Browsing by Subject "hormonaalinen säätely"

Lisensiaatin tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosuuden. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan porsimisen ja ternimaidon tuotannon hormonaalista säätelyä sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Porsastuotannon tehostumisen myötä pahnuekoot ovat kasvaneet. Samalla kuitenkin ennen vieroitusta tapahtuneet porsaskuolemat ovat lisääntyneet. Suurin osa porsaskuolemista tapahtuu varhaislaktaation aikana ja merkittävimmäksi kuolemien syyksi on osoitettu porsaiden riittämätön ternimaidon saanti. Ternimaidon tuotannossa on suurta emakkokohtaista vaihtelua. Ternimaidon tuotos ei ole riippuvainen pahnuekoosta, joten pahnueen kasvaessa yksittäisen porsaan ternimaidon saanti pienenee. Porsiminen ja ternimaidon tuotanto ovat yhteisen hormonaalisen ja hermostollisen säätelyn alaisia. Häiriöt näissä hienovaraisissa säätelymekanismeissa ovat yhteydessä sekä pienempään ternimaidon tuotokseen, että pitkittyneeseen porsimisen kestoon. Porsimisolosuhteilla on merkittävä vaikutus emakon fysiologiaan ja siten myös porsimiseen ja ternimaidon tuotantoon. Tutkimusosuuden tarkoituksena oli selvittää, onko porsimisen aikaisella normaalia korkeammalla verenkierron progesteronipitoisuudella yhteyttä emakon alhaisempaan ternimaidon tuotantoon. Progesteroni on tiineyttä ylläpitävä hormoni ja sen pitoisuuden lasku emakon verenkierrossa on edellytys porsimisen ja ternimaidon tuotannon käynnistymiselle. Lisäksi tarkasteltiin porsimisen käynnistämisen, karsinaolosuhteiden ja pesänrakennusmateriaalin yhteyttä porsimisen aikaiseen progesteronipitoisuuteen, sekä oksitosiinin rutiininomaisen käytön vaikutusta porsimisen kestoon. Tutkimusaineisto perustuu materiaaliin, joka on koottu yhteensä 151 emakosta viideltä suomalaiselta porsastuotantotilalta. Tilakohtaisia eroja hoitokäytännöissä oli porsimisten käynnistämisen, pesänrakennusmateriaalin käytön sekä oksitosiinin käytön suhteen. Neljällä tilalla porsiminen tapahtui porsimishäkeissä ja yhdellä tilalla emakot porsivat vapaasti karsinassa. Emakoilta otetuista verinäytteistä määritettiin porsimisen aikainen plasman progesteronipitoisuus radioimmunoanalyysimenetelmällä. Lisäksi määritettiin emakkokohtainen ternimaidon tuotto. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS Statistics -ohjelmalla. Ternimaidon tuotosta mitattiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä yhtä suurten varianssien testiä käyttäen. Emakot jaettiin verinäytteiden progesteronipitoisuuden perusteella kahteen ryhmään tilastollista analyysiä varten. Progesteronin raja-arvoksi määritettiin 7 ng/ml ja ternimaitotuotosta analysoitiin näiden ryhmien välillä. Emakot, joiden progesteronipitoisuus oli alle 7 ng/ml, tuottivat ternimaitoa keskimäärin enemmän (4289 g, keskihajonta 1308 g, n = 127) verrattuna emakkoihin, joilla progesteronipitoisuus oli 7 ng/ml tai korkeampi (3839 g, keskihajonta 1412 g, n = 11) (p = 0,278). Vaikka tässä tutkimuksessa tilastollinen merkitsevyys jäi puuttumaan, on tulos suuntaa antava. Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu yhteys korkean porsimisen aikaisen progesteronipitoisuuden ja heikomman ternimaidon tuotoksen välillä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että emakon fysiologiaa paremmin tukevilla porsimisolosuhteilla on mahdollista edistää porsimiseen liittyvän hormonitoiminnan oikea-aikaisuutta. Tarjoamalla emakolle riittävästi pesänrakennusmateriaalia ja vapaampi liikkumatila porsimisen yhteydessä, helpotetaan porsimisen etenemistä ja parannetaan ternimaidon tuotosta. Samalla myös porsaiden elinvoimaisuus paranee ja kuolleisuus vähenee.