Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "lääkemääräys"

Sort by: Order: Results:

  • Ihmislääkkeiden, erityisesti mikrobilääkkeiden, käyttö eläimillä 
    Lillas, Annika (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
    Eläinlääkäri voi paitsi luovuttaa lääkkeitä potilaan omistajalle, myös määrätä tutkimalleen potilaalle lääkkeitä apteekin kautta toimitettavaksi. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää mitä lääkkeitä eläinlääkärit määräävät eläimille apteekkien kautta. Keräsimme tietoja toimitetuista eläinlääkemääräyksistä kaikkien Yliopiston Apteekkien (17 kpl) reseptipäiväkirjoista. Haimme kaikki lääkemääräykset eläimille yhden kuukauden ajalta, huhtikuulta 2001. Kirjasimme eläinlajin, määrätyn lääkkeen nimen, vahvuuden ja toimitetun määrän, hoitojakson pituuden sekä indikaation. Lähemmän tarkastelun kohteena olivat mikrobilääkkeet ja ihmisille rekisteröidyt lääkevalmisteet. Apteekkien koko kuukauden reseptuurista keskimäärin 1 % (0,01–17 %) koski eläimille määrättyjä lääkkeitä. Yhteensä toimitettiin 2719 eläinlääkemääräystä, joista suurin osa koirille ja kissoille. Peroraaliset mikrobilääkkeet olivat yleisimmin määrättyjä lääkkeitä (38 %). Niistä 17 % oli ihmisille rekisteröityjä lääkevalmisteita. Peroraalisista mikrobilääkkeistä eniten määrättyjä olivat beetalaktaamit, trimetopriimi-sulfonamidit ja makrolidi-linkosamidit. Fluorokinoloneja määrättiin vain muutamassa tapauksessa. Hoitojaksojen pituudet vaihtelivat suuresti, keskimääräinen kuurin pituus oli 10 päivää paitsi kissoille määrätyissä makrolidi-linkosamidi -ryhmän lääkkeissä joissa keskimääräinen kuurin pituus oli 20 päivää. Indikaatioihin perustuvaa tarkastelua ei voitu tehdä koska ainoastaan 37 % lääkemääräyksistä sisälsi tietoa käyttöaiheesta. Ihmisille rekisteröidyistä valmisteista eniten määrättyjä olivat insuliinit, kortisoni, mikrobilääkkeet ja eräät sydänlääkkeet sekä ruoansulatuskanavan vaivoihin käytettävät lääkkeet. Laissa olevan kaskadisäännöksen mukaan eläimelle saa määrätä ihmislääkettä vain jos sopivaa eläinlääkettä ei ole saatavana. Tutkimuksemme perusteella eläimille määrätään ihmislääkettä usein myös tilanteissa, joissa vastaavaa eläinlääkettä olisi saatavana. Ihmislääkkeen käyttö saattaa joskus selittyä sopivammalla pakkauskoolla tai vahvuudella mutta erityisesti uudempia mikrobilääkkeitä on varottava käyttämästä lemmikkieläimille ilman selkeää perustelua. Koska mikrobilääkeresistenssi on kasvava ongelma, täytyy antibioottien käyttöä jatkuvasti seurata ja suosituksia päivittää jotta tilanteet, joissa mikrobilääkkeiden käyttö on erityisen runsasta tai perusteetonta, saadaan kuriin. Myös ihmisille rekisteröityjä laajakirjoisia mikrobilääkkeitä olisi eläinlääkinnässä syytä välttää resistenssin leviämisen estämiseksi. Yleisesti ottaen ihmislääkkeitä käytettäessä tulisi muistaa lajien väliset erot ja miettiä tarkkaan sopiiko ihmislääke kyseiselle eläimelle.
  • Mikrobilääkkeiden käyttö lemmikkieläimillä, erityisesti käyttöaiheiden tarkastelu koiralla 
    Hölsö, Katariina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
    Tutkimuksia mikrobilääkkeiden käytöstä eläimillä eri indikaatioihin on tehty hyvin vähän. Mikrobilääkkeiden käyttö lemmikkieläimillä ei ole samalla tavalla lain kautta säädeltyä kuin tuotantoeläimille. Tästä johtuen uusia antimikrobisesti vaikuttavia lääkkeitä voidaan helposti alkaa käyttää lemmikkieläimille jopa ilman selkeää käyttöaihetta. Tutkimuksemme tavoitteena oli kerätä tietoa mihin indikaatioihin mikrobilääkkeitä käytetään Yliopistollisessa Eläinsairaalassa sekä verrata tietoa voimassa oleviin Maa- ja Metsätalousministeriön antibioottityöryhmän antamiin käyttösuosituksiin. Tietojen perusteella arvioimme onko mikrobilääkkeiden käyttö hallittua ja oikein suunnattua ja onko joitain osa-alueita joissa antibioottien käyttöä tulisi jollain tavalla ohjata. Keräsimme kuuden kuukauden ajalta, marraskuu 2000-huhtikuu 2001, tiedot kaikista eläinsairaalan pieneläinklinikalta määrätyistä mikrobilääkemääräyksistä. Tarkastelimme lähinnä potilaan saamaa antibioottia siihen indikaatioon mihin se oli määrätty sekä hoitojakson pituutta. Yli 20 % koirapotilaista (1324/5918) määrättiin peroraalista mikrobilääkettä. Yleisimmin käytettyjä olivat beetalaktaamit (49 %). Beetalaktaameista suosituimpia olivat ensimmäisen polven kefalosporiinit ja amoksisilliini-klavulaanihappo. Fluorokinolonien käyttö oli kaiken kaikkiaan melko vähäistä, niitä oli määrätty 4 % resepteistä. Eläinlääkärit määräsivät pyoderman hoitoon useimmiten laajakirjoisia beetalaktaameja, suositeltujen makrolidi-linkosamidien sijaan. Tämä poikkeaminen käyttösuosituksista on hyväksyttävää ottaen huomioon koiran pyodermassa usein esiintyvän Staphylococcus intermediuksen resistenssitilanteen. Akuutin virtsatieinfektion hoitoon käytettiin suositusten mukaisesti eniten trimetopriimi-sulfonamideja sekä amoksisilliini-klavulaanihappoa. Käyttöaiheita joissa mikrobilääkkeiden käyttö oli runsasta tai perusteetonta oli antibioottien käyttö kuurina leikkausten jälkeen kunnollisen antibioottiprofylaksian sijaan, akuuttien suolisto-oireiden hoito antibiootilla sekä mikrobilääkkeen määrääminen pienien haavojen ja traumojen hoitoon. Lääkemääräyksistä huomattava osa koski edellä mainittuja käyttöaiheita, joten erityisesti niiden kohdalla suosituksia olisi syytä painottaa. Koska Yliopistollinen Eläinsairaala toimii opetussairaalana, olisi tärkeää, että sillä on selkeä ja toimiva mikrobilääkepolitiikka.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO