Browsing by Subject "munuaiset"
Now showing items 1-6 of 6
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Anestesian aiheuttama verenpaineen lasku heikentää verenkiertoa munuaisissa ja aiheuttaa niissä hapenpuutetta, mikä altistaa munuaisvaurioille. Leikattavat hevoset saavat myös kipulääkkeitä, jotka altistavat munuaisvaurion syntymiselle. Tutkimuksen tarkoituksena on vertailla anestesian mahdollisesti aiheuttamaa munuais- ja maksatoksisuutta kliinisesti terveiden, kastroitavien hevosten ja ähkyn vuoksi leikattavien, mahdollisesti endotokseemisten hevosten välillä. Työssä verrattiin anestesian aiheuttamia muutoksia virtsasta ja seerumista määritettävissä parametreissä näiden kahden ryhmän välillä. Tarkoituksena oli selvittää onko anestesia mahdollisesti suurempi riski sairaille ja mahdollisesti endotokseemisille hevosille laukaisemaan akuutin munuaisvaurion syntymisen sekä selvittää mitkä entsyymiaktiivisuudet olisivat mahdollisesti käyttökelpoisia jatkotutkimuksissa mittaamaan hevosilla anestesian munuaisvaikutuksia. Aineistona käytettiin Yliopistolliseen hevossairaalaan leikattavaksi tulleita hevospotilaita. Jokaiselta hevoselta otettiin virtsa- ja verinäytteet ennen anestesiaa sekä tunnin välein anestesian aikana. Virtsanäytteistä määritettiin kreatiniini, proteiini, AFOS ja GGT. Seerumista määritettiin edellä mainittujen lisäksi urea, albumiini, SDH ja ASAT. Tutkimuksessa saatiin tilastollisesti merkitsevä ero näiden kahden ryhmän välille vain seerumin kreatiniinipitoisuudessa, joka ähkyn vuoksi leikatuilla hevosilla oli korkeampi. Ähkyä sairastavat hevoset ovat usein dehydroituneita, mikä johtaa munuaisten verenkierron heikentymiseen ja tätä kautta kreatiniinin heikentyneeseen poistumiseen elimistöstä. Vertailtaessa eri parametreja ryhmien sisällä toisiinsa havaittiin tilastollisesti merkitsevä entsyymiaktiivisuuden nousu kastroitavien hevosten virtsan GGT/kreatiniini –suhteessa anestesian aikana. Tutkimuksemme ei pystynyt osoittamaan anestesian olevan suurempi riski ähkyn vuoksi leikattaville, mahdollisesti endotoksemiasta kärsiville hevosille munuais- tai maksavaurioiden syntymisen suhteen. Otoskoon pienuuden huomioon ottaen ei varmoja johtopäätöksiä ilman jatkotutkimuksia kuitenkaan voida tehdä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Dehydraation ja endotoksemian tiedetään huonontavan kudosperfuusiota ja anestesian aikana munuaisten verenkierto heikentyy entisestään. Huonontunut munuaisperfuusio yhdessä anesteettien mahdollisesti toksisten metaboliittien kanssa voi johtaa munuaisvaurioihin, hevosella tavallisimmin akuuttiin tubulusnekroosiin. Munuaisvaurioiden toteamiseksi on useita erilaisia menetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää menetelmiä, joilla hevosten munuaisvaurioita olisi mahdollista todeta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jo ennen kuin peruuttamattomia vaurioita on tullut. Lisäksi haluttiin selvittää miten eri parametrit korreloivat keskenään. Koeaineistoksi kerättiin virtsa- ja verinäytteitä 12 hevoselta, jotka nukutettiin ähkyleikkausta tai ruunausta varten Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Näytteitä otettiin sekä ennen leikkausta että leikkauksen jälkeen. Virtsanäytteistä määritettiin kreatiniini, proteiini, alkalinen fosfataasi (AFOS) ja gammaglutamyylitransferaasi (GGT). Seerumista määritettiin edellisten lisäksi urea, albumiini, sorbitolidehydrogenaasi (SDH) sekä aspartaattiaminotransferaasi (ASAT). Tutkituista virtsan entsyymeistä GGT ja AFOS vapautuvat molemmat proksimaalisen tubuluksen epiteelisoluista. Näiden entsyymien välille ei saatu minkäänlaista korrelaatiota kummassakaan näytteessä. Tutkimuksessamme oli virtsan GGT-aktiivisuus suhteessa virtsan kreatiniinipitoisuuteen kohonnut leikkauksen aikana 11:llä hevosella 12:sta. AFOS-aktiivisuus sen sijaan oli puolella hevosista kohonnut, puolella laskenut. Ilmeisesti AFOS ei vapaudu munuaisvaurioiden yhteydessä virtsaan yhtä herkästi kuin GGT. Tämä tukee sitä kirjallisuuden käsitystä, että GGT on hyvin herkkä munuaisvaurion mittari hevosella.