Browsing by Subject "immuniteetti"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Paratuberkuloosi eli Johnen tauti on hitaasti kehittyvä nautojen suolistotulehdus, jonka aiheuttajabakteeri on Mycobacterium avium ssp. paratuberculosis. Tauti on levinnyt lähes maailmanlaajuisesti; Suomessa paratuberkuloosia on todettu lihakarjoissa, mutta ei lypsykarjoissa. Tartunta saadaan yleensä feko-oraalisesti vasikkana. Taudin itämisaika on pitkä, jopa vuosia. Feko-oraalisen tartunnan jälkeen bakteeri pääsee suolen luumenista M-solujen kautta Peyerin levyjen makrofaageihin. Tartunnan varhaisessa ja subkliinisessä vaiheessa immuunipuolustuksessa vallitsevina ovat Th1 T-solut ja niiden välittämä soluvälitteinen immuniteetti. Taudin edetessä kliiniseen vaiheeseen soluvälitteinen immuniteetti heikentyy ja vasta-ainevälitteinen immuniteetti vahvistuu. Nyt vallitsevina ovat Th2 T-solut sekä vasta-aineita tuottavat B-lymfosyytit. Taudin loppuvaiheessa soluvälitteisen immuniteetin puute ja vasta-ainevälitteisen immuniteetin heikentyminen saa aikaan infektion nopean leviämisen isännän koko elimistöön. Paratuberkuloosin klassisia oireita naudoilla ovat laihtuminen, krooninen ripuli ja tuotoksen aleneminen. Ruumiinavauslöydöksinä havaitaan poimuttunut ja paksuuntunut ileumin seinämä sekä turvonneet ja suurentuneet suoliliepeen imusolmukkeet. Paratuberkuloosin diagnostiikassa on käytössä useita menetelmiä riippuen taudin vaiheesta. Aiheuttajabakteeri voidaan todeta suoralla osoituksella tai viljelyllä uloste- tai kudosnäytteistä. Bakteerin aiheuttama soluvälitteinen immuunivaste voidaan osoittaa ihotestillä ja gamma-interferonitestillä ja vasta-ainevälitteinen immuunivaste voidaan osoittaa agargeeli-immunodiffuusiotestillä, komplementin sitoutumistestillä, ELISA:lla ja immunoblottauksella. Tämän työn tavoitteena oli tutkia immunoblottausmenetelmää käyttämällä nautojen vasta-ainereaktioita muita mykobakteereja, erityisesti M. avium–kompleksin bakteereja, kohtaan. Naudoilla oli todettu paratuberkuloosi-ELISA –testissä positiivinen reaktio. Positiivisia reaktioita saatiin vähän. Saadut tulokset osoittavat, että menetelmällä voidaan tutkia vasta-ainevasteen ristireagointia mykobakteeriantigeenien kanssa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Vasikan riski sairastua tai kuolla on suurimmillaan ensimmäisten elinviikkojen aikana. Vasikkakuolemat ja sairastelun heikentämä kasvu aiheuttavat tappiota sekä lypsy- että emolehmäkarjoissa. Kirjallisuusosiossa selvitetään vasikan immunologista kehittymistä sikiöajasta muutaman kuukauden ikäiseksi. Vasikan immunologinen kehitys alkaa jo varhain sikiönkehityksen aikana. Lymfaattiset kudokset alkavat muodostua jo puolentoistakuukauden ikäisellä sikiöllä ja lymfosyytit ilmestyvät verenkiertoon samoihin aikoihin. Syntymän aikoihin vasikan vastuskyky on lähes täysin kehittynyt, mutta ensimmäiset vasta-aineensa vasikka saa ternimaidon mukana emältään (ns. passiivinen immuniteetti). Oma immunoglobuliinien (Ig) tuotanto alkaa vasta 1-2 kuukauden iässä. Mikäli vasikka ei saa maidosta riittävästi vasta-aineita, sen oma vasta-ainetuotanto voi alkaa jo viikon ikäisenä. Emän ruokinta ei juuri vaikuta ternimaidon laatuun; tärkeintä on riittävä ummessaoloaika, jotta vasta-aineita ehtii varastoitua tarpeeksi utareeseen. Ympäristön stressitekijät, kuten kuumuus, voivat vähentää ternimaidon Ig-pitoisuutta. Mitä nopeammin vasikka saa ternimaitoa syntymän jälkeen, sitä suuremman seerumin Ig-pitoisuuden vasikka saavuttaa. Maidon imeminen suoraan emän utareesta vielä tehostaa vasta-aineiden imeytymistä. Immunoglobuliinien imeytyminen suolistosta loppuu noin vuorokauden kuluttua syntymästä, minkä jälkeen vasta-aineet voivat vaikuttaa vielä paikallisesti suolistossa. Ternimaidossa on myös muita vastustuskykyyn vaikuttavia yhdisteitä ja valkosoluja. Passiivisen immuniteetin vaikutus kestää jopa kuukausia, ja se vähentää selvästi sairastumisia, kuolleisuutta ja kasvutappioita. Soluvälitteinen immuniteetti on vasikalla tehokas jo syntymän aikaan. Normaaliin rehustukseen verrattuna runsas ruokinta ei paranna vasikan vastustuskykyä. Ympäristön stressitekijät, kuten kylmyys ja suuri ryhmäkoko, alentavat vastustuskykyä. Viikin opetus- ja tutkimustilalla järjestettiin syksyn 2003 ja kevään 2004 aikana ruokintakoe, jossa tutkittiin tunnutuskaudella väkirehun mukana saatavan hiivavalmisteen vaikutusta ternimaidon koostumukseen ja sitä kautta vasikan veren vasta-ainepitoisuuteen sekä vasikoiden terveyteen ja kasvuun. Hiivavalmiste sisälsi leivinhiivaa (Saccharomyces cerevisiae), jolla on todettu olevan probioottisia vaikutuksia. Tutkimuksessa oli mukana 24 vasikkaa, joiden verestä ja sonnasta määritettiin IgA-pitoisuus 48 tunnin kuluttua syntymästä sekä 1, 2, 6, 8 ja 10 viikon iässä. Vasikoista 12 kuului testiryhmään ja 12 kontrolliryhmään. Vasikoiden syöntiä ja kasvua mitattiin, samoin seurattiin ripulin esiintymistä. Ummessaolokauden hiivavalmistetta sisältävä rehu ei kyseisessä tutkimuksessa parantanut vasikan syöntiä, kasvua tai terveyttä. Tämä johtui luultavasti siitä, että kyseiset parametrit tutkimustilalla olivat muutenkin hyvät. Hiivavalmisteilla on oletettavasti suurempi merkitys nuorten eläinten, kuten vasikoiden ja porsaiden, omassa ruokinnassa, jolloin ne vaikuttavat eritoten suolistossa.
Now showing items 1-2 of 2