Browsing by Subject "koronavirus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Tämän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuoda lisätietoa eläinlääkäreille ja koiranomistajille koirilla esiintyvien virusperäisten suolistoinfektioiden taudinaiheuttajista sekä niiden ehkäisystä. Suomessa ei ole juurikaan tutkittu virusperäisiä suolistoinfektioita, joten kirjallisuuskatsaus on kirjoitettu Euroopan näkökulmasta. Koirien virusperäiset suolistoinfektiot ovat yleisiä, mutta taudinaiheuttajaa ei yleensä tutkita, ellei kyseessä ole akuutti, vakava sairastuminen pennulla. Koiran parvovirus (canine parvovirus 2, CPV-2) kuuluu parvovirusten heimoon (Parvoviridae) ja se on yhä tänä päivänä merkittävä akuutin, vakavan maha-suolitulehduksen aiheuttaja kesyillä ja villeillä koiraeläimillä. CPV-2 tarttuu suorassa ja epäsuorassa kontaktissa ja virus on erittäin stabiili ympäristössä. Vakavat sairastumiset ovat tyypillisesti pennuilla, jotka ovat iältään kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen. CPV-2-infektioon kuuluu nopea taudinkulku, joka johtaa kuolemaan 2–3 vuorokauden kuluttua oireiden alkamisesta. Toinen merkittävä maha-suolitulehdusta aiheuttava virus on koiran koronavirus (canine coronavirus, CCoV), joka kuuluu koronavirusten heimoon (Coronaviridae). Pääsääntöisesti CCoV aiheuttaa vain lievän, itsestään rajoittuvan maha-suolitulehduksen nuorelle pennulle. Vakava tautimuoto esiintyy yleensä yhdessä CPV-2:n kanssa. CPV-2:sta tunnetaan useita serotyyppejä ja CCoV:sta useita genotyyppejä. Näillä esiintyy maantieteellistä jakautumista ja etenkin enemmän tutkitulla CPV-2:lla eri serotyyppejä esiintyy eri puolilla Eurooppaa. CCoV:n genotyypeillä taudinaiheutuskyky vaihtelee lievästä vakavaan. Toistaiseksi virusten evoluutio ei ole vaikuttanut diagnosointimenetelmiin. Molempien virusten osoittamiseen spesifisin ja sensitiivisin menetelmä on PCR. Viime vuosina on tutkittu myös muita mahdollisia maha-suolitulehdusta aiheuttavia viruksia. Kobuvirusta ja sirkovirusta on tutkittu tällä hetkellä eniten, mutta ei kuitenkaan vielä riittävästi, jotta niiden taudinaiheutuskyky olisi selvä. Nykytiedon mukaan nämä virukset tuskin ovat pääaiheuttajina maha-suolitulehduksessa, mutta voivat esiintyä sekainfektiona yhdessä CPV-2:n ja CCoV:n kanssa. Suomessa tautitilanne CPV-2:n osalta on tällä hetkellä hyvin hallinnassa rokotusten avulla. CCoV:ta vastaan ei Suomessa rokoteta, sillä viruksen todellinen esiintyvyys ei ole tiedossa ja taudinkuva on itsestään rajoittuva. CPV-2:n tautipurkaukset ovat vaikeasti kontrolloitavia, joten niiden ehkäisy on tärkeää.