Browsing by Subject "hippokampus"

Hippokampuksella on keskeinen rooli muistiin liittyvissä prosesseissa. Hippokampuksen vaurio heikentää työmuistia. Histaminerginen neuronijärjestelmä säätelee epileptisten kohtausten voimakkuutta ja kohtauksiin liittyvää neuronikuolemaa. Histamiini 1 (H1) ja 3 (H3) reseptoreilla on keskeinen rooli tässä säätelyssä. H1-reseptorin puuttuminen lisää nuorilla hiirillä epileptisten kohtausten voimakkuutta ja hermosoluvaurioita useilla aivoalueilla, joista hippokampus on yksi pahimmin vaurioituvista aivoalueista. Työssä on kirjallinen osuus, jossa perehdytään tämänhetkiseen tietoon koirien epilepsiasta, hippokampuksesta, histamiinista ja H1-reseptorin aivoja suojaavasta vaikutuksesta epileptistyyppisissä kohtauksissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää tarkemmin aivojen histaminergisen hermojärjestelmän säätelyvaikutusta epileptisen aktiivisuuden aikana sekä siihen liittyvässä hermosoluvauriossa kehittyvien aivojen hippokampuksessa. Hypoteesina on, että H1-reseptori (H1R) agonisti vähentää epileptistyyppistä hermoverkkoaktiivisuutta ja näin myös hermosoluvaurioita. Tutkimuksemme tehtiin 7 päivän ikäisillä rotan hippokampusleikkeillä, joita viljeltiin monielektrodialustalla viikon ajan. Leikkeistä mitattiin spontaania hermoverkkoaktiivisuutta 64 elektrodin välityksellä ja tämän jälkeen leikkeet altistettiin kuudeksi tunniksi 2 µM kainiinihapolle (KA:lle), joka aiheuttaa epileptistyyppisen hermoverkkoaktiivisuuden. Mittauksen pituus oli jokaisena mittausajankohtana 30 minuuttia. Kuuden tunnin jälkeen KA huuhdeltiin pois ja leikkeen toipumista seurattiin 2 vuorokautta, jolloin tehtiin kolme mittausta. Tämän jälkeen tehtiin Spike2-ohjelmalla analyysejä, joissa tutkittiin epileptistyyppisen aktiivisuusjakson osuus koko mittausjaksosta, epileptistyyppisen aktiivisuusjakson pituus, aktiivisuuspiikkien taajuus, yksittäisen sähköisen tapahtuman kesto ja muoto sekä aktiivisuuden eteneminen hippokampuksen osa-alueelta toiselle. Tutkimuksessa verrattiin kahdenlaisia leikkeitä: 1. leikkeet, jotka käsiteltiin ainoastaan KA:lla ja 2. leikkeet, joille oli ensin laitettu 1 µM H1R-agonisti ja siitä puolen tunnin kuluttua KA. H1R-agonistilla ja KA:lla 30 min käsitellyillä leikkeillä (n=11) esiintyi tilastollisesti merkittävästi vähemmän iktaali-tyyppistä aktiivisuutta koko tallennusjakson aikana (P=0.023) kuin kontrollileikkeillä (n=14). Lisäksi H1R-agonistilla ja KA:lla 30 min käsitellyillä leikkeillä aktiivisuuspiikit olivat pienempiä kuin kontrollileikkeissä niiden aktiivisuus aktiivisuuskartalla oli fragmentoituneempaa eikä levinnyt tasaisesti koko leikkeisiin kuten kontrollileikkeissä. Leikkeissä, joita oli käsitelty 6 tuntia KA:lla yhdessä H1R-agonistin kanssa ja annettu sen jälkeen toipua 24 tuntia (n=12), esiintyi tilastollisesti merkittävästi pienempi taajuus eli vähemmän aktiivisuutta (P=0.0052) juuri ennen iktaali-tyyppisen jakson alkua kuin leikkeillä, joita oli käsitelty pelkästään 6 tuntia KA:lla toipumisajan ollessa sama (n=12). Tutkimuksen perusteella H1R-agonisti vähentää epileptistyyppistä aktiivisuutta hippokampuksessa ja näin myös suojaa hermosoluvaurioilta. Tätä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa uudentyyppisen epilepsialääkkeen kehityksessä.