Browsing by Subject "melatoniini"

Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään käpyrauhasen anatomiaa, histologiaa ja elektronimikroskooppistarakennetta rotalla. Lisäksi esitellään melatoniirin tuotantoa käpyrauhasessa ja sitä säätelevää verkkokalvolta alkavaa johtorataa. Melatoniinin vaikutuksia selvitetään lyhyesti. Lopuksi luodaan yleinen katsaus tetraklooridibentso-p-dioksiinin (TCDD) tärkeimpiin biologisiin ominaisuuksiin ja akuuttiin myrkyllisyyteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhden TCDD-annoksen vaikutusta seerumin yönaikaiseen melatoniinipitoisuuteen kahdella rottakannalla, joiden herkkyydessäTCDD:n tärkeimmälle vaikutukselle - voimakkaalle ruokahalun ja painon laskulle on yli kolmesataakertainen ero. Kestävämmällä rottakannalla tutkittiin lisäksi TCCD-myrkytyksen aiheuttamia muutoksia käpyrauhasen rakenteeseen. Tiettyjen pinealosyyttien soluelinten on esitetty liittyvän melatoniirin eritykseen. Niiden määriä laskettiin yksinkertaisella morfometrialla. Seerumin melatoniinipitoisuus laski merkitsevästi herkällä Long-Evans rottakannalla kolmen vuorokauden kuluttua TCDD:n annostelusta (50 G/kg). Saman tyyppinen vaikutus havaittiin samalla annoksella myös kestävillä Han/Wistar-rotilla, joilla seerumin melatonliripitoisuutta seurattiin 1/4, 1, 3, 14 ja 28 vuorokautta altistuksesta. Melatonlinipitoisuus laski noin puoleen jo vuorokauden kuluttua altistuksesta ja vaikutus säilyi aina päivään 28 saakka. Käpyrauhasessa ei havaittu soluvaurion merkkejä suuresta TCDD-annoksesta (1000 mikrog/kg) huolimatta. Solunsisäisissä pinealosyyttien aktiviteetin osoittajissa (esim. synapsiset nauhat) ei todettu muutoksia. TCDD laskee nopeasti ja pysyvästi seerumin melatoniiripitoisuutta Han/Wistarrotilla. Tulos herkällä rottakannalla on saman suuntainen melatoniininosalta. Melatoniinin lasku ei ilmeisesti liity kausaalisesti TCDD:n myrkyllisyyteen. Syynä melatoniiripitoisuuden laskuun on joko kiihtynyt perifeerinen metabolia, häiriö melatoniirin tuotantoa säätelevässä hermojärjestelmässä tai melatoniinia tuottavien entsyymien toiminnassa. Suora (elin)toksinen vaikutus käpyrauhaseen ei vaikuta todennäköiseltä, joskin rottien määrä kokeessa oli pieni.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sian kausilisääntymisen endokrinologista perustaa. Haluttiin nähdä villi- ja kesysian erot ja yhtäläisyydet niiden melatoniinin erityksessä ja vuorokauden- ja vuodenaikaan sidotuissa rytmeissä. Kausilisääntymisen syiden ymmärtämisellä pyritään syyshedelmättömyysongelman parempaan hallintaa. Tutkimus toteutettiin neljänä erinäyttenottokertana: keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Yhteensa 20 kesysiasta ja 20 villisiasta otettiin 48 tunnin ajan verinäyteitä kahden tunnin välein. Siat pidettiin luonnon valaistuksessa näytteenoton ajan. Näytteistä määritettiin melatoniini Buhlman melatoniini-RIA-menetelmällä. Tuloksissa villi- ja kesysiolla melatoniinin erityksessä ei ollut eroa. Erot olivat suuremmat yksilöiden kuin rotujen välillä. Molemmilla roduilla näkyy selkeä vuorokaudenaikainen melatoniinirytmi. Melatoniinipitoisuus nousee pimeänä aikana ja on perustasolla valoisana aikana. Toisin kuin aiemmin on oletettu sika näyttäisi melatoniinin suhteen käyttäytyvän samoin kuin selkeä lyhyen päivän kausilisääntyjä lammas. Niinpä sikataloudelle ongelmallinen kausilisääntyminen on sialle fysiologista. Yksilöiden välisestä vaihtelusta johtuen on mahdollista, että tietyt yksilöt ovat herkempiä kausilisääntymiselle, jolloin ympäristön merkitys ongelman esilletulossa korostuu.