Browsing by Subject "lihasika"
Now showing items 1-4 of 4
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Eri maiden lainsäädännöillä, yhteisöjen säännöksillä ja yritysten laatuluokituksilla on erilaisia näkemyksiä lihasikojen tilantarpeesta. Sikatiheyttä voidaan mitata usealla eri tavalla. Yleensä kasvatustiheys määritellään sikaa kohti varatulla karsina-alalla, makuualalla tai ilmatilalla. Tutkijat ovat pyrkineet määrittelemään sianlihan tuotannon kannalta taloudellisinta ja tehokkainta kasvatustiheyttä. Liian suuren eläintiheyden on havaittu aiheuttaneen sioilla päiväkasvun alentumista tai sairastuvuuden lisääntymistä. Tällä hetkellä LSO 2000-laatuluokassa edellytetään, että karsina-alaa varataan 0,9 m2/sika. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko LSO 2000-lihasikoja kasvattaa kesäaikaan kymmentä prosenttia normaalia tiheämmässä kasvun siitä hidastumatta tai sairastuvuuden ja lääkityksentarpeen kasvamatta. Tutkimukseen osallistui 21 LSO 2000-luokan lihasikalaa. Päiväkasvu oli alhaisempi tiheämmissä parttioissa, 838 g (708-919 g), kuin väljemmissä 868 g (750-935 g). Kuolleisuus oli korkeampi tiheämmissä kasvatuserissä, 1,9 % (0,6-4,0 %), kuin väljemmissä, 1,1 % (0,0-2,6 %). Maksahylkäyksiä oli enemmän tiheämmissä parttioissa, 1,8 % (0,0-31,7 %), kuin väljemmissä, 1,0 % (0,0-7,6 %). Samoin osaruhohylkäyksiä oli enemmän tiheämmissä kasvatuserissä, 4,1 % (1,1-8,8 %), kuin väljemmissä, 3,1 % (0,0-6,5 %). Niveltulehduksia oli enemmän tiheämmissä parttioissa, 2,6 % (0,6-9,6 %), kuin väljemmissä, 1,5 % (0,0-4,3 %). Myös märkäpesäkkeitä oli enemmän tiheämmissä kasvatuserissä, 1,7 % (0,0-3,8 %), kuin väljemmissä 1,2 % (0,0-2,0 %). Ruhojen luokituksessa tiheämmin kasvatettujen parttioiden sioista suurempi osa sijoittui vähärasvaisimpaan S-luokkaan verrattuna väljempien parttioiden sikoihin. Väljempien parttioiden sioista taas suurempi osa sijoittui seuraaviin E- ja U-luokkiin verrattuna tiheämpien parttioiden sikoihin. Sikatiheydellä ei ollut vaikutusta ruhojen keskipainoon, kasvatusaikaan /sika, elinhylkäyksiin, kokoruhohylkäyksiin, eikä keuhko- tai keuhkokalvontulehduksiin. Sikatiheydellä ei myöskään ollut vaikutusta sikojen lääkityksentarpeeseen. Tiheämmissä parttioissa sioista lääkittiin 4,6 % (0,4-24,0 %) ja väljemmissä 4,1 % (0,0-30,0 %).
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Sikaruusu on maailmanlaajuisesti levinnyt Erysipelothrix rhusiopathie -bakteerin aiheuttama infektiosairaus, joka yleisimmin aiheuttaa taudin sialle. Myös muut eläimet voivat sairastua. Tauti ilmenee akuuttina, subakuuttina tai kroonisena muotona. Akuutin muodon oireita ovat kuume, punaiset ihovauriot ja apatia. Sairauden kroonisessa muodossa esiintyy nivel- ja sydänläppätulehduksia. Taudin akuuttia muotoa pystytään ehkäisemään tehokkaasti rokotusten avulla, mutta kroonisen muodon niveltulehduksia sen ei ole todettu vähentävän. Muita yleisiä lihasikojen niveltulehdusten aiheuttajia ovat osteokondroosi, Mycoplasmahyosynoviae, Haemophilus parasuis, streptokokit ja Actinomyces pyogenes. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vähentääkö lihasioille annettu sikaruusurokotus niveltulehdusten hoitotarvetta sikalassa ja ruhohylkäyksiä teurastamolla. Lisäksi seurattiin rokotettujen ja rokottamattomien sikojen muista sairauksista aiheutuneita lääkityksiä sekä kasvunopeutta. Tutkimuksessa oli mukana kymmenen kertatäytteisen lihasikalan kaksi peräkkäistä parttiaa, joista toinen rokotettiin ja toista ei. Parttiakohtaiset tiedot lääkityksistä saatiin terveysseuranta-kaavakkeista ja tiedot ruhohylkäyksistä sekä kasvunopeuksista teurastamon tuloslaskelmista. Rokotettujen ja rokottamattomien sikojen välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa niveltulehdus- ja muiden sairauksien lääkitysten, ruhohylkäysten eikä kasvunopeuden suhteen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Hännänpurenta on yleinen ja maailmanlaajuinen sikojen hyvinvointia alentava ongelma. Hännänpurentaa on tutkittu useiden vuosikymmenten ajan erilaisista koeasetelmista. Tutkimuksia tehdään edelleen runsaasti, koska ongelma on moniselitteinen ja altistavia tekijöitä useita. Tutkielman aiheeksi valittiin sikojen hännänpurennan yhteys suolistoinfektioihin, koska aiemmin toteutetuissa tutkimuksissa on todettu tilatason terveysongelmien olevan yhteydessä hännänpurennan esiintymiseen. Joitain yksittäisiä viitteitä siitä, että suolistoinfektiot saattavat olla yhteydessä hännänpurentaan, on löydetty. Varsinaisesti aihetta on kuitenkin tutkittu hyvin vähän. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin hännänpurennan ja suolistoinfektioiden yhteyttä. Lisäksi sivuttiin muitakin maha-suolikanavan ongelmia, kuten mahahaavaa. Tällä hetkellä saatavilla olevien tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan löydetty selvää yhteyttä hännänpurennan ja suolistoinfektioiden välillä. Tutkielmassa käytiin läpi erilaisia altistavia tekijöitä sen suhteen laukaiseeko suolistoinfektiot mahdollisesti hännänpurennan tai toisin päin. Tarkastelun kohteeksi otettiin tartunnallisista suolistotulehduksista erityisesti proliferatiivinen enteropatia ja E.colin aiheuttama ripuli. Lisäksi tarkasteltiin ruokinnallisia tekijöitä, jotka voivat altistaa hännänpurennalle. Suoraa yhteyttä ei pystytty osoittamaan, mutta huomattiin, että sekä hännänpurennan että suolistoinfektioiden taustalla on samoja altistavia tekijöitä. Se viittaisi siihen, että niiden välilläkin saattaa olla yhteyttä.
-
(2020)Sikojen tummaa kyynelvuotoa on aiemmin pidetty lähinnä merkkinä kliinisestä sairaudesta tai huonosta ilmanlaadusta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa vuoto on kuitenkin yhdistetty myös erilaisiin stressitekijöihin. Mikäli kyynelvuodon määrä kertoo eläimen kokemasta stressistä, voisi se olla hyödyllinen apuväline arvioitaessa sikojen hyvinvointia tilaolosuhteissa. Silmävuodon käyttöä hyvinvoinnin arvioinnin apuvälineenä on aiemmin käytetty yleisesti rotilla, joilla nopeasti kehittyvän punaisen kyynelvuodon aiheuttaa Harderin rauhasen aktivaatio. Sama rauhanen löytyy myös sioilta, joten on mahdollista, että ilmiön taustalla on samankaltainen mekanismi molemmilla lajeilla. Tämän lisensiaatintyön kirjallisessa osassa kuvattiin sikojen kyynelvuotoon liittyvät anatomiset ja fysiologiset tekijät sekä nykytietämys silmävuodon yhteydestä stressiin. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin lihasikojen silmävuodon kehittymistä tilaolosuhteissa sekä sen yhteyttä ikään, kasvuun, sukupuoleen ja kokeellisesti aiheutettuihin stressitekijöihin. Tutkimus tehtiin kolmessa erässä, yhteensä mukana oli 80 karsinaa ja 1160 sikaa. Kussakin erässä eläimet jaettiin tutkimuskarsinoihin hännän tyypin (typistetyt hännät tai typistämättömät hännät), virikemateriaalitarjonnan (150 g olkea päivittäin eläintä kohti tai ei lainkaan olkea) sekä elintilan (1,21 m2 tai 0,73 m2 tilaa eläintä kohti) mukaan. Kyynelvuodon määrä pisteytettiin yksilöllisesti erikseen kummastakin silmästä asteikolla 1-4 pienemmästä vuodosta suurempaan, kolme kertaa viikossa yhdeksän viikon ajan. Samalla arvioitiin myös eläinten häntävauriot. Jokaisella tutkimusviikoilta valittiin tilastoanalyysiin kultakin yksilöltä korkein havaittu pisteluku. Kerätty data analysoitiin käyttäen logistista regressiomallia erikseen jokaiselle neljälle pisteluvulle. Pisteiden 1 ja 2 määrät vähenivät tutkimusjakson aikana ja korreloivat negatiiviseti keskimääräisen päiväkasvun kanssa. Pisteiden 4 määrä sen sijaan kasvoi tutkimusjakson aikana ja korreloi positiivisesti keskimääräisen päiväkasvun kanssa. Sukupuolella, oljen tarjoamisella tai elintilalla ei ollut vaikutusta pisteisiin. Tutkimuksessa pisteiden 1 määrä väheni ja pisteiden 4 määrä nousi selkeän häntävaurion ilmenemistä edeltävän viikon aikana. Tulokset viittaavat kyynelvuodolla olevan yhteys sian ikään, kasvuun ja koettuun stressiin. Elintilalla tai oljen tarjoamisella ei ollut tutkimuksessa vaikutusta kyynelvuotoon. Mikäli kyynelvuotoa halutaan käyttää sikojen hyvinvoinnin arvioinnissa, tulee huomioida iän ja kasvun vaikutus vuodon määrään.
Now showing items 1-4 of 4