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Vasikkaripulit muodostavat hengitystiesairauksien ohella tärkeimmät vasikoiden terveyttä uhkaavat sairaudet. Vasikkaripuli on monisyytauti. Ruokinnalliset tekijät kuten juottovirheet, äkilliset ruokinnan muutokset, vasikan ruoansulatukselle sopimaton tai pilaantunut rehu voi aiheuttaa vasikoille ripulia. Tartunnallisia vasikkaripulin aiheuttajia ovat mm. bakteerit, virukset ja suolistoloiset. Suomessa tärkeimpiä ripulinaiheuttajia ovat rotavirus, Eimeria-suvun kokkidit, koronavirus, Salmonella sp., kryptosporidit ja F5-positiivinen Escherichia coli. Yleensä ripulinäytteestä todetaan vain yksi taudinaiheuttaja, mutta myös useampi aiheuttaja voi esiintyä näytteessä yhtäaikaisesti usein lisäten ripulin vakavuutta. Myös terveillä eläimillä voidaan todeta tartunnallisia ripulinaiheuttajia ja siten optimaalisilla olosuhteilla ja hyvällä vasikan vastustuskyvyllä voidaan ehkäistä ripulin esiintymistä. Evirassa vasikkaripulinäytteitä tutkitaan Eviran Kuopion tutkimusyksikössä (Elintarviketurvallisuusvirasto, ent. EELA), jossa on käytössä vasikkaripulitutkimuspaketti. Tutkimuksen hintaan kuuluu 3-5 ulostenäytteen tutkiminen ja näytteistä tutkitaan ikäkaudelle tyypillisimmät ripulinaiheuttajat sekä aina salmonella. Tässä tutkielmassa käsitellään Eviraan vuosina 2002 – 4/2006 saapuneiden vasikkaripulinäytteiden tuloksia ja vasikkaripulitutkimuspaketin käyttöä. Kaikkiaan lähetettiin 286 näytelähetystä, jotka sisälsivät keskimäärin 2,5 näytettä. Eniten näytteitä tuli lypsykarjatiloilta, mutta myös lihantuotanto- ja emolehmätiloilta lähetettiin lähes 90 näytelähetystä. Eniten näytteitä lähettivät keskisuuret ja suuret tilat. Näytelähetyksistä 60 % todettiin tartunnallisia ripulinaiheuttajia ja näissä lähetyksissä oli keskimäärin 2,6 näytettä kun taas negatiiviseksi jääneet näytelähetykset sisälsivät keskimäärin 2,2 näytettä. Yleisimmiksi taudinaiheuttajiksi 708 vastaanotetusta näytteestä todettiin rotavirus (36 %) ja Eimeria-suvun kokkidit (13 %). Muita todettuja taudinaiheuttajia olivat koronavirus (3 %), sukkulamadon munat (2 %), kryptosporidit (0,7 %) ja salmonella (0,1 %). Saatujen tulosten valossa sekä rotaviruksen että kokkidien merkitys on suurempi lihan- kuin maidontuotantotiloilla. Rotaviruksen prevalenssi on noussut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Merkittävänä syynä tähän on todennäköisesti tuotantotilojen koon suureneminen. Suuremmassa eläinryhmässä tautipaine on suuri usein melko ahtaiden elinolojen seurauksena. Yksittäisen vasikan sairastuminen myös huomataan myöhemmin vasikkakasvattamossa kuin maidontuotantotilalla, jossa vasikoita on kerrallaan vähemmän. Voi olla, että sairaan vasikan eristäminen tapahtuu tarkkailun vaikeuden vuoksi vasikkakasvattamossa myöhemmin, jolloin suurempi osa vasikoista ehtii infektoitua. Vasikkaripulin ennalta ehkäisemisen kannalta on tärkeää hyvästä hygieniasta ja elinolosuhteista huolehtiminen sekä riittävä ja oikea-aikainen ternimaidonjuotto. Ripuloivan vasikan hyvällä tukihoidolla on vasikan selviytymisen kannalta usein suuri merkitys, eikä vasikan eristämistä muista infektioiden leviämisen rajoittamiseksi tule unohtaa. Epidemiatilanteissa tulisi taudinaiheuttaja aina selvittää yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Vastaavien taudinpurkausten välttämiseksi voidaan harkita rokotteen käyttöönottoa, tai muita toimenpiteitä (esim. laidunkierto) taudinaiheuttajasta riippuen.
Now showing items 1-2 of 2