Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "nutrition"

Sort by: Order: Results:

  • Vieroitusripuli ja laktoferriinin käyttö vieroitusripulin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa 
    Taival, Tuulikki (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)
    Aikaisemmin porsaille valmistettuihin teollisiin rehuihin lisättiin rutiininomaisesti antibioottisia lisäaineita, joilla pyrittiin ehkäisemään patogeenisten bakteerien lisääntyminen porsaan ruuansulatuskanavassa. Euroopan Unionin alueella antibioottisten lisäaineiden käyttö kotieläinten rehuissa kiellettiin 1.9.1999. Antibiootteja käytetään kuitenkin edelleen runsaasti vieroitusripulin hoidossa, mutta niiden käyttö lisää resistenssin kehittymistä bakteeripopulaatiossa ja resistenssitekijät saattavat siirtyä myös humaanipatogeeneihin kantoihin. Vieroitusripulin aiheuttamat suuret taloudelliset tappiot lisääntyneen porsaskuolleisuuden ja heikentyneen kasvun kautta sekä porsaan hyvinvoinnin turvaaminen puoltavat antibioottisia lisäaineita korvaavien menetelmien kartoittamista. Useat aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet emon maidon proteiinien antibakteerisen tehon mm. Escherichia coli bakteerin aiheuttamassa ripulissa. Tutkimuksessa selvitettiin porsasrehuun lisättävän laktoferriinin mahdollista käyttöä vieroitusripulin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimus suoritettiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kotieläinhygienian opetusnavetassa neljän emakon pahnueista muodostetuilla kuudella (A, B, C, D, E, F) kuuden porsaan ryhmällä. Kolme ryhmää (A, B, C) saivat laktoferriiniä eri annostasoilla (0.25, 0.5, 1.0 g / pvä) ruiskulla suuhun annosteltuna kahteen antokertaan jaettuna seitsemän päivää ennen ja seitsemän päivää jälkeen vieroituksen. Ryhmät A, B ja C infektoitiin vieroitusripulin yhteydessä eristetyllä enterotoksiinia tuottavalla Escherichia coli (1.14x10^10 CFU bakteerilla päivä vieroituksen jälkeen. Ryhmä D infektoitiin E. coli bakteerilla (infektoitu kontrolli) ja ryhmä E oli kokeen terve kontrolli. Kokeen aikana seurattiin myös laktoferriinin raudansitomisominaisuuden vaikutusta porsaiden hemoglobiini ja hematokriitti arvoihin yhdellä ryhmällä (F), joka sai laktoferriiniä 0.5 g päivässä. Tilastollisen analyysin (kaksisuuntainen varianssianalyysi, alfa 0.05) mukaan laktoferriiniä saaneiden ryhmien (A, B, C) välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (Phav=0.007) päiväkasvuissa yksittäisten päivien välillä. Erot tasottuivat jo viikossa, joten biologista merkitystä eroilla ei ollut. Tilastollinen käsittely ei osoittanut laktoferriinillä käsiteltyjen ryhmien A, B ja C välillä tai verrattaessa ryhmää D laktoferriiniä saaneisiin ryhmiin (A, B ja C) tilastollisesti merkitsevää eroa (Phav=0.26 ja Phav 0.42) ripuliin sairastumisessa. Verinäytteiden perusteella laktoferriinillä ei havaittu kokeen aikana merkittävää vaikutusta porsaiden hemoglobiiniin tai hematokriittiin. In vitro koe osoitti laktoferriinin antobakteerisen tehon riippuvan laktoferriinin pitoisuudesta ja E.coli bakteerien lukumäärästä.
  • Vitamin status of the healthy dog 
    Penttinen, Laura (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)
    The interest in nutrition and the effect it has on health and disease has gained increasing interest during the last years. Still remarkably little is known about some of the basic concepts concerning vitamin metabolism in dogs. No reference values have been set for the concentration of vitamins in the dog blood or tissues. The requirements for the daily intake of nutrients have been established, but the studies on which they are based on are not at all as comprehensive as might be expected. The aim of this review is to map what is scientifically known about the vitamin metabolism of healthy dogs, what kind of values have been collected from healthy dogs and to compose guide lines for future reference ranges. The compilation of 35 vitamin studies demonstrates that while a fairly decent amount of studies concerning vitamins in dog blood have been made, their results are not comparable because of the differing protocols and because of missing reference values. To gain more insight on the vitamin concentrations of healthy dog blood and measuring protocols, a pilot study was performed. We measured the concentrations of vitamins A, D and E from 13 healthy Finnish dogs. Two medium-sized breeds were chosen: Rough Collies and Flat-coated Retrievers. All dogs were healthy females of the age 3 – 5 years. The results from our pilot study varied to a degree from other studies concerning different vitamins. