Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "lääkitys"

Sort by: Order: Results:

  • Männikkö, Janina (2024)
    Koirat ja kissat voivat kokea akuuƫa ahdistuksen ja pelon tunnetta useissa eri tilanteissa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi eläinlääkärikäynti, matkustaminen ja yksin jääminen. Myös äkilliset ja kovat äänet voivat aiheuttaa eläimissä pelkoa ja ahdistusta. Pelko ja ahdistus aiheuttavat eläimissä usein samankaltaisia oireita, mutta ne ovat toisistaan eroavia käsitteitä. Pelko on tunne, joka aiheutuu eläimen havaittua jonkin mahdollisesti vaarallisen tilanteen tai asian. Ahdistus puolestaan aiheutuu eläimen ennakoinnista mahdollista tulevaa vaarallista asiaa tai tilannetta kohtaan. Pelokkaat ja ahdistuneet eläimet voivat oireilla esimerkiksi ääntelemällä, kyyristymällä tai pyrkimällä pakenemaan tilanteesta. Usein myös eläinten syke- ja hengitystiheydet kohoavat ja syljeneritys voi lisääntyä. Ahdistus- ja pelkotilat aiheuttavat eläimelle fysiologisia muutoksia, jotka pitkittyessään voivat olla haitallisia eläimen terveydelle. Akuuttia ahdistus- ja pelkotilaa on mahdollista hillitä lääkityksin ja usein lääkitys antaakin tukea vaikeista tilanteista selviämiseen. Kissoille ja koirille on käytössä useita, eri mekanismein vaikuttavia rauhoittavia lääkeaineita, joita voidaan käyttää sekä ennaltaehkäisevästi että hoitamaan ahdistuksesta ja pelosta aiheutuvia oireita. Tämän lisensiaatintutkielman tarkoitus on koota yhteen tärkeimmät asiat deksmedetomidiinin, tasipimidiinin, gabapentiinin, pregabaliinin, klomipramiinin, tratsodonin sekä alpratsolaamin käytöstä kissoilla ja koirilla akuutin ahdistus- ja pelkotilan hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään näiden lääkeaineiden käyttöindikaatiot, annostukset, tärkeimmät farmakologiset ominaisuudet, vasta-aiheet sekä sivuvaikutukset kissoilla ja koirilla. Tämän kirjallisuuskatsauksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että on olemassa useita kissoille ja koirille soveltuvia rauhoittavia lääkeaineita, joita voidaan käyttää akuutin ahdistus- tai pelkotilan hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Jotkin näistä lääkkeistä ovat kuitenkin humaanipuolen valmisteita, joista ei löydy vastaavaa eläinlääkkeeksi rekisteröityä valmistetta. Lisätutkimusta tarvitaan etenkin näiden lääkeaineiden farmakokineettisistä ominaisuuksista sekä vasta-aiheista kissalla ja koiralla. Lääkityksen käyttö pelokkaalle tai ahdistuneelle eläimelle on tärkeää, jotta sille voidaan turvata stressittömämpi ympäristö sekä eläinlääkärikäynnillä että kotona. Pitkäaikaisen tai vakavan ahdistukseen tai pelkoon liittyvän käytösongelman ilmetessä on syytä pyytää avuksi käytösterapian ammattilainen ja valita madollisesti pitkävaikutteisempi lääkitys käytösterapian tueksi. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuitenkin keskitytään vain akuutin ahdistuksen ja pelon ennaltaehkäisyyn ja hillintään lääkkeellisin keinoin.
  • Heikkonen, Heli (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)
    Eri maiden lainsäädännöillä, yhteisöjen säännöksillä ja yritysten laatuluokituksilla on erilaisia näkemyksiä lihasikojen tilantarpeesta. Sikatiheyttä voidaan mitata usealla eri tavalla. Yleensä kasvatustiheys määritellään sikaa kohti varatulla karsina-alalla, makuualalla tai ilmatilalla. Tutkijat ovat pyrkineet määrittelemään sianlihan tuotannon kannalta taloudellisinta ja tehokkainta kasvatustiheyttä. Liian suuren eläintiheyden on havaittu aiheuttaneen sioilla päiväkasvun alentumista tai sairastuvuuden lisääntymistä. Tällä hetkellä LSO 2000-laatuluokassa edellytetään, että karsina-alaa varataan 0,9 m2/sika. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko LSO 2000-lihasikoja kasvattaa kesäaikaan kymmentä prosenttia normaalia tiheämmässä kasvun siitä hidastumatta tai sairastuvuuden ja lääkityksentarpeen kasvamatta. Tutkimukseen osallistui 21 LSO 2000-luokan lihasikalaa. Päiväkasvu oli alhaisempi tiheämmissä parttioissa, 838 g (708-919 g), kuin väljemmissä 868 g (750-935 g). Kuolleisuus oli korkeampi tiheämmissä kasvatuserissä, 1,9 % (0,6-4,0 %), kuin väljemmissä, 1,1 % (0,0-2,6 %). Maksahylkäyksiä oli enemmän tiheämmissä parttioissa, 1,8 % (0,0-31,7 %), kuin väljemmissä, 1,0 % (0,0-7,6 %). Samoin osaruhohylkäyksiä oli enemmän tiheämmissä kasvatuserissä, 4,1 % (1,1-8,8 %), kuin väljemmissä, 3,1 % (0,0-6,5 %). Niveltulehduksia oli enemmän tiheämmissä parttioissa, 2,6 % (0,6-9,6 %), kuin väljemmissä, 1,5 % (0,0-4,3 %). Myös märkäpesäkkeitä oli enemmän tiheämmissä kasvatuserissä, 1,7 % (0,0-3,8 %), kuin väljemmissä 1,2 % (0,0-2,0 %). Ruhojen luokituksessa tiheämmin kasvatettujen parttioiden sioista suurempi osa sijoittui vähärasvaisimpaan S-luokkaan verrattuna väljempien parttioiden sikoihin. Väljempien parttioiden sioista taas suurempi osa sijoittui seuraaviin E- ja U-luokkiin verrattuna tiheämpien parttioiden sikoihin. Sikatiheydellä ei ollut vaikutusta ruhojen keskipainoon, kasvatusaikaan /sika, elinhylkäyksiin, kokoruhohylkäyksiin, eikä keuhko- tai keuhkokalvontulehduksiin. Sikatiheydellä ei myöskään ollut vaikutusta sikojen lääkityksentarpeeseen. Tiheämmissä parttioissa sioista lääkittiin 4,6 % (0,4-24,0 %) ja väljemmissä 4,1 % (0,0-30,0 %).