Browsing by Subject "nestetasapaino"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)Syventävien opintojeni tutkielma sisältää kirjalliuuskatsauksen sekä osuuden. Opintyöni tarkoitus oli selvittää kestävätkö betaiinia rehussaan saavat porsaat paremmin ripulin aiheuttamaa dehydraatiostressiä (lievemmät ripulivaikutukset, parempi painonkehitys ym.). Betaiini on aminohappojohdannainen, jonka on havaittu toimivan osmoregulaattorina mm. mikrobiendehydraatiostressitiloissa, jolloin selviäminen kuivuudesta on ollut parempaa. Kirjallisuskatsauksessa käsitellään suolen anatomiaa ja fysiologiaa sekä ripulin patofysiologiaa. Ripulimekanismeja käsitellään yleisesti sekä tarkemmin perehdytään bakteeri- ja virusripuleihin. Käytännön kokeessa käytettyjä aineita(betaiini, senna) tarkastellaan myös kirjallisuustietojen perusteella. Kokeellinen osuus suoritettiin EKK:n kotieläinhygienian opetusnavetalla. Kokeessa oli 4 pahnuetta, jaettuna koe- ja kontrolliryhmiin. Kaikille porsaille aiheutettiin keinotekoinen ripuli laksatiivia (senna) käyttäen. Koeryhmät saivat rehun mukana tutkittavaa betaiinia, kontrolliryhmä söi samaa rehua ilman betaiinilisää. Ryhmien painon kehitystä, rehun syöntimääriä ja ripulin tilaa seurattiin. Ripulin voimakkuutta tutkittiin kliinisen tilan ja veriparametrien avulla. Veriparametrien perusteella ei koe- ja kontrolliryhmien välille saatu tilastollisesti merkitsevää eroa, eli betaiini ei vahvistanut porsaita itse ripulia vastaan. Betaiinirehua syöneet porsaat kompensoivat kasvutappion kontrolliryhmää nopeammin, joten palautuminen ripulista normaalitilaan olibetaiinin vuoksi nopeampaa. Betaiinilla oli havaittavissa myös lievä kasvua parantava vaikutus. Betaiinin merkitys dehydraatiotilan osmoregulaattorina voisi olla parempi, jos ripulin voimakkuus saataisiin koejärjestelyissä paremmin vastaamaan käytännön tilannetta sikaloissa. Sennalaksatiivi ei kokeessa saanut aikaan halutun voimakasta ripulia ja mahdollisesti tästä johtuen betaiininoletettu teho ei päässyt oikeuksiinsa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Yhdeksän ratsuhevosta suoritti viisi kertaa juoksumatolla kilpailurasitustestin kuumassa ja kosteassa kahden viikonvälein. Kilpailurasitustestin jälkeen hevosille annettiin nenä-nieluletkun kautta glukoosi-elektrolyyttiliuosta javiimeisellä kerralla pelkkää vettä. Vuorokauden kuluttua kilpailurasitustestin alusta hevoset suorittivat vakioidun rasitustestin, jossa seurattiin hevosten palautumista kilpailurasitustestistä. Rasituksessa syntyi paljon ylimääräistä lämpöä, joka poistetaan elimistöstä pääasiassa hikoilemalla. Hien mukana hevoset menettävät runsaasti nesteitä ja elektrolyyttejä. Nesteiden menetyksen arvioimiseksi hevosten paino mitattiinennen ja jälkeen rasitustestien. Niiden rektaalilämpö mitattiin ja hevosilta otettiin verinäytteitä rasitustestin aikana ja sen jälkeen. Plasmasta määritettiin plasmanmäärä, kokonaisproteiinit ja osmolaalisuus. Lisäksi siitä mitattiin natriumin, kloridin, kaliumin, kalsiumin, magnesiumin, aldosteronin ja argiini-vasopressiinin pitoisuudet. Hevosten painon palautuminen oli nopeampaa kokeen edetessä. Lisäksi hevosten plasmamäärä lisääntyi, plasmanosmolaalisuus laski, natriumin ja kloridin menetysrasitustestin aikana väheni ja kloridipitoisuus palautui nopeammin rasituskertojen lisääntyessä. Muutokset johtuvat hevosten sopeutumisesta kuumaan ja kosteaan ilmastoon. Glukoosi-elektrolyyttiliuoksen antaminen nopeutti hevosten palautumista rasituksen aiheuttamasta neste- ja elektrolyyttihukasta paremmin kuin pelkän veden antaminen. Viidennen kilpailurasitustestin jälkeen, jolloin hevosille annettiin vettä nenä-nieluletkun kautta, painon palautuminen oli huomattavasti hitaampaa, kun sitä verrataan muihin testikertoihin.
Now showing items 1-2 of 2