Browsing by Subject "makaaminen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Emakon alle jääminen ja sen seurauksena kuoleminen on yksi yleisimmistä vieroittamattomien porsaiden kuolematyypeistä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että vapaassa porsituskarsinassa suurin osa alle jäämisistä tapahtuu, kun emakko laskeutuu seisoma-asennosta alas ilman seinien tukea, tai kierähtää vapaasti utareelta kyljelle tai kyljeltä utareelle. Kierähtämisen on todettu useassa tutkimuksessa vangitsevan todennäköisemmin porsaita emakon alle verrattuna vapaaseen alas laskeutumiseen, mutta johtavan harvemmin porsaan kuolemaan. Porsitushäkillä pyritään rajoittamaan emakon liikkumista ja vähentämään näin porsaskuolleisuutta. Toisaalta porsitushäkin on todettu vaikuttavan negatiivisesti porsimisen nopeuteen, maidontuotantoon ja emokäyttäytymiseen, mikä voi taas lisätä kuolleisuutta. Alkuperäistutkimuksen sisältäneen tutkielman tavoitteena oli vertailla, kuinka häkki- ja vapaaporsitus eroavat toisistaan makaamiskuolleisuuden ja emakoiden liikkumistapojen kannalta. Tutkimusta varten 12 emakkoa jaettiin kahteen porsimisympäristöön; joko yksilökarsinaan, jossa emakko suljettiin porsitushäkkiin ennen porsimisen alkamista, tai samanlaiseen yksilökarsinaan, jossa porsitushäkki jätettiin avoimeksi. Emakoita kuvattiin ensimmäisten vuorokausien ajan, ja videomateriaali porsimisen käynnistymisestä 24 tuntiin asti käytiin läpi jokaisen emakon kohdalla. Talteen merkittiin kaikki tapaukset, joissa porsas tai porsaita jäi emakon alle, ja tapaukset luokiteltiin mm. keston, lopputuloksen, edeltäneen liikkeen ja emakon ja porsaiden toiminnan mukaan. Lisäksi merkittiin muistiin kaikki 24 tunnin aikana tapahtuneet asentomuutokset. Odotuksena oli, että porsitushäkkiemakot makaisivat vähemmän porsaita kuoliaaksi. 13 erilaisesta asennonvaihtotavasta vain neljä aiheutti ainakin yhden porsaan kuoleman 12 emakon kesken 24 ensimmäisen tunnin aikana. Nämä liikkeet olivat: seisoo-kylki, utare-kylki, kylki-utare ja kylki-kylki. Kyseiset liikkeet päätettiin nimetä vaarallisiksi liikkeiksi, sillä ne jättivät porsaita ja tappoivat porsaita selvästi useammin kuin muut liikkeet. Kyljelle päättyvät liikkeet vangitsivat porsaita alle selvästi useammin kuin muut liikkeet. Häkki-ryhmän emakot eivät jättäneet tutkimusaikana yhtäkään porsasta alleen. Alle jääneiden ja alle kuolleiden porsaiden määrä on merkittävästi pienempi häkkiporsituksessa kuin vapaaporsituksessa. Suurempi osuus Vapaa-emakoiden asennonvaihdoista oli vaarallisimpia tyyppejä. Vapaa- ja Häkki-ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa asentomuutosten määrissä. Asentomuutosten määrä ei myöskään korreloinut merkitsevästi alle jääneiden porsaiden kanssa Vapaa-emakoiden kesken. Tulosten valossa näyttäisi todennäköiseltä, että porsitushäkki vaikuttaa emakoiden asentomuutoskäyttäytymiseen ja vähentää porsaiden todennäköisyyttä kuolla murskaantumalla ensimmäisen vuorokauden aikana. Vaikutus näyttäisi johtuvan enemmän liikkumistapojen kuin liikkumisfrekvenssin muuttamisesta. Vaikeuttamalla liikkumista kylkiasentoon voidaan vähentää makaamiskuolemia ensimmäisen vuorokauden aikana.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lämpötilan ja tilan vaikutusta pikkuvasikoiden käyttäytymiseen sekä levon ja lepoasentojen merkitystä pikkuvasikalle. Tutkimusosa koostuu vasikoiden makuukäyttäytymisestä, kylmien kasvatuslämpötilojen vaikutuksesta pikkuvasikoiden sääsuojan valintaan ja vasikoiden terveydentilasta kokeen aikana. Tutkimus on osa laajempaa projektia, jossa tutkitaan vasikoiden kylmä- ja ryhmäkasvatusta. Tutkimusosuudessani testattiin ja kehitettiin metodeja projektin jatkoa varten. Koe tehtiin Viikin koenavetassa. Koe kesti seitsemän viikkoa ja siinä oli mukana 18 Ay- ja Fr-vasikkaa. Vasikat oli jaettu kolmeen ryhmään siten, että kuusi vasikkaa sijoitettiin ulos ryhmäkarsinaan, kuusi sisälle ryhmäkarsinaan ja kuusi sisälle yksittäiskarsinoihin. Kokeen alkaessa vasikat olivat keskimäärin viikon ikäisiä. Ulkoryhmän vasikoilla oli jaloittelualue, sekä lämmittämätön ja lämmitetty suojakoppi. Vasikoiden makuukäyttäytymistä tarkkailtiin suoran käyttäytymistarkkailun menetelmällä 48 tunnin jaksoissa yhteensä neljä kertaa. Lisäksi tarkkailtiin ulkoryhmässä vasikoiden sääsuojan valintaa. Vasikoiden terveydentilaa tarkkailtiin päivittäin kokeen aikana. Yksilökarsinoitten vasikat makasivat eniten ja ulkoryhmän vasikat vähiten. Makaamiseen vasikat käyttivät vuorokaudessa 60-76 % kokonaisajasta. Makaamiseen käytetty aika laski hieman viimeisillä tarkkailukerroilla. Vasikat lepäsivät suurimmaksi osaksi rintansa päällä. Viimeisinä tarkkailujaksoina tämä käyttäytyminen väheni, mutta vastaavasti koodi 'makaa ja märehtii' lisääntyi. Kuitenkin märehtiessään vasikat makasivat pääsääntöisesti rintansa päällä. Kyljellään makaamista esiintyi eniten sisäryhmässä. Vasikat viettivät huomattavasti enemmän aikaa lämmitetyssä kopissa verrattuna lämmittämättömään. Poikkeuksena oli kolmas tarkkailujakso. Lämmitetyssä kopissa lämpötila oli noin +16°C. Lämmittämättömän kopin lämpötila oli sama kuin ulkolämpötila. Kylmin ulkolämpötila kokeen aikana -9 °C. Ulkoryhmässä sairastuminen hengitystietulehduksiin oli muita ryhmiä yleisempää. Syynä on todennäköisesti se, että lämmitetyn kopin ilmanvaihto ei toiminut kunnolla ja siellä oli kosteaa. Kylmän lämpötilan ei voida katsoa lisänneen merkittävästi sairastavuutta.
Now showing items 1-2 of 2