Browsing by Subject "laminiitti"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Tämä syventävien opintojen tutkielma on kirjallisuuskatsaus hevosen laminiitista. Laminiitti eli kaviokuume on tulehdustila kavioluun sarveiskavioon kiinnittävässä laminaarikudoksessa. Pahimmillaan se johtaa kiinnityskudosten pettämiseen ja kavioluun liikkumiseen sarveiskavion suhteen. Koska kavion normaalin anatomian ja fysiologian tunteminen on välttämätöntä laminiittiprosessin ymmärtämiselle, on tutkielmassa käsitelty lyhyesti myös terveen kavion rakennetta ja toimintaa. Tutkielma keskittyy kuvaamaan kaviossa laminiitin eri vaiheissa todettuja muutoksia ja oletettuja mekanismeja muutosten taustalla. Näiltä osin tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Merkittävin ero eri tutkimusryhmien havainnoissa on se, miten kavion verenkierto muuttuu laminiitin kehitysvaiheen aikana. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että laminaarikudoksen kapillaarit ovat supistuneena ennen laminiittioireiden alkamista. Toiset ovat tulleet siihen tulokseen, että ennen oireita laminaarikudoksessa vallitsee vasodilataatio. Näiden toisistaan eroavien havaintojen pohjalta on syntynyt kaksi kilpailevaa teoriaa laminiitin kehittymisestä. Ensimmäisen näkemyksen mukaan prosessin laukaisee jokin tekijä, joka aikaansaa vasokonstriktion kavion laminaarikudoksessa. Taudille tyypillinen tulehdusreaktio ja alueen solujen muuttunut metabolia ovat seurausta iskemiasta. Toinen hypoteesi perustuu olettamukseen, että laminiitin aiheuttava tekijä vaikuttaa suoraan laminaarikudoksen solujen aineenvaihduntaan. Muutokset solujen toiminnassa aiheuttavat kavion kiinnityskudosten hienorakenteen hajoamisen, ja verenkierron heikkeneminen on seurausta kudoksen suonten painumisesta kasaan. On mahdollista, että tapahtumaketju on riippuvainen taudin aiheuttaneesta tekijästä, eikä ole kaikilla potilailla samanlainen. Hevosen sairastumiseen johtavia tekijöitä tunnetaan useita, mutta aktiivisesta tutkimustyöstä huolimatta näitä ei ole vielä kyetty yhdistämään kaviossa tapahtuviin muutoksiin. Laminiitin lääkinnällinen hoito käsitellään tutkielmassa lyhyesti, koska yhteisymmärrystä sen oikeasta toteuttamisesta ei ole. Kengitys on hyvin merkittävä osa kaviokuumeterapiaa. Sairaskengityksen periaatteet käydään läpi pääpiirteissään. Myös diagnoosin ja ennusteen asettamisessa huomioitavat asiat kuvataan. Laminiitti on vakava ja kohtalaisen yleinen sairaus. Suuri osa sairastuneista hevosista poistuu urheilukäytöstä, ja merkittävä osa potilaista päädytään lopettamaan, koska hoito ei tuota toivottua tulosta. Vaikka tieto laminiittikaviossa tapahtuvista muutoksista on viime vuosina lisääntynyt, on tauti edelleen mysteeri, ja jatkuvan kiivaan tutkimuksen kohteena maailmalla.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Työ on kirjallisuuskatsaus, jossa käydään läpi uusimpia tutkimustuloksia subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksista naudan terveyteen ja pohditaan näiden vaikutusten merkitystä suomalaisessa karjataloudessa. Subakuutti pötsiasidoosi (SARA, subacute ruminal acidosis) tarkoittaa kroonista tai oireetonta pötsin happamoitumista, joka voi aiheuttaa taloudellisia tappioita maidon- tai naudanlihan tuottajalle sekä heikentää eläinten hyvinvointia. Subakuutti pötsiasidoosi syntyy, kun rehu sisältää suuria määriä energiapitoista helposti sulavaa hiilihydraattia, johon pötsi ei ole ehtinyt tottua. Tällöin lyhytketjuisten eli haihtuvien rasvahappojen pitoisuus pötsissä nousee, jolloin pötsin pH laskee alle normaalin pH-arvon 6-7. Poikimisen yhteydessä, kun siirrytään ummessaolosta maidontuotantoon, naudalla on suurin riski sairastua subakuuttiin asidoosiin. Tällöin ruokinta muuttuu väkirehuja nostamalla usein liian nopeasti hyvin voimakkaaksi, jotta lievennettäisiin naudan kärsimää poikimisen jälkeisestä herumisesta johtuvaa negatiivista energiatasetta. Subakuutilla pötsiasidoosilla on useita vaikutuksia naudan terveyteen. Se aiheuttaa muutoksia pötsimikrobistossa ja heikentää kuidun sulatusta, jolloin nauta ei saa hyödynnettyä rehussa olevan kuidun sisältämää energiaa. Subakuutti asidoosi voi saada aikaan rumeniitin eli pötsin limakalvon tulehduksen sekä maksapaiseita. SARA yhdistetään usein myös maidon rasvaprosentin ja maitotuotoksen laskuun. Kliinisinä oireina voi subakuutin asidoosin vuoksi esiintyä laminiittia eli sorkkakuumetta ja sen aiheuttamaa ontumista. Tämä on sekä taloudellisesti että nautojen hyvinvoinnin kannalta merkittävä ongelma, jonka patogeneesistä on olemassa eri teorioita. Ruokahalun heikkeneminen ja krooninen tai satunnainen ripuli ovat myös yleisiä oireita. Muita subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksia voivat olla myös mm. pötsin lievä laajentuminen eli puhaltuminen, verihyytymien aiheuttamista pienistä keuhkopaiseista johtuva sierainverenvuoto, polioenkefalomalasia tai juoksutusmahasairaudet. Ruokinnan hyvä suunnittelu on tärkein tekijä subakuutin pötsiasidoosin ehkäisyssä. SARA on lehmällä yleensä piilevä sairaus, jolloin sen diagnosointi on haastavaa. Tuottajan kannattaa seurata, esiintyykö karjassa esim. paljon ontuvia lehmiä, ovatko lehmät usein ripulilla tai onko maidon rasvaprosentti laskenut. Valitettavasti pötsiasidoosin täytyy usein mennä kuitenkin tarpeeksi vakavaksi ennen kuin selviä oireita tai taloudellisesti merkittävää tuotoksen laskua naudalla huomataan. Tämän sairauden tunnistusmenetelmiä olisi hyvä tulevaisuudessa kehittää niin nopeiksi ja varmoiksi, että niitä voitaisiin hyödyntää jokapäiväisessä kliinisessä työssä. Se todennäköisesti edellyttäisi kuitenkin pötsin pH:n pidemmän aikaista seurantaa. Koska Suomessa karjatilojen määrä vähenee ja yksikkökoko kasvaa koko ajan ja lehmät ovat korkeatuottoisempia kuin ennen, on myös subakuutin pötsiasidoosin tuomia ongelmia otettava nyt enemmän huomioon.
Now showing items 1-2 of 2