Browsing by Subject "luunmurtumat"

Luu on mekaanisilta ominaisuuksiltaan ja jäykkyydeltään selvästi luunmurtumien fiksaatiossa yleisesti käytettyä teräslevyä heikompaa. Luun kimmokerroin eli Youngin moduli on vain 1/10 teräksen kimmokertoimesta (n.20 MPa/200 MPa). Käytettäessä murtuman fiksointiin teräslevyä voi luuhun syntyä osteoporoottisia muutoksia ns. stress protection -ilmiön seurauksena. Nykyään pyritäänkin kehittämään fiksaatiovälineitä materiaaleista, jotka mekaanisilta ominaisuuksiltaan enemmän muistuttavat luuta. Putkiluun murtuma paranee fiksaation rigiditeetistä riippuen normaalisti eli kalluksen avulla tai primaaristi, jollei kallusta syntyy vain erittäin vähän. Kompressiolevyn avulla fiksoitu primaarisesti paraneva murtuma lujittuu hitaammin kuin normaalisti parantuva, mutta levytys mahdollistaa raajan nopean käytettävyyden operaation jälkeen. Normaali eli spontaani murtuman paraneminen jakaantuu osittain päällekkäisiin tulehdus-, paranemis- eli korjaus- ja muotoutumisvaiheeseen. Primaarisessa paranemisessa normaalin paranemisen korjausvaihe ohitetaan ja siirrytään suoraan hitaaseen muotoutumisvaiheeseen, josta johtuen kliininen paraneminen tapahtuu selvästi hitaammin.