Browsing by Subject "nikamaepämuodostumat"

Tutkimus on osa Suomen Kennelliiton, Suomen seurakoirayhdistyksen sekä Suomen englanninbulldoggiyhdistyksen tutkimusta ja se on toteutettu yhteistyössä Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda ajankohtaista tietoa englanninbulldoggien selkien terveydestä ja sitä kautta edistää englanninbulldoggien terveyttä Suomessa. Nikamaepämuodostumat ovat synnynnäisiä ja periytyviä poikkeavuuksia selkärangassa ja ne ovat yleisiä brakykefaalisilla (lyhytkalloinen) korkkiruuvihäntäisillä koiraroduilla (englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, bostoninterrieri, mopsi). Nikamaepämuodostumat ovat usein röntgenkuvien sivulöydöksiä, mutta ne voivat aiheuttaa koirille vaihtelevan asteisia neurologisia oireita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää röntgenkuvien avulla synnynnäisten nikamaepämuodostumien esiintymistä suomalaisilla englanninbulldoggeilla sekä epämuodostumien yhteyttä sukupuoleen ja spondyloosin esiintymiseen. Hypoteesina oli, että englanninbulldoggeilla on paljon epämuodostuneita nikamia. Nikamaepämuodostumien lisäksi tämä tutkimus käsitteli spondyloosin esiintymistä ja sen yhteyttä ikään ja epämuodostuneisiin nikamiin. Hypoteesina oli, että spondyloosi on degeneratiivinen sairaus, joka pahenee iän myötä. Lisäksi hypoteesina oli, että epämuodostuneet nikamat aiheuttavat epämuodostumien kohdalle tai viereisiin nikamiin spondyloosia. Tutkimuksessa pyrittiin lisäksi määrittämään selkeämmät määritelmät lyhyelle nikamalle ja luomaan raja-arvot normaalin ja lyhyen nikaman välille. Tutkimukseen osallistui yhteensä 28 englanninbulldoggia, 13 narttua ja 15 urosta. Koirien ikä vaihteli 25 ja 64 kk välillä, keski-ikä oli 41 kk. Koirat nukutettiin ja niiden selät kuvattiin natiiviröntgenkuvauksella. Röntgenkuvien perusteella nikamaepämuodostumat luokiteltiin yhdeksään ryhmään. Mikäli nikamassa oli spondyloosia, se merkittiin. Lisäksi rintanikamat mitattiin ylä- ja alareunasta. Epämuodostuneita nikamia havaittiin 82%:lla koirista. Yleisin nikamaepämuodostuma oli perhosnikama. Epämuodostumat kohdistuivat rintarangan alueelle, jossa T9 oli useimmin epämuotoinen. Nikamaepämuodostumat olivat yhtä yleisiä sekä nartuilla että uroksilla. Spondyloosin esiintyvyys oli 89%. Rintanikamien pituuksille laskettiin keskiarvo sekä keskihajonta, joka toimii vaihteluvälinä rintanikamien pituuksille. Pääsääntöisesti tässä tutkimuksessa lyhyeksi määritetyt nikamat olivat keskihajonnan alapuolella. Tässä tutkimuksessa mitattuja rintanikamien keskihajontoja voisi käyttää apuna lyhyen nikaman määrityksessä. Epämuodostuneita nikamia havaittiin englanninbulldoggeilla paljon, kuten hypoteesina oli. Koska nikamaepämuodostumat ovat periytyviä, voitaisiin niiden esiintymistä vähentää oikeilla jalostusvalinnoilla. Tässä tutkimuksessa englanninbulldoggeilla ei löydetty yhteyttä spondyloosin ja iän välillä, mikä kumoaa hypoteesimme spondyloosin yleisemmästä esiintyvyydestä vanhoilla koirilla. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin tilastollisesti merkitsevä yhteys spondyloosin ja nikamaepämuodostumien välillä, jolloin tämä hypoteesi oli oikea. On todennäköistä, että epämuodostuneen nikaman epästabiilin rakenteen vuoksi syntyy spondyloosia tukemaan tätä rakennetta, mutta spondyloosin lopulliseen syntymiseen voi liittyä myös muita tekijöitä.