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Tutkielma käsittelee ketoprofeeniyliannostuksen aiheuttaman munuaisvaurion toteamista virtsa- ja verinäytteistä lampaalla. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kokeellisesta osiosta. Tavoitteena oli selvittää, mitä muutoksia on havaittavissa munuaisten solutuhon tutkimisessa käytettävien muuttujien pitoisuuksissa veressä ja virtsassa. Tutkimuksen kokeellisen osion suorittamiseen oli Helsingin yliopiston koe-eläintoimikunnan lupa. Tulehduskipulääkkeiden yliannostuksen tiedetään aiheuttavan akuutin munuaisvaurion. Muita tulehduskipulääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia ovat mm. mahasuolikanavaan, keskushermostoon ja maksaan kohdistuvat haitat. Tarkka toksisuusmekanismi ei ole tunnettu, mutta lääkkeiden aiheuttamaa prostaglandiinisynteesin estoa pidetään merkittävänä osana prosessia. Munuaisvauriota voidaan tutkia erilaisilla veri- ja virtsanäytteistä tehtävillä määrityksillä. Nykyisin mielenkiinnon kohteena ovat etenkin virtsasta tehtävät entsyymi- ja proteiinimääritykset, joiden avulla pyritään tunnistamaan alkava munuaisvaurio entistä aiemmin. Tutkimuksessa lampaille (n=6) annettiin yliannostus (30 mg/kg) ketoprofeenia. Lampailta kerättiin veri- ja virtsanäytteitä ja tuloksia verrattiin kontrolliryhmän (n=6) näytteisiin. Verinäytteistä määritettiin urea- ja kreatiniinikonsentraatio, proteiini- ja albumiinipitoisuus, kalsiumkonsentraatio sekä alkalinen fosfataasi (AFOS)-, hapan fosfataasi (HFOS)-, γ-glutamyylitransferaasi (GT)-, laktaattidehydrogenaasi (LD)- ja sorbitolidehydrogenaasi (SDH) -aktiivisuus. Virtsanäytteistä tutkittiin kreatiniinikonsentraatio, proteiinipitoisuus sekä AFOS-, HFOS-, GT- ja LD-aktiivisuus. Lisäksi näytteistä tehtiin sakkatutkimus ja määritettiin ominaispaino. Ryhmiä verrattiin toisiinsa tilastollisen merkitsevyyden selvittämiseksi. Ketoprofeeniryhmän lampailla veren urea- ja kreatiniinikonsentraatio nousivat ja kalsiumkonsentraatio, proteiinija albumiinipitoisuus laskivat kontrolliryhmään verrattuna. AFOS-, GT-, SDH- ja HFOS-aktiivisuudet laskivat kokeen aikana ketoprofeenia saaneilla lampailla kontrolliryhmään verrattuna. Virtsan entsyymiaktiivisuudet nousivat ketoprofeenia saaneilla lampailla kontrolliryhmään verrattuna, samoin virtsan proteiinipitoisuus. Tuloksista nähdään, että ketoprofeeniryhmän lampaille aiheutettiin munuaisvaurio. Solujen tuhoutuminen alkoi hyvin nopeasti lääkkeen antamisen jälkeen, mikä havaittiin virtsan kohonneina entsyymiaktiivisuuksina jo 2 h lääkityksen jälkeen. Seerumin urea- ja kreatiniinikonsentraatio nousivat vasta 8 ja 24 h näytteissä, mikä kertoo niiden myöhäisestä muuttumisesta akuutissa munuaisvauriossa. Näin ollen virtsasta tehtäviä entsyymiaktiivisuusmäärityksiä, etenkin HFOS- ja LD-aktiivisuuksia, voisi käyttää munuaisten tilan seuraamiseen esimerkiksi neforotoksisia lääkkeitä käytettäessä. Jatkotutkimuksia tarvitaan sopivien entsyymien valintaan ja viiterajojen asettamiseksi. Tulosten perusteella voidaan arvioida myös solutuhon sijaintia munuaisissa. Eri entsyymit vapautuvat virtsaan eri osista munuaisia ja siten tämän tutkimuksen tulokset