Browsing by Subject "logistinen regressio"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Toksoplasmaloisen pääisäntiä ovat kaikki kissaeläimet (Felidae), ja se kykenee infektoimaan kaikkia tasalämpöisiä eläinlajeja. Tämä tutkielma on osa tutkimustyötä, jossa tutkittiin suomalaisten eläinlääkärien zoonoottisia tartuntoja. Tutkielman kirjallisuuskatsausosiossa laadittiin kausaalikaavio toksoplasmatartuntojen mahdollisten riskitekijöiden kartoittamiseksi eläinlääkäreillä. Mahdollisiksi riskitekijöiksi valikoituivat lihantarkastus, raadonavaus, kohdunesiinluiskahdusten hoito, keisarinleikkaukset, synnytysavun antaminen, kontakti yli vuorokauden vanhoihin kissanulosteisiin, kontakti kissaan, jota ei ole suojattu toksoplasmalta, maaperäkontaktit, kontaktit pintavesiin, kasvisten syönti pesemättä, epäkypsän lihan syöminen, itsensä pistäminen eläimessä käyneellä neulalla, matkustelu sekä syöminen samalla kun työskentelee eläinten parissa. Mahdollisina sekoittavina tekijöinä huomioitiin suureläinpraktikkona toimiminen, asuminen tai työskentely maaseudulla, ikä ja sukupuoli. Tutkimusosiossa tarkasteltiin toksoplasmaspefisisten IgG-luokan vasta-aineiden esiintymistä Suomen eläinlääkäreissä tekemällä serologiatulos-ten tilastolliset analyysit. Ensimmäisenä arvioitiin vasta-aineiden esiintyvyys, seroprevalenssi. Toisena tutkittiin monimuuttujaisen logistisen regressiomallin avulla, mitkä erityisesti eläinlääkärin työhön liittyvät altistukset ja toisaalta mitkä muut altistukset olivat riskitekijöitä eläinlääkäreiden toksoplasmaseropositiivisuudelle. Aineisto – sähköinen kyselylomake ja verinäytteet – oli kerätty vuonna 2009 eläinlääkäripäivillä Helsingissä. Otoskoko oli 294 eläinlääkäriä. IgG-luokan vasta-aineet oli mitattu seerumista ELFA-testillä (VIDAS TOXO IgG II; bioMérieux). Positiivisen tuloksen raja-arvo oli ollut yli 8 IU/ml ja negatiivisen 4 IU/ml. Toksoplasmaspesifisten IgG-luokan vasta-aineiden seroprevalenssi suomalaisilla eläinlääkäreillä oli 14,6 % (95 % luottamusväli 12,9–20,3 %). Monimuuttujaisen logistisen regressiomallin mukaan vähintään 40-vuotiailla eläinlääkäreillä oli 2,4-kertainen paine (odds) olla toksoplasma-seropositiivinen alle 40-vuotiaisiin verrattuna. Maalla haja-asutusalueella asuvilla eläinlääkäreillä oli 4,0-kertainen paine olla toksoplasmasero-positiivinen taajamassa asuviin verrattuna. Naiseläinlääkäreillä, jotka maistoivat nautaruokaa kesken valmistuksen, oli 9,7-kertainen paine olla toksoplasmaseropositiivinen verrattuna mieseläinlääkäreihin, jotka ilmoittivat, etteivät maista nautaruokaa kesken valmistuksen. Eläinlääkäreillä, jotka eivät tehneet työssään pieneläinpraktiikkaa, oli 2,3-kertainen paine olla toksoplasmaseropositiivisia verrattuna niihin, jotka ilmoittivat tekevänsä pieneläinpraktiikkaa. Malli oli tilastollisesti merkitsevä (Œß2(6) = 40,269), mallin ennustearvo oli kohtalainen ja kaikki mallin muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä (p < 0,05). Tulokset osoittivat, että toksoplasmatartunta saadaan usein vasta syntymän jälkeen iän myötä ja että eläinlääkäreiden riskitekijät toksoplasma-seropositiivisuudelle ovat samoja kuin yleisestikin tunnetut