Browsing by Subject "lajiloikka"

Lepakot muodostavat noin viidesosan kaikista maailman nisäkkäistä. Niitä elää lähes kaikkialla maailmassa monenlaisissa elinympäristöissä, joten niillä on merkittävä rooli virusten säilymöinä. Monet lepakoiden kantamat virukset, kuten useat koronavirukset, ovat zoonoottisia, eli ne voivat tarttua ihmisten ja eläinten välillä. Koronavirukset ovat erittäin monimuotoinen virusryhmä; ihmisten lisäksi useilla eläinlajeilla on omat koronaviruksensa, joille ne toimivat pääasiallisina isäntälajeina. Niiden aiheuttamat infektiot vaihtelevat oireettomista tai lieväoireisista vakaviin hengitystieinfektioihin. Viime vuosina koronavirukset ovat saaneet runsaasti huomiota erityisesti SARS-CoV-2:n aiheuttaman taudinpurkauksen myötä, joka on vaikuttanut sekä ihmisiin että eläimiin ympäri maailmaa. Kuten monen muunkin ihmisen koronaviruksen, SARS-CoV-2:n on vahvasti epäilty olevan lepakoista lähtöisin. Erityisesti afrikkalaisista lepakoista tehdään jatkuvasti uusia koronavirushavaintoja. Ihmisten ja eläinten välisen lisääntyneen kontaktin seurauksena myös näillä viruksilla on potentiaalia siirtyä lajista toiseen. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, jossa kartoitetaan koronavirusten esiintymistä kenialaisissa lepakoissa PCR-menetelmää hyödyntäen. Tutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on valaista, miksi lepakot ovat hyviä zoonoottisten virusten kantajia ja perehtyä hieman tarkemmin erityisesti Keniassa tavattavien lepakoiden erityispiirteisiin. Katsauksessa perehdytään myös koronaviruksiin keskittyen erityisesti niiden kykyyn tarttua, muuntua ja säilyä eri isäntälajeissa. Tutkielman tutkimusosuudessa tutkittiin yhteensä 88 vuonna 2019 kerättyä lepakon ulostenäytettä ja 264 vuonna 2022 kerättyä lepakon sylkinäytettä. Tutkimus tehtiin osana Helsingin yliopiston Emerging Infectious Diseases -tutkimusryhmässä vuonna 2015 aloitettua laajempaa kenialaisiin lepakoihin kohdistuvaa tutkimusta. Ryhmässä on jo aiemmin tehty havaintoja koronavirusten esiintymisestä kenialaisissa lepakoissa, joten tämän tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi oli, että koronavirusta esiintyy myös nyt tutkituissa näytteissä. Tutkimuksen toinen hypoteesi oli, että koronavirusten prevalenssi eli esiintyminen on korkeampi ulostenäytteissä kuin sylkinäytteissä. Molemmat hypoteesit toteutuivat; kahdesta Mops condylurus -lajin lepakon ulostenäytteestä tehtiin positiivinen koronavirushavainto. Näytteiden sekvensoinnin perusteella molemmat koronavirukset olivat alfakoronavirusten sukuun kuuluvia BtKY22-viruksia tai sen kaltaisia koronaviruksia. Lepakoiden sylkinäytteissä ei todettu koronaviruksia. Vaikka koronavirusten prevalenssi lepakoiden ulostenäytteissä (2,27 %) oli tässä tutkimuksessa matalampi kuin aiemmissa tutkimuksissa, vahvistaa löydös, että koronaviruksia kiertää kenialaisissa lepakoissa. Tutkimuksen perusteella tulevaisuudessa on todennäköisesti kannattavinta keskittyä tutkimaan koronavirusten esiintymistä lepakoiden ulostenäytteistä ennemmin kuin sylkinäytteistä. Tutkimuksen koronavirushavainnot tehtiin ihmisten läheisyydessä pesineistä lepakoista, mikä korostaa tarvetta jatkaa koronavirusten esiintymisen seurantaa ja tutkimusta kenialaisissa lepakoissa – riski virusten lajiloikkaan on olemassa. Mahdollisten tulevien koronavirustaudinpurkauksien ehkäisemiseksi niin ihmis- kuin eläinpopulaatioissa tarvitaan lisää One Health -lähestymistavan mukaista tutkimusta ja toimintatapojen kehittämistä.