Browsing by Subject "kahlaajat"

Lintuinfluenssa on ortomyksoviruksiin kuuluvan A-influenssaviruksen aiheuttama, ympäri maailmaa esiintyvä lintujen infektiotauti. Taudinkuva vaihtelee lievästä sairaudesta jopa 100 % kuolleisuuden aiheuttavaan, helposti leviävään epidemiaan. Lintuinfluenssa kuuluu OIE:n (Office International des Epizooties) luokituksessa A-listan tauteihin. A-influenssavirukset voidaan jakaa 15 alatyyppiin viruksen vaipassa sijaitsevien hemagglutiniini (H) -antigeenien perusteella. Tähän mennessä kaikki HPAI (highly pathogenic avian influenza) -tapaukset ovat olleet H5 tai H7 -alatyyppien aiheuttamia. LPAI (low pathogenic avian influenza) voi mutatoitua HPAI:ksi kierreltyään vähän aikaa populaatiossa. Viruksen luonnollisia isäntiä ovat vesilinnut, kahlaajat ja lokit. Vesilinnut toimivat reservoaarina ja voivat erittää virusta, vaikka niillä ei olisikaan oireita. Siipikarjan suora tai epäsuora kontakti villeihin, muuttaviin vesilintuihin on usein ollut syynä epidemiaan. Lintuinfluenssa voi tarttua myös muun muassa sikoihin ja ihmisiin. Sikaa on pidetty "sekoitusalustana" (engl. "mixing vessel"), jossa ihmisen ja linnun influenssavirukset voisivat järjestyä uudelleen keskenään. Mutaation seurauksena voisi syntyä virus, jolla olisi kyky levitä ihmisestä toiseen ja jossa olisi ihmispopulaatiolle vieraita lintuinfluenssavirus peräisiä antigeeneja. Tämä saattaisi johtaa vakavaan epidemiaan ihmisten keskuudessa, koska ihmisillä ei olisi vasta-aineita eikä rokotteita uutta virusta vastaan. EU:n jäsenvaltioissa toteutettiin vuosina 2002 - 2003 kartoitustutkimus, jonka tarkoituksena oli seuloa lintuinfluenssaviruksen H5 ja H7 -alatyyppien tartuntoja siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa. Suomen luonnonlintukartoitus oli osa tätä syventävien opintojen projektia. Ulostenäytteitä otettiin yhteensä 373 kappaletta, joista 37 % oli vesilinnuista (sisältää 25 tarhattua ankkaa), 11 % kahlaajista ja 32 % lokeista. Näiden ryhmien ikäjakauma oli seuraava: 35 % poikasista tai nuorista ja 64 % aikuisista linnuista. Linnun ikää ei ollut merkitty 1 %:iin näytteistä. 20 % näytteistä oli muista linnuista. Suurin osa näytteistä otettiin kesäkuussa (40 %), toukokuussa (27 %) ja heinäkuussa (19 %). Näytteistä valmistettiin suspensio, jota inkuboitiin 8–10 päivän ikäisissä, hedelmöitetyissä kananmunissa. Sikiöiden elinvoimaisuus tarkistettiin päivittäin. Kaikki viisi päivää inkuboidut ja sitä ennen kuolleet munat jäähdytettiin +4 °C:een ja niistä kerättiin allantoisneste, josta tehtiin HA (hemagglutinaatio) -testi. Yhtään positiivista näytettä ei löytynyt. Suosituksia villilintujen lintuinfluenssakartoitukseen Suomessa: 1) Näytteitä otetaan pääosin vesilinnuista, kahlaajista ja lokeista. 2) Suurin osa näytteistä otetaan nuorista linnuista. 3) Näytteet otetaan ennen syysmuuttoa elokuussa.