viittaavat solutuhoon proksimaalitubuluksissa. Sijainnin varmistamiseksi tulisi munuaiset tutkia histopatologisesti. Tutkimustulokset antavat myös tietoa virtsan entsyymien normaaliarvoista lampailla. Tietoa voidaan käyttää tutkimusten tukena tulevaisuudessa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)Kyykäärme (Vipera berus) on Suomen ainoa myrkkykäärme, ja sitä esiintyy lähes koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Kyy on yleensä helposti tunnistettavissa selän tummasta sahalaitakuviosta. Käärme ei ole perusluonteeltaan hyökkäävä, vaan pyrkii ensisijaisesti pakenemaan. Koira kuitenkin pääsee monesti yllättämään kyyn ennen kuin käärme ehtii paeta, jolloin se puolustautuessaan saattaa purra rajusti. Kaikki puremat eivät sisällä myrkkyä, vaan noin kolmasosa puremista on ns. kuivapuremia. Kyynpuremia raportoidaan eniten maalis- ja lokakuun välisenä aikana. Kyynpuremasta aiheutuvat oireet ovat koiralla vaihtelevia, ja eläimen voinnin kehittymisen ennustaminen ensioireiden perusteella on vaikeaa. Oireet vaihtelevat paikallisesta turvotuksesta henkeä uhkaavaan monielinvaurioon. Koiralla kuolleisuuden on raportoitu olevan 3,5 – 4 %. Kyynmyrkyn koostumusta ei vielä tarkalleen tunneta, mutta sen pääkomponentin muodostavat suurimolekyyliset proteiinit ja polypeptidit, joista osalla on entsymaattista aktiivisuutta. Lisäksi osalla myrkyn komponenteista vaikuttaisi olevan suoraa toksista vaikutusta kohdekudokseen, esimerkiksi munuaisiin. Keskeisintä kyynpureman patofysiologiassa on myrkyn sytotoksisen komponentin ja proteolyyttisten entsyymien aiheuttama verisuonten endoteelivaurio, jonka seurauksena suonet alkavat vuotaa. Kehittyvä voimakas kudosturvotus on kyynpureman tyypillisin oire, ja se ilmaantuu aina kahden tunnin sisällä puremasta, mikäli purema on sisältänyt myrkkyä. Nesteiden siirtyminen verisuoniston ulkopuolelle johtaa nopeasti hypovolemiaan ja shokkiin. Tärkeiden sisäelinten verenkierto heikkenee, jolloin solut kärsivät hapen ja ravinteiden puutteesta. Myrkky stimuloi myös sytokiinien tuotantoa ja vapautumista elimistöstä. Näiden farmakologisesti aktiivisten aineiden vapautuminen pahentaa systeemioireita, aiheuttaa lihasspasmeja ja on pääasiallisesti kyynpuremasta aiheutuvan voimakkaan kivun taustalla. Kyynmyrkyn sisältämät vieraat proteiinit voivat aiheuttaa myös anafylaktisen reaktion. Tutkimusosan aineisto koostuu 12 koirasta, joita hoidettiin kyynpureman takia Yliopistollisen Eläinsairaalan teho-osastolla vuosina 2007 – 2008. Koirista 10 toipui kotiutuskuntoon ja kaksi jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden takia. Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden virtsa- ja seeruminäytteistä määritettyjä munuaisten toimintaa kuvaavia laboratorioarvoja ja verrattiin lopetettujen koirien arvoja selvinneiden koirien vastaaviin. Tarkoituksena oli selvittää, onko selvinneiden ja lopetettujen välillä havaittavissa eroja, ja että onko tiettyjen laboratoriomääritysten perusteella mahdollista sanoa jotakin potilaan selviytymisennusteesta. Tuloksissa todettiin eroja selvinneiden ja lopetettujen koirien välillä. Virtsasta mitatut munuaisten solutuhoa kuvaavat entsyymiaktiivisuudet (AFOS/C ja GGT/C) sekä virtsan proteiinit kreatiniiniin suhteutettuna olivat lopetetulla selvästi korkeammat kuin selvinneillä koirilla. Myös seeruminäytteissä todettiin eroja. Tulosten perusteella vaikuttaakin siltä, että lopetetuilla koirilla vauriot munuaisissa olivat pahemmat kuin selvinneillä koirilla. Tutkimuksen aineisto oli kuitenkin niin pieni, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen suomenlampaalla ja sen risteytyksillä esiintyvän munuaistaudin esiintymistä ja merkitystä. Munuaisten fysiologiaa, anatomiaa ja histologiaa käsittelen lyhyesti ja erityisesti glomerulusten osalta. Histologisesti tauti voidaan luokitella mesangiokapillaariseksi glomerulonefriitiksi. Taudin oireet johtuvat immuunikompleksien kertymisestä glomerulusten kapillaareihin sekä aivojen choroid plexukseen. Seurauksena on munuaisen toiminnan heikkeneminen ja keskushermosto- oireita. Karitsat syntyvät oireettomina, mutta vähitellen ne eristyvät, eivät ime, viuhtovat häntäänsä ja aristavat selkäänsä. Uremian seurauksena karitsat kuolevat nopeasti. Sairastuneiden karitsoiden komplementin komponentti kolmen määrä on huomattavasti alentunut synnynnäisesti ja seurausta perinnöllisestä puutoksesta. Varmaa perinnöllisyyden mekanismia ei ole pysäyty vielä täysin selvittämään. Ainoa keino estää taudin leviämistä on poistaa kaikki vanhemmat pois siitoksesta, joiden jälkeläisillä tautia esiintyy. Lopuksi käyn läpi nuorella karitsalla munuaistoimintaa heikentäviä muita sairauksia. Tutkimusosassa aineistona käytettiin Jokioisten maatalouden tutkimuskeskuksen Kuuman koelampolassa esiintyneitä tapauksia. Lampaista otettiin verinäytteitä ja teurastettaessa tai karitsan kuollessa munuaisnäyte. Verinäytteistä tutkittiin munuaisarvoja ja elinleikkeet mikroskopoitiin histologisten muutosten löytämiseksi. Komplementin komponentti kolmen määrää mitattiin immunologisella menetelmällä. Tarkoituksena oli kartoittaa tilannetta lampaan perinnöllisen munuaistaudin osalta Kuuman koelampolassa Jokioisissa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Emakoiden virtsatietulehdukset ovat yleistyneet sikaloiden koon kasvaessa. Taudin varhainen toteaminen on edellytys onnistuneelle hoidolle. Edustavan virtsanäytteen saaminen bakteeriviljelyyn on vaikeaa. Lisäksi tulehduksen eteneminen munuaisiin huonontaa prognoosia, jolloin hoito on useimmiten turhaa. Humaanilääketieteessä käytetään virtsan entsyymien määrittämistä esim. munuaissiirrännäisen hyljinnän osoittamiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, aminoglykosidihoidon seurannassa ja lääkkeiden kehittelyssä munuaistoksisuuskokeissa. Tämän tutkimusprojektin tarkoituksena oli tutkia, voitaisiinko sikojen munuaistulehduksen diagnostisoinnissa käyttää apuna virtsassa esiintyviä munuaisentsyymejä, jolloin diagnoosi saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja olisiko mahdollista erottaa munuaistulehdus pelkästään alempien virtsateiden tulehduksesta. Sadan lihasian ja 101 emakon virtsa- ja munuaisnäytteet kerättiin normaalinteurastuksen yhteydessä. Niiden bakteerit tutkittiin sekä aerobisesti että anaerobisesti. Virtsanäytteistä määritettiin totaaliproteiini ja kreatiniin sekä entsyymeistä N-asetyl-beeta-D-glukosaminidaasi (NAGaasi), beeta-glukuronidaasi ja hapan fosfataasi (HFOS). Aineistossa ei saatu osoitettua yhteyttä munuaistulehduksen ja tutkittujen entsyymien määrän lisääntymisen välillä. Huomionarvoista oli kuitenkin virtsan proteiinipitoisuuden nousu bakteerien esiintyessä munuaisessa, vaikka erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, samoin NAGaasi-indeksillä. Lihasikojen virtsan HFOS oli suurempi kuin emakoiden, mikä selittyisi urosten prostataeritteen HFOS:lla, jos lihasioissa oli urospuolisia, kuten on oletettava. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään virtsateiden ja munuaisten rakennetta ja toimintaa sekä munuaissairauksien diagnostiikkaa, sian virtsatietulehduksia (erityisesti Corynebacterium suiksen aiheuttamaa) ja virtsan entsyymien yleispiirteitä.
Now showing items 1-6 of 6