Browsing by Subject "jalkapohjapaise"

Munatuotannossa munintakanojen merkittäviä hyvinvointiongelmia ovat rintalastan vauriot ja jalkapohjamuutokset. Rintalastavauriot jaetaan vääntymiin ja murtumiin. Jalkapohjamuutokset näkyvät jalkapohjaihon sarveistumisena ja jalkapohjatulehduksina ja -paiseina. Rintalasta- ja jalkapohjaongelmille altistavat kanalan olosuhteet ja rakenteet, ja rintalastamurtumille altistaa erityisesti nykyisten munintakanojen jalostus. Huolimatta munintakanajalosteiden rintalasta- ja jalkapohjaongelmien yleisyydestä niiden esiintyvyyttä harrastekanoilla on tutkittu hyvin vähän. Tämän lisensiaatintutkielman tavoitteena on kartoittaa jalkapohjamuutosten ja rintalastavaurioiden esiintyvyyttä suomalaisilla harrastekanoilla, kerätä tietoa harrastekanaloiden olosuhteista ja kanalarakenteista ja tutkia niiden yhteyttä jalkapohjamuutoksiin ja rintalastavaurioihin. Tutkimukseen osallistui 14 harrastekanalaa ja yhteensä 193 lintua, joista 140 oli kanoja ja 49 kukkoja, neljän sukupuoli oli epäselvä. Tutkimukseen osallistuneet harrastekanarodut jaettiin maatiaisiin, puhdasrotuisiin, jalosteisiin ja sekarotuisiin. Rintalastavauriot tutkittiin käsin tunnustelemalla ja jalkapohjamuutokset arvioitiin silmämääräisesti eläviltä linnuilta. Arvioinneissa käytettiin sovellettuja Welfare Quality-asteikkoja (WQ). Kuivikkeen kunto arviotiin WQ-asteikolla, ja kanalarakenteista arvioitiin orsien, ritilöiden ja ramppien kosteus ja likaisuus. Orsitila, ritiläala ja ramppien määrä laskettiin. Yli puolella tutkituista kanoista (53 %) jalkapohjat olivat terveet. Yleisin jalkapohjamuutos oli ihon sarveistuminen ja vakavia jalkapohjapaiseita esiintyi vähän. Kukoilla oli parempi jalkapohjaterveys kuin kanoilla (p=0,009) ja jalosteilla todettiin enemmän jalkapohjamuutoksia kuin sekarotuisilla (p=0,001). Orsien kosteus altisti jalkapohjamuutoksille (p=0,001) ja ritilärakenteet paransivat jalkapohjaterveyttä (p=0,04). Yli puolella kanoista (55 %) rintalasta todettiin terveeksi. Yleisimmäksi rintalastavaurioksi osoittautuivat lievät vääntymät. Maatiaisella havaittiin enemmän lieviä vääntymiä kuin sekarotuisella (p=0,002) ja jalosteella oli enemmän vakavia vääntymiä kuin maatiaisella (p=0,001). Kukoilla havaittiin rintalastavaurioita enemmän kuin kanoilla (p= 0,004). Kukoilla ei kuitenkaan todettu epävarmoja murtumia (p=0,001) eikä kaudaalisia rintalastavaurioita (p=0,001). Kanoilla epävarmoja murtumia todettiin pääosin rintalastan kaudaalipäässä. Rintalastamurtumien arviointiin olisi kuitenkin tarvittu palpaatiota varmempaa menetelmää. Ritilärakenteet vaikuttivat rintalastavaurioihin: kosteilla ritilöillä rintalastavaurioita esiintyi enemmän kuin kuivilla ritilöillä (p=0,001) ja kuivat ritilät altistivat lieville vääntymille (p=0,029). Iän merkitys jalkapohjamuutoksiin ja rintalastavaurioihin jäi tutkimuksessa epäselväksi. Tutkimus antoi ensi kertaa tietoa suomalaisten harrastekanojen jalkapohjaterveydestä ja rintalastavaurioista. Tutkimus osoitti, että jalkapohjaterveyteen vaikuttaa olosuhteiden lisäksi myös sukupuoli ja rotu. Rotu vaikuttaa vääntymien esiintyvyyteen, ja rintalastamurtumia esiintyy harrastekanoilla etenkin rintalastan kaudaalipäässä. Rintalastavaurioiden ja jalkapohjamuutosten syntyyn vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisätutkimusta.