyt. Vasikkaripuli ei vaadi läheskään aina antibioottihoitoa, vaan nesteterapia on ensimmäinen ja tärkein hoitomuoto olosuhdekorjauksen ohella. Antibiootteja käytetään vain huonokuntoisille potilaille, joilla on ripulin lisäksi yleisoireita, esimerkiksi alentunut imurefleksi, yli 6 % dehydraatio, kuume, apaattisuus tai heikkous, tai sen ulosteissa on limaa. Huolehtimalla, että vasikka saa riittävästi vasta-aineita ternimaidosta, vältetään suuri osa ripuleista kokonaan. Antibioottien käyttö vasikkaripulin hoidossa on yleistä, mutta kasvava huoli lääkejäämistä lihassa ja antibioottiresistenssin kehittymisestä on ohjannut ajatuksia probioottien suuntaan. Niistä tehtyjä tutkimuksia ei eläinlääketieteellisestä kirjallisuudesta vielä juuri löydy, mutta ne ovat mielenkiintoinen lisätutkimuksen kohde tuleville vuosille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)Kampylobakteereita esiintyy yleisesti eläinten suolistossa. Ne ovat yleisin bakteeriperäisen enteriitin aiheuttaja teollisuusmaissa ja tartunta saadaan yleensä ulosteilla kontaminoituneen veden tai ruoan välityksellä. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että myös ihmisten läheiset kontaktit lemmikkieläimiin voivat olla riskitekijä saada kampylobakteeri-infektio. Kampylobakteerien antibioottiresistenssi on lisääntynyt nopeasti erityisesti fluorokinoloniryhmän antibiootteja vastaan. Fluorokinolonit otettiin sekä eläin- että humaanikäyttöön 1980-luvulla. Niitä on käytetty mm. siipikarjalla salmonellan ehkäisemiseksi. Fluorokinoloniresistenssillä on vakavat vaikutukset ihmisten ripulisairauksien hoitoon ja se myös vaikeuttaa kampylobakteerien lajitunnistusta. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kampylobakteerien esiintymistä koirilla ja kissoilla sekä eristettyjen kampylobakteerikantojen antibioottiherkkyyttä pieneläimille yleisesti käytetyille antibiooteille. Lajitunnistus perustui lähinnä gramvärjäykseen ja pesäkemorfologiaan, sillä tämän tutkimuksen puitteissa ei ollut mahdollista tehdä tarkempaa lajitunnistusta. Näytteitä otettiin vuosina 1998-1999 lähinnä Yliopistollisen eläinsairaalan potilaskoirista ja –kissoista. Tutkitut eläimet olivat pääasiassa kliinisesti terveitä eikä niillä esiintynyt ripulioireita. Koiria tutkittiin 130kpl, joista alle vuoden ikäisiä oli 47 ja aikuisia 83. Kissoja tutkittiin 24kpl. Aikuisilla koirilla 51:ltä (61,4%) eristettiin kampylobakteeria muistuttava bakteeri. Pennuilta eristettiin 19 yksilöltä (40,4%) kampylobakteeri ja kissoilta 19 yksilöltä (79,2%). Eristys tehtiin kolmelta eri elatusainemaljalta, koska on mahdollista, että yhdellä eläimellä on useampi kuin yksi kampylobakteerilaji. Tulosten arvioinnissa on huomioitava, että sama bakteerikanta on eristetty useammalta alustalta. 147 eristetyn kannan antibioottiherkkyys tutkittiin amoksisilliini-klavulaanihapolle, ampisilliinille, enrofloksasiinille, erytromysiinille, linkomysiinille, metronidatsolille, nalidiksiinihapolle ja polymyksiini B:lle. Yksikään kannoista ei ollut resistentti enrofloksasiinille. Resistenttejä kantoja oli runsaasti metronidatsolille (43%), linkomysiinille (47%) ja polymyksiini B:lle (35%). Nämä kannat - erityisesti polymyksiini B:lle resistentit - ovat todennäköisesti helikobakteereita. Tutkituilla koirilla ja kissoilla esiintyy runsaasti kampylobakteereita muistuttavia bakteereita. Tällä hetkellä koirista ja kissoista eristettyjen kampylobakteerien antibioottiresistenssi ei ole merkittävää.
Now showing items 1-2 of 2