Browsing by Subject "hypoadrenokortisismi"

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koirien autoimmuuniperäisten endokrinologisten sairauksien, eli kilpirauhasen vajaatoiminnan, lisäkilpirauhasen vajaatoiminnan, diabetes mellituksen eli sokeritaudin, sekä lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan esiintyvyyttä, etiologiaa, patofysiologiaa sekä diagnostiikkaa. Tavoitteena on koota tietoa autoimmuuneista endokrinologisista sairauksista koirilla, jotta eläinlääkärit osaisivat tunnistaa sairaudet ajoissa, sekä huomioisivat myös sairauksien mahdolliset päällekkäisyydet ja niiden vaikutukset diagnostiikkaan. Kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys vaihtelee välillä 0.2–0.9 %. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla primaarista, sekundaarista tai tertiaarista. Primaarisessa muodossa, joka on yleisin muoto koirilla, autoimmuunitulehdus tuhoaa kilpirauhaskudosta, mikä johtaa kilpirauhashormonien puutokseen ja häiriöihin aineenvaihduntaprosesseissa, muun muassa rasva-, hiilihydraatti- ja proteiiniaineenvaihdunnassa, sekä hormonien ja mineraalien tuotannossa ja sydämen toiminnassa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin, matalaan vapaan tyroksiinin arvoon ja samanaikaiseen korkeaan tyreotropiiniarvoon. Diagnoosia tehdessä tulee muistaa lukuisat kilpirauhasarvoihin vaikuttavat tekijät. Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin harvinainen sairaus koiralla, eikä sen esiintyvyydestä ole tietoa. Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta voi olla primaarista tai sekundaarista, ja näistä primaarinen on yleisempi. Primaarisen on ajateltu olevan autoimmuuniperäistä, mutta tästä kaivattaisiin vielä lisätutkimusta. Vajaatoiminta johtaa parathormonin puutteeseen, joka puolestaan johtaa hypokalsemiaan ja sen aiheuttamiin hermosto- ja lihasoireisiin. Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoidaan samanaikaisella hypokalsemialla, hyperfosfatemialla ja matalalla tai viiterajojen alatasolla olevalla parathormoniarvolla. Lisäksi voidaan ottaa koepalat lisäkilpirauhasesta. Diabetes mellitus on koirien endokrinologisista autoimmuunisairauksista yleisin, esiintyvyyden ollessa 0.32–1.33 %. Diabetes voi olla tyyppiä 1 tai 2, ja lisäksi voi olla sekundaarista diabetesta. Tyypin 1 diabetes on koirilla yleisin, ja se johtuu autoimmuunireaktion aiheuttamasta betasolutuhosta, jolloin syntyy insuliinipuutos ja veren glukoosipitoisuus nousee. Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja samanaikaiseen korkeaan glukoositasoon sekä glukoosin esiintymiseen virtsassa. Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta on koirilla harvinainen, ja sen esiintyvyys vaihtelee välillä 0.06–0.28 % tutkimuksesta riippuen. Etiologia voi olla primaarista tai sekundaarista, ja näistä primaarinen on yleensä autoimmuuniperäistä, mutta tämä voi myös olla ei-autoimmuunista. Sairaudessa lisämunuaiskuori ei tuota glukokortikoideja eikä mineralokortikoideja, johtaen hyponatremiaan sekä hyperkalemiaan. Varma diagnoosi tehdään ACTH-stimulaatiotestillä. Endokrinologiset sairaudet voivat esiintyä samanaikaisina, mikä tuo haasteita diagnostiikalle. Samanaikaiset sairaudet vaikuttavat laboratorioarvoihin sekä diagnostisten testien tuloksiin. Lisäksi oirekuvissa ja poikkeavissa laboratorioarvoissa voi olla päällekkäisyyksiä. Tämän vuoksi on tärkeää, että eläinlääkärit osaavat tunnistaa sairaudet erillisinä sairauksina, mutta pitävät mielessään myös mahdolliset rinnakkaissairaudet etenkin, jos diagnostiset testit eivät ole yhdenmukaisia, oirekuva ei täysin selity diagnoosilla tai jos eläintä ei saada hoitotasapainoon.