Browsing by Subject "krooninen kipu"

Monet koirat ja kissat kärsivät kroonisesta kivusta, jonka yleisimpiä syitä ovat nivelrikko, krooniset tulehdukset ja syöpä. Pitkittyessään kipu aiheuttaa muutoksia sitä välittävissä rakenteissa ja hermoston herkistymistä kivulle. Kroonistuessaan kipu vaikuttaa negatiivisesti hyvinvointiin. Kipua onkin tärkeää lievittää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja mahdollisimman tehokkaasti. Kroonista kipua lievitettäessä hoitojaksot ovat pitkiä, ja lääkeaineita annetaan usein vanhoille eläimille. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää kipua aiheuttavat mekanismit ja kohdistaa hoito näihin oikeilla lääkeaineilla. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään kroonisen kivun fysiologiaa sekä kissojen ja koirien kroonisen kivun lievitykseen käytettäviä lääkeaineita, niiden tutkittua tehoa kivun lievityksessä ja niiden turvallisuutta pitkäaikaisessa käytössä. Tulehduskipulääkkeet on käytetyin lääkeaineryhmä kroonisen kivun lievityksessä: ne ovat tehokkaita, pääosin hyvin siedettyjä, niitä voidaan antaa kotona ja niiden väärinkäyttömahdollisuudet ovat vähäisiä. Koirille ja kissoille on useita myyntiluvallisia tulehduskipulääkkeitä, ja niiden pidempiaikaisesta käytöstä löytyy enemmän tutkimustietoa kuin muista lääkeaineryhmistä. Muita kroonisen kivun lievitykseen käytettäviä lääkeaineita ovat muun muassa opioidit, trisykliset antidepressantit, N-metyyli-Daspartaatti (NMDA) -reseptoreihin vaikuttavat lääkeaineet ja epilepsialääkkeet. Näiden lääkeaineiden haittavaikutuksista ja tehosta pitkäaikaisessa käytössä eläimillä on niukasti tutkimustietoa. Tästä huolimatta näitä lääkeaineita käytetään yleisesti koirien ja kissojen kovan kivun ja kroonisen kivun lievityksessä. Monien lääkeaineiden annokset on lähinnä ekstrapoloitu ihmistutkimuksista, ja annostelun pohjana ovat kokemusperäiset, anekdotaaliset tiedot, jotka eivät perustu tutkimustuloksiin. Multimodaalisella lääkehoidolla eli käyttämällä useampaa eri lääkeaineryhmän lääkeainetta on saatu parhaita tuloksia kroonisen kivun lievityksessä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa. Eläimillä multimodaalisesta kroonisen kivun lievityksestä on vain vähän tutkimuksia. Multimodaalisen kivunlievityksen etuna on, että kipua lievittävä vaikutus kohdistuu useaan kohtaan kipuviestiä välittävässä järjestelmässä. Haittavaikutukset jäävät myös vähäisemmiksi, koska yksittäisten lääkeaineiden annosta voidaan vähentää niiden synergististen vaikutusten vuoksi. Kirjallisuuskatsauksessa esitettyä tietoa voidaan hyödyntää eläinlääkinnässä valittaessa parhaiten kunkin eläimen yksilölliseen tilanteeseen sopivaa lääkitystä kroonisen kivun hoitoon. Vähäisen tutkimustiedon vuoksi lääkeaineiden tehosta ja turvallisuudesta pitkäaikaisessa käytössä tarvitaan lisää tietoa.

Tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla tehdä yhteenveto tällä hetkellä käytössä olevista koiran kroonisen ortopedisen kivun arviointiin käytetyistä menetelmistä ja niiden eroista. Kipu on epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen kokemus, johon liittyy kudosvaurio tai sen uhka. Kipu on aina subjektiivista ja sen takia kivun mittaaminen ja arviointi eläimillä on vaikeaa. Yleisin syy krooniseen kipuun koiralla on nivelrikko, josta kärsii 20% koirapopulaatiosta. Nivelrikon aiheuttama kipu on pääasiassa kroonista tulehduskipua, mutta siihen voi liittyä myös kroonisen hermosärkykivun komponentti. Kroonista kipua ei voi suoraan mitata, mutta siihen liittyviä käytösmuutoksia voi havaita. Tutkimuksissa koiran kroonista kipua on mitattu useilla erilaisilla menetelmillä, eikä parhaista kivun arvioinnin menetelmistä ole olemassa yhteisymmärrystä. Ihmisten nivelrikkotutkimuksessa on pyritty standardoimaan ja validoimaan subjektiivisia mittausjärjestelmiä luotettavan tiedon keräämiseksi. Koiran nivelrikkotutkimuksessa on yleistä käyttää kivun arviointiin subjektiivista arviointimenetelmää, jota ei ole standardoitu ja validoitu. Tämän takia eri tutkimusten tuloksia on vaikea verrata toisiinsa. Käytössä on omistajan ja eläinlääkärin subjektiivinen arvio koiran kivusta. Omistajien käyttöön on validoitu useita erilaisia kipukyselyitä kroonisen kivun mittaamiseen. Eläinlääkärin käyttöön ei ole olemassa validoitua subjektiivista kivunarviointimenetelmää. Eläinlääkäri voi käyttää kivun arvioimiseen myös objektiivisia mittausmenetelmiä, kuten röntgenlöydöksien arviointia. Nivelissä havaitut röntgenmuutokset eivät kuitenkaan mittaa varsinaisesti kipua eivätkä ne ole tutkimuksissa korreloineet muiden kivun arviointimenetelmien kanssa. Kliinisessä työssä on myös yleistä, että röntgenlöydökset eivät korreloi kliinisten oireiden vakavuuden kanssa. Kivun arviointiin on käytetty myös aktiivisuuden mittausta kiihtyvyysanturin avulla. Vielä ei ole selvää miten suuri aktiivisuuden muutos tarkoittaa kliinisesti merkittävää muutosta kivussa. Objektiivinen askellajianalyysi on nykypäivänä laajasti käytössä koiran ortopedisen kivun tutkimuksessa, koska nivelrikon seurauksena koiran painonvaraus muuttuu. Objektiivisessa askellajianalyysissä saadaan askelvoimalevyn ja -maton avulla objektiivisesti mitattua kvantitatiivista tietoa koiran painonvarauksesta. Tulosten tulkinta voi kuitenkin olla vaikeaa, jos koiralla on nivelrikkoa useammassa nivelessä tai raajassa. Hermosärkykipu koiralla on vielä huonosti tunnettu ja ymmärretty ilmiö. Kvantitatiivista sensorista mittausta on käytetty tuntoaistin herkkyyden tutkimiseen, koska hermosärkykipuun voi liittyä hermoston herkistymistä. Myös omistajan arviota koiran käytöksestä on käytetty hermosärkykivun arvioimiseen joissain tutkimuksissa, mutta yhtäkään validoitua tai standardoitua kyselyä ei ole vielä olemassa. Eläinlääketieteessä olisi tärkeää saada käyttöön validoituja menetelmiä kivun mittaamiseen ja saavuttaa yhteisymmärrys eri menetelmien käytöstä erilaisissa tilanteissa. Validoimattomien menetelmien käyttö lisää riskiä virheellisen ja epäolennaisen tiedon keräämiseen ja levittämiseen.