Browsing by Subject "karprofeeni"
Now showing items 1-3 of 3
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Nivelrikko on pitkäaikainen, krooninen sairaus, jota ei voida parantaa ja jonka esiintyvyys koirilla on suuri. Sairastuneiden koirien elämänlaatu huononee, käyttö harrastuskoirana ja käyttökoirana loppuu harmillisen aikaisin, ja usein elinaikakin on keskimääräistä lyhyempi. Nivelrikkoa on perinteisesti hoidettu tulehduskipulääkkeillä elämänlaadun parantamiseksi. Niillä on kuitenkin jonkin verran haittavaikutuksia (yleisimpänä ruoansulatuskanavan ärsytysoireet), eivätkä kaikki koirat siedä pitkäaikaista kipulääkkeiden käyttöä. Luomuajatus ja ylimääräisten lääkkeiden käytön välttäminen on myös noussut pinnalle, eikä osa omistajista halua syöttää koiralleen jatkuvasti perinteisiä allopaattisia lääkkeitä. Monet omistajat antavat "vaihtoehtolääkkeitä" koirilleen kipulääkityksen lisänä positiivisen mainonnan kannustamina. Markkinoille onkin tuotu runsaasti erilaisia luonnollisina mainostettuja hoitovalmisteita. Tuotteiden toimivuudesta ei kuitenkaan juurikaan ole kontrolloituja tutkimuksia. Lainsäädäntö on näitä tuotteita koskevin osin vielä varsin avoin, eikä ole tarpeeksi tutkittua tietoa siitä, miten näihin valmisteisiin tulisi suhtautua dopingvaroaikoja määrättäessä. Tutkimme erään homotoksikologisen valmisteen, Zeel®:n, vaikutusta lonkkaviasta eli lonkkanivelen nivelrikosta aiheutuvan kivun lievityksessä. Koirat valittiin tutkimukseen omistajakyselyn ja eläinlääkärin tutkimuksen perusteella. Koiralla piti olla ainakin kaksi kroonista kipuoiretta, ja sen painon tuli olla vähintään 18 kg. Muusta syystä kuin lonkkavian vuoksi ontuneet koirat rajattiin tilastollisen analyysin ulkopuolelle. Positiivinen kontrolliryhmä sai tabletteina tulehduskipulääkettä, karprofeenia (Rimadyl®), jota usein määrätään lonkkavikaisen koiran kipuun. Negatiivinen kontrolliryhmä sai plaseboa ja tutkimusryhmä Zeel®-injektionestettä oraalisesti. Jokaiseen ryhmään kuului 12 koiraa. Koiran kipua mitattiin omistajakyselyn avulla lasketulla käyttäytymisindeksillä, eläinlääkärin suorittaman ortopedisen tutkimuksen tuloksista kootulla liikkumisindeksillä ja voimalevyn mittaamalla astumisvoimalla. Eettisistä syistä omistajat saivat mukaansa myös "hätävarakipulääkkeen", ja heidän piti kirjata käytettyjen lääkkeiden määrä ylös. Näitä määriä vertailimme myös keskenään. Oletuksenamme oli, että Zeel®:n teho asettuisi jonnekin karprofeenin ja plasebon välille. Tutkimus oli prospektiivinen, kontrolloitu ja satunnaistettu. Tutkimuksemme mukaan Zeel®:n ja plasebon välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, kun taas karprofeenin ja plasebon välillä oli tilastollisesti merkitsevät erot useimmissa tutkimuksen muuttujista (käyttäytymis- ja liikkumisindeksissä ja käytettyjen kipulääkkeiden määrässä). Mikäli tutkittavasta valmisteesta on hyötyä kivun lievityksessä (mitä tutkimuksemme ei osoittanut), sen antama hyöty on kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin käytetyn tulehduskipulääkkeen. On kyseenalaista, onko mahdollinen hyöty kliinisesti merkityksellinen. Kivusta kärsivän koiran hoitaminen ainoastaan tutkitulla valmisteella on