Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "lämpökamerat"

Sort by: Order: Results:

  • Hänninen, Hannele (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)
    Lämpökamerakuvaus on noninvasiivinen diagnostinen tekniikka, joka ei vaadi kosketusta kohde-eläimeen, ei aiheuta kipua ja on menetelmänä nopea ja melko helppo toteuttaa. Lämpökameroita on käytetty mm. hevosten ortopedisten sairauksien diagnosoinnissa jo pidempään, mutta pieneläimillä tehtyjen tutkimusten määrä on ollut vähäistä. Lämpökameratutkimuksessa vertaillaan eläimen ruumiin eri puolien tai osien pintalämpötiloja keskenään ja lämpötilaerojen perusteella voidaan diagnosoida esimerkiksi tulehduksellisia tiloja. Tämä tutkimus tehtiin, sillä haluttiin selvittää kolmen lämpökameran FLIR i5, FLIR b60 ja FLIR T425 soveltuvuus kliiniseen tutkimukseen koirilla. Kaikki kolme lämpökameraa on suunniteltu teolliseen käyttöön ja ne eroavat teknisiltä ominaisuuksiltaan (resoluutio ja lämpöherkkyys) toisistaan. Tutkimuksen oletuksena oli, että käytetyistä lämpökameroista resoluutioltaan suurin ja lämpöherkin T425 soveltuisi hyvin diagnostiseen kuvantamiseen. Lisäksi oletimme, että resoluutioltaan pienin ja lämpöherkkyydeltään epätarkin i5 ei soveltuisi kliiniseen työhön. Teknisiltä ominaisuuksiltaan kahden muun kameran väliin sijoittuva b60 oli olettamuksien mukaan myös mahdollisesti diagnostiikkaan soveltuva. Tutkimukseen valittiin yhteensä 49 koiraa. Valitut koirat olivat kaikki yli vuoden ikäisiä ja niillä oli virallinen Suomen kennelliiton lonkkalausunto. Jokaisen koiran lantion alue kuvattiin suoraan yläpuolelta samoissa olosuhteissa. Kukin koira kuvattiin käyttäen jokaista kolmea kameraa ja joka kameralla otettiin kaksi kuvaa kahden eri kuvaajan ottamana, siten että joka koirasta saatiin yhteensä kuusi lämpökuvaa. Kuvat analysoitiin erillisellä tietokoneohjelmalla, jossa tutkitun lonkanalueen päälle piirrettiin nelikulmiot. Ohjelma laski nelikulmioiden keskilämpötilan. Jokaisen kuvan analysoi kolme eri henkilöä. Eri kuvaajien ottamien kuvien ja kuvien tulkitsijoiden välisiä eroja vertailtiin tilastollisesti satunnaisvaikutusten mallien ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla, jolloin näiden kahden eri tekijän aiheuttamat erot kertoisivat kunkin kameran soveltuvuudesta tutkimukseen. Kuvan tulkitsijoiden välinen toistettavuus oli kaikilla kameroilla vähintään 0,974. Eri kuvaajien välinen toistettavuus oli kameralla i5 hieman pienempi (0,927) kuin muilla kameroilla toistettavuus oli vähintään 0,976. Myös toisella tilastollisella menetelmällä lasketut tulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin toistettavuuden arvot. Kaikilla kameroilla tulkitsijoiden välinen vaihtelu oli pienempi kuin kuvaajien välinen. Kameroiden b60 ja T425 vaihtelut olivat melko samansuuruiset kun taas kameralla i5 vaihtelut olivat jonkin verran suurempia. Alkuoletusten mukaisesti kameroista T425 soveltuisi parhaiten diagnostiseen lämpökamerakuvaukseen, kun huomioon otettiin sekä tilastollisen analyysin tulokset että käyttökokemukset. B60 sopisi myös kuvien laadun puolesta hyvin käytettäväksi lämpökamerakuvauksessa koirilla. Kameran i5 resoluutio ei ollut riittävä tarpeeksi tarkkojen kuvien ottamiseen, joten se ei sovellu kliiniseen käyttöön.
  • Pirinen, Anu (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, pystytäänkö ja missä tulehduksen vaiheessa, utaretulehdus havaitsemaan lämpökameran avulla. Tutkimus oli pilottitutkimus. Kuudelle lypsylehmälle aiheutettiin endotoksiinimastiitti indusoimalla Echerichia colin endotoksiinia vasempaan etuneljännekseen. Maidosta määritettiin somaattisten solujen kokonaismäärä (SCC), maidon sähkönjohtokyky (EC), N-asetyyli-β-D-glukosaminidaasi (NAG) -aktiivisuus ja seerumin amyloidi A (SAA)-pitoisuus. Maidon muutoksia arvioitiin silmämääräisesti. Yleis- ja paikallisoireet luokiteltiin vakavuuden mukaan. Koe- ja verrokkineljännestä kuvattiin lämpökameralla, jonka antamia utareen pintalämpötiloja verrattiin edellä mainittuihin muuttujiin. Utaretulehdus havaittiin ensimmäisenä lehmien käyttäytymisestä. Lehmät potkivat utarettaan ja olivat levottomia jo tunnin kuluttua endotoksiini-infuusiosta. Kahden tunnin kuluttua havaittiin yleisoireet (kuume, apaattisuus), paikallisoireet (utareen turvotus, kuumotus, kipu) ja maidon koostumuksen muutokset. Neljän tunnin kuluttua maidon solupitoisuus ja EC kohosivat ja myös utareen pintalämpötila nousi. NAGaasiaktiivisuus ja SAA-pitoisuus alkoivat kohota kahdeksan tunnin kuluttua induktiosta. Oireet ja tulehduksen kuvaajien muutokset maidossa vastasivat aiemmissa endotoksiinimallia käyttäneissä tutkimuksissa todettuja oireita ja muutoksia. Koe- ja verrokkineljännesten utareen pintalämpötilojen ja rektaalilämmön välillä todettiin voimakas positiivinen korrelaatio eli lämpökamera mittasi lehmien yleislämpötilaa. NAGaasi-aktiivisuuden, EC:n ja solupitoisuuden nousu tapahtui samanaikaisesti lämpökamerakuvien mittaamien lämpötilojen kanssa, mutta maitomuutokset ja utareen paikallisoireet ilmenivät jo ennen mitattua utareen lämpötilan muutosta ja niiden palautuminen oli huomattavasti hitaampaa. Tämän tutkimuksen perusteella lämpökamera ei sovellu ainoaksi utaretulehduksen havaitsemiskeinoksi. Lämpökamera voisi kuitenkin sopia minkä tahansa kuumeisen sairauden, mukaan lukien kuumeisen utaretulehduksen, havaitsemiseen. Se mittasi tarkasti lehmän yleislämpötilan muutosta utareen pinnasta, mutta sen avulla ei pystytty havaitsemaan tulehdusprosessia utareessa ennen kuumeen nousua tai kuumeen laskemisen jälkeen.