riskitekijät. Tulokset lisäksi kuvaavat erinomaisesti toksoplasmaloisen tartuntareittien monimuotoisuutta – pieneläinlääkäriys suojaavana tekijänä toksoplasmaa vastaan vaatisi tarkempaa selvitystä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Hammasresorptio on kissojen yleisin hammassairaus. Sairauden aiheuttavat odontoklastit eli hampaan luunsyöjäsolut, joiden aikaansaama hammaskudoksen tuhoutuminen johtaa lopulta hampaan menetykseen. Hammasresorptio voi alkaa mistä tahansa hampaan pinnalta, joten hampaiden röntgenkuvaus on olennainen osa diagnostiikkaa. Pitkälle edetessään muutokset ovat kivuliaita ja niiden ainoa hoito on tapauksesta riippuen hampaan poisto tai kruunuamputaatio. Hammasresorptioiden esiintyvyys on korkea, aikaisemmissa tutkimuksissa 29-67 % välillä. Sairauden etiologia on pitkälti epäselvä, vaikka lukuisia teorioita on esitetty. Kirjallisuudessa hammasresorptioiden on epäilty liittyvän mm. korkeaan ikään, rotuun, muihin suu- ja hammassairauksiin, virusinfektioihin sekä kissan ruokavalioon ja elinympäristöön liittyviin tekijöihin. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin hammasresorptioihin liitettyjä erilaisia etiologisia teorioita ja erilaisille populaatioille tehtyjä esiintyvyystutkimuksia. Sairauden patogeneesiä, diagnosointia ja hoitoa käsiteltiin lyhyesti. Tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, joka on poikittaistutkimusaineistosta tehty tapaus-verrokkianalyysi. Tutkimuksessa käytettiin internetkyselynä toteutettua kissojen terveyskyselyaineistoa. Tähän analyysiin otettiin mukaan vastaukset 8115 kissasta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää hammasresorption esiintyvyyttä suomalaisilla maatiais- ja rotukissoilla. Hypoteesina oli, että hammasresorption esiintyvyys olisi korkeampi puhdasrotuisilla kissoilla ja tietyissä roduissa. Toisena tavoitteena oli arvioida hammasresorption riskitekijöitä tarkastelemalla sairautta eri ikäryhmissä sekä suhteessa sukupuoleen, ruokavalioon, elinympäristöön, muihin suu- ja hammassairauksiin ja kissojen muihin sairauksiin. Hypoteesina oli, että hammasresorption riskitekijät olisivat kirjallisuudessa aikaisemmin kuvattujen kaltaisia. Monimuuttujaisen logistisen regressiomallin avulla laskettiin ennusteita hammasresorption esiintymisen todennäköisyydelle erilaisilla kissoilla. Kissojen hammasresorption esiintyvyys suomalaisille kissanomistajille suunnatussa internetkyselyssä oli 3,9 %. Esiintyvyys oli tässä tutkimuksessa alhaisempi kuin sellaisissa, joissa kissojen hampaita on tutkittu kliinisesti. Esiintyvyys oli tietyissä roduissa huomattavasti muita rotuja korkeampi. Hammasresorptioon tilastollisesti merkitsevästi assosioituvia ominaisuuksia olivat rotu, ruoan saatavuus, stomatiitti, parodontiitti ja interaktioina toistensa kanssa ikä, ientulehdus ja hammaskivi. Hammasresorptioon assosioituvat tekijät olivat pääasiassa aikaisemmin kirjallisuudessa kuvattujen kaltaisia. Tietyillä roduilla on lisääntynyt alttius, mikä voi viitata geneettiseen komponenttiin hammasresorption etiologiassa. Rodun yhteys hammasresorptioon vaatisi kuitenkin tarkempaa selvitystä kliinisillä jatkotutkimuksilla.
Now showing items 1-2 of 2