eläinlääketieteellisesti ja eläinsuojelullisesti arveluttavaa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Nivelrikkoa sairastavien koirien lääkkeellisenä hoitona käytetään usein tulehduskipulääkkeitä (NSAID). Näiden yleisesti tunnettuja haittavaikutuksia ovat muun muassa ruuansulatuskanavan limakalvovauriot, munuais- ja maksavauriot sekä vaikutukset veren hyytymiseen. Haittavaikutukset johtuvat pääsääntöisesti tulehduskipulääkkeiden aiheuttamasta syklo-oksygenaasientsyymi-1:n (COX-1:n) inhibitiosta. Uudemmat tulehduskipulääkkeet, joiden vaikutus välittyy lähinnä estämällä COX-2-entsyymiä, ovatkin vaikutusmekanisminsa takia turvallisempia käyttää. Koirilla yleisesti käytetty NSAID karprofeeni on spesifisempi COX-2- kuin COX-1-estäjä, lisäksi sillä on muita vähemmän tunnettuja vaikutusmekanismeja. Tästä johtuen sen haittavaikutuksia pidetään kliinisesti vähäisinä. Markkinoilla on myös runsaasti erilaisia ravintolisiä ja muita valmisteita, joita syötetään mm. nivelrikkoa sairastaville koirille. Tarkoituksena oli tutkia karprofeenin, vihersimpukkauutetta sisältävän ravintolisän ja homotoksikologisen valmisteen haittavaikutuksia koirilla. Kirjallisuuskatsaus keskittyy lähinnä karprofeenin vaikutusmekanismeihin ja haittavaikutuksiin sekä haittavaikutusten diagnostiikkaan. Tutkimme karprofeenin, vihersimpukkauutteen ja homotoksikologisen valmisteen haittavaikutuksia 40 nivelrikkoa sairastavalla koiralla satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa kontrolliryhmään verrattuna. Koirat jaettiin neljään ryhmään, ja niille annettiin joko karpropfeenia, ravintolisää, homotoksikologista valmistetta tai plaseboa päivittäin kahden kuukauden ajan. Lääkitykset aloitettiin ensimmäisen käynnin yhteydessä, minkä jälkeen koirat kävivät kahdesti kontrollikäynneillä neljän viikon välein. Jokaisen käynnin yhteydessä koirilta otettiin laskimoverinäyte, josta tutkittiin seerumin alaniiniaminotransferaasin (ALAT) ja alkaalisen fosfataasin (AFOS) aktiivisuudet sekä kokonaisproteiinin, albumiinin, urean ja kreatiniinin pitoisuudet. Virtsanäytteistä määritettiin munuaisvaurioita kuvaavat GGTn (gammaglutamyylitransferaasi) AFOSin ja proteiinin pitoisuudet suhteessa kreatiniinin määrään. Tutkimuksessa todettiin tilastollisesti merkitsevä ero karprofeeni- ja kontrolliryhmän välillä seerumin kokonaisproteiini- ja albumiinipitoisuuksissa. Karprofeeniryhmällä näissä parametreissa havaittiin lisäksi muutosta ajan suhteen: pitoisuuksien keskiarvot olivat toisella ja kolmannella käyntikerralla ensimmäisellä käyntikerralla mitattuja alhaisemmat. Koska muissa, munuais- ja maksavaurioita kuvaavissa parametreissa ei havaittu muutoksia, voidaan olettaa, että kokonaisproteiini- ja albumiinipitoisuuksien aleneminen johtuu lääkkeen aiheuttamasta ruuansulatuskanavan limakalvon läpäisevyyden muutoksesta. Koska seerumin kokonaisproteiini- ja albumiinipitoisuudet eivät kuitenkaan yleisesti ottaen poikenneet viitearvoista, löydöksellä ei liene kliinistä merkitystä koirien vointiin ja terveydentilaan. Ravintolisä- ja homotoksikologisen valmisteen ryhmän tuloksissa ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja kontrolliryhmään nähden, eli