Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "lääkitysturvallisuus"

Sort by: Order: Results:

  • Mikkonen, Antti (2024)
    Tutkielmassa käsitellään potilasturvallisuutta ja vaaratapahtumien raportointia HaiPro-järjestelmän kautta kolmessa suomalaisessa eläinsairaalassa. Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu potilasturvallisuuteen liittyviä riskejä, kuten kommunikaation ongelmia ja puutteita toimintakäytänteissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman yksityiskohtaista ja kuvaavaa tietoa vaaratapahtumajärjestelmään kirjatuista eläinsairaaloiden vaaratapahtumista ja niiden myötävaikuttavista tekijöistä, sekä vetää johtopäätöksiä näistä löydöksistä. Tutkielma hyödyntää sekä määrällistä että laadullista menetelmää datan analysointiin ja visualisointiin, käyttäen Microsoft Exceliä. Lisensiaatintutkielman tulosten pohjalta on tarkoitus laajentaa olemassa olevaa tietoa eläinlääkinnässä tapahtuvista vaaratapahtumista ja vaaratapahtumajärjestelmän käytöstä eläinten terveyden ja sairauden hoidossa. Aineistonkeruu suoritettiin pilottihankkeen avulla, jossa HaiPro-järjestelmä mukautettiin eläinlääketieteelliseen käyttöön ja henkilöstö koulutettiin järjestelmän käyttöön. Aineisto koostuu vaaratapahtumailmoituksista (n = 190), jotka on kerätty vapaaehtoisesti ja anonyymisti eläinsairaaloiden henkilökunnan toimesta 1.6.2022 – 15.3.2024 aikavälillä. Tutkimusaineistossa vaaratapahtumat jakautuivat eri osastoille, joista eniten tapahtumia ilmoitettiin teho- ja päivystysosastolla (73 %). Suurin osa vaaratapahtumista liittyi lääkehoitoon (53 %), sekä puutteelliseen tiedonkulkuun ja tiedonhankintaan (19 %). Nämä löydökset ovat yhdenmukaisia aikaisempien kansainvälisten tutkimusten kanssa. Vaikka suurin osa vaaratapahtumista ei johtanut vakavaan potilasvahinkoon (67 %), tietty osuus tapahtumista aiheutti haittaa (21 %). Tutkimus korostaa, että vaaratapahtumien raportointi on tärkeä osa potilasturvallisuuden kehittämistä ja että potilaan saavuttaneiden haittatapahtumien lisäksi raportoidut läheltä piti -tilanteet tarjoavat arvokasta tietoa potilasturvallisuuden parantamiseksi. Vaaratapahtumajärjestelmän implementointi osaksi eläinsairaaloiden päivittäistä toimintaa on mahdollista ja sen avulla pystytään systemaattisesti keräämään tietoa potilasturvallisuuden vaaratapahtumista. Eläinsairaaloiden toimintaympäristöissä tulisi ottaa käyttöön suojauksia, kuten standardoituja toimintatapoja ja teknologisia ratkaisuja, jotka vähentävät virheiden mahdollisuutta ja näin parantavat potilasturvallisuutta. Tämä tutkielma ehdottaa jatkotutkimuksia vaaratapahtumien syiden ja seurausten yksityiskohtaisemmaksi ymmärtämiseksi, sekä potilasturvallisuuden riskienhallinnan perusteiden sisällyttämistä eläinsairaaloiden ammattilaisten täydennyskoulutukseen ja opiskelijoiden peruskoulutukseen.
  • Jalkanen, Neea (2022)
    Lääkehoidon haittatapahtumat ovat ihmislääkinnässä yleisiä, minkä johdosta lääkitysturvallisuutta on tutkittu ihmislääketieteen puolella paljon. Tutkimusten perusteella on kansainvälisesti koostettu useita suosituksia sekä prosesseja ihmisten lääkitysturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimusten mukaan lähes kaikki lääkehoidon haittatapahtumat olisivat ehkäistävissä lääkehoidon prosessien ja työtapojen paremmalla suunnittelulla sekä toteutuksella. Eläinten lääkehoidossa ilmenee myös haittatapahtumia, mutta ihmispuoleen verrattavissa olevaa tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä on vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää missä määrin ja millaista tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta on tehty kansainvälisesti, sekä tunnistaa tutkimustiedon perusteella tiedossa olevat eläinten lääkehoidon keskeisimmät riskitekijät. Hypoteesina on, että kansainvälistä tutkimustietoa aiheesta on vähän, ja että lisää tutkimusta tarvitaan eläinten lääkehoidon riskien kartoittamiseksi sekä lääkitystuvallisuuden parantamiseksi. Tutkielman tutkimusosuus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena kansainvälistä PRISMA-ohjeistusta noudattaen, sekä kerätyn kirjallisen aineiston laadullisena sisällönanalyysinä. Ennen kirjallisuushakua muodostettiin mahdollisimman laajasti aihetta kattavat hakutermit sekä aineiston PICOS-mallia mukailevat sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Kirjallisuushaku toteutettiin neljässä eri tietokannassa, minkä jälkeen aineistoa karsittiin otsikko-, abstrakti- ja koko tekstin tasolla tutkielman tekijän sekä ohjaajan yhteistyönä. Kerätylle aineistolle tehtiin laadullinen sisällön analyysi, jossa aineisto koottiin yhteen tuloksineen ja johtopäätöksineen, minkä jälkeen aineistosta tunnistettiin esille tulleita eläinten lääkehoidon riskitekijöitä. Tunnistettujen riskien analysointi jatkui riskien luokittelulla ylä- ja alaluokkiin kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tutkittavan aineiston koko oli 24 tutkimusta kymmenestä eri maasta. Sisällytetyt tutkimukset jaettiin tyypeittäin neljään eri kategoriaan: yksittäistä lääkityspoikkeamaa kuvaaviin tapaustutkimuksiin, sekä tutkimuksiin turvallisuuskulttuurista, anestesian lääkitysturvallisuudesta ja lääkityspoikkeamista. Laadullisen sisällönanalyysin pohjalta tunnistettiin seuraavat eläinten lääkehoidon riskit: ongelmat kommunikaatiossa, ongelmat toimintakäytänteissä ja johtamisessa, puutteellinen osaaminen ja kokemattomuus, puutteelliset resurssit ja välineet, lääkkeiden ja annostelureittien sekoittuminen, inhimillisen toiminnan rajoitteet sekä puutteellinen turvallisuuskulttuuri. Lääkehoidon haittatapahtumia tiedetään tapahtuvan yleisesti myös eläinten lääkehoidossa, vaikka toistaiseksi tutkimusta yleisyydestä tai keskeisimmistä riskeistä ei ole riittävästi kattavan kansainvälisen kokonaiskuvan saamiseksi. Eläinten lääkitysturvallisuuden riskitekijöiden kartoittamiseksi tarvitaan alan yhteinen haittatapahtumien raportointijärjestelmä, jotta uusien suojauksien kehittäminen pystytään kohdentamaan entistä tarkemmin juuri eläinlääkintäalan tarpeisiin sopiviksi. Tärkeintä eläinten lääkitysturvallisuuden kehittämisessä on useiden ja monipuolisten suojausten samanaikainen käyttö sekä kaikkien eläimiä hoitavien yksiköiden johtoportaiden ajama turvallisuuskulttuuri, joka mahdollistaa sekä ennakoivan riskien hallinnan että tapahtuneista virheistä oppimisen.