Browsing by Subject "idiosynkraattinen reaktio"

Lääkehoidon tehossa ja turvallisuudessa esiintyy yksilöiden välisiä eroja, mikä johtuu osittain perinnöllisistä tekijöistä. Geenien monimuotoisuus aiheuttaa yksilöiden välisiä eroja lääkkeiden imeytymisessä, jakautumisessa kudoksiin, metaboliassa ja erittymisessä sekä lääkkeiden kohdeproteiineissa. Koirilla on todettu kliinisesti merkittäviä geenimutaatioita, jotka altistavat yksilön joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksille. MDR1 (multi-drug resistance gene) –geenimutaatio, jonka seurauksena yksilöllä on puute lääkkeitä kuljettavasta proteiinista (P-glykoproteiini), voi altistaa mm. makrosyklisten laktonien (ivermektiini, moksidektiini, selamektiini, milbemysiini, doramektiini), syöpälääkkeiden (doksorubisiini, vinkritsiini, vinblastiini), ripulilääke loperamidin ja sydänsairauksien hoitoon käytetyn digoksiinin haittavaikutuksille. Lisäksi anestesiassa tulee ottaa huomioon, että butorfanoli ja asepromatsiini aiheuttavat ko. mutaatiota kantaville yksilöille syvemmän ja pitkäkestoisemman sedaation kuin muille koirille. MDR1-mutaatio on löydetty monilta paimenkoirasukuisilta roduilta sekä kahdelta vinttikoirarodulta (pitkäkarvainen whippet ja silkkivinttikoira). Toinen kliinisesti merkittävä geenimutaatio koirilla on lihassolun kalsiumkanavaproteiinia koodaavan geenin (RYR1) mutaatio, joka altistaa yksilön inhalaatioanesteettien (isofluraani, halotaani, sevofluraani), ketamiinin ja depolarisoivien lihasrelaksanttien (suksinyylikoliini) laukaisemalle hengenvaaralliselle malignille hypertermialle. Sekä MDR1- että YR1-geenimutaation kantajuus voidaan selvittää geenitestein. Kyselytutkimukseni perusteella näiden testien käyttö on Suomen eläinlääkäriasemilla kuitenkin vähäistä. On olemassa myös muita koirien lääkinnän kannalta merkittäviä polymorfioita entsyymeissä ja niitä koodittavissa geeneissä. Esim. greyhoundeilla on todettu lääkemetabolian kannalta merkittävän CYP2B11-entsyymin puute, minkä seurauksena propofolin aineenvaihdunta on normaalia hitaampaa ja siten toipuminen anestesiasta kestää kauemmin kuin muilla roduilla. Suursnautserilla on todettu alhainen tiopuriini-S-metyylitransferaasi-entsyymin (TPMT) aktiivisuus, mikä altistaa rodun edustajat atsatiopriinin haittavaikutuksille, kuten luuydinsupressiolle. Alaskanmalamuuteilla ja labradorinnoutajilla on päinvastoin todettu korkea TPMT aktiivisuus, mikä voi heikentää lääkehoidon tehoa. Brakykefaaliset eli lyhytkuonoiset koirarodut ovat muita rotuja alttiimpia asepromatsiinin aiheuttamille rytmihäiriöille. Lisäksi kaikilla koiraroduilla voi esiintyä harvinaisia immuunivälitteisiä lääkeyliherkkyysreaktioita. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota tämän hetkinen keskeinen farmakogeneettinen tutkimustieto eläinlääkäreiden käyttöön. Farmakogenetiikka antaa avaimet entistä turvallisempaan ja tehokkaampaan koirien lääkintään.