tutkimuksessamme niiden ei todettu aiheuttavan haittavaikutuksia koirille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Tulehduskipulääkkeitä käytetään koirilla ja kissoilla yleisesti leikkausten ja erilaisten kiputilojen yhteydessä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan koirille ja kissoille hyväksyttyjä tulehduskipulääkkeitä sekä niiden ominaisuuksia ja vaikutusmekanismeja. Lisäksi selvitetään tulehduskipulääkkeiden tehoa ja turvallisuutta käytettäessä niitä ennen kirurgisia toimenpiteitä, niiden aikana tai välittömästi niiden jälkeen. Koirille ja kissoille perioperatiivisesti käytettäviä tulehduskipulääkkeitä ovat karprofeeni, meloksikaami ja ketoprofeeni. Edellisten lisäksi koirille hyväksyttyjä ovat etodolaakki, tepoksaliini, firokoksibi ja derakoksibi. Tulehduskipulääkkeet ovat ei-steroidaalisia lääkkeitä, jotka ovat kipua lievittäviä, kuumetta alentavia sekä tulehdusreaktiota rauhoittavia. Tulehduskipulääkkeet estävät prostanoidien tuotantoa, joita muodostetaan elimistössä tulehdusprosessin aikana. Tämä tapahtuu syklo-oksigenaasientsyymin (COX) eston välityksellä. Syklo-oksigenaasientsyymistä tunnetaan kaksi isoentsyymiä, COX-1 ja COX-2. Epäselektiiviset tulehduskipulääkkeet estävät molempia COX-entsyymejä (ketoprofeeni). COX-2-painotteiset estävät voimakkaammin COX-1-entsyymiä kuin COX-2-entsyymiä (karprofeeni, meloksikaami, etodolaakki ja tepoksaliini) ja COX-2-selektiivisillä on hyvin vähän vaikutusta COX-1-entsyymiin (derakoksibi ja firokoksibi). Tulehduskipulääkkeitä käytetään ennen kirurgisia toimenpiteitä, niiden aikana tai toimenpiteiden jälkeen joko yksinään tai yhdistettynä esimerkiksi opioideihin. Kun kipua hoidetaan jo ennen leikkausta tai sen aikana, toimenpiteen jälkeisen kivun on todettu olevan lievempää. Kaikki tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa vakaviakin haittavaikutuksia. Suurin osa haittavaikutuksista johtuu prostaglandiinisynteesin estosta. Haittavaikutuksista yleisimpiä ovat ruuansulatuskanavan limakalvovauriot. Muita haittoja ovat tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat munuais- ja maksavauriot sekä veren hyytymishäiriöt. Kaikki tarkastelun kohteena olleet tulehduskipulääkkeet vaikuttivat suhteellisen turvallisilta perioperatiivisessa käytössä. Yleisimpinä haittoina todettiin ruuansulatuskanavan eriasteiset limakalvovauriot. Munuaisiin kohdistuvia haittavaikutuksia ilmeni vain yhdessä tutkimuksessa. Maksavaurioita todettiin niin ikään yhdessä potilasraportissa. Tutkimuksissa, joissa selviteltiin tulehduskipulääkkeiden vaikutuksia veren hyytymiseen, ei todettu merkitseviä haittavaikutuksia. Tutkittujen tulehduskipulääkkeiden kohdalla niiden hyödyt olivat selvästi haittoja suuremmat. Niillä on monia hyviä ominaisuuksia ja vaikutuksia perioperatiivista käyttöä ajatellen, esimerkiksi kivun ja tulehduksen hoito, eivätkä ne aiheuta sedaatiota ja sekavuutta. Tulehduskipulääkkeiden perioperatiivista käyttöä voi pitää suhteellisen turvallisena terveillä, aikuisilla eläimillä, jos käytettävä lääkeaine valitaan oikein ja huolehditaan anestesian aikaisesta nesteytyksestä sekä verenpaineen säilymisestä turvallisella tasolla.
Now showing items 1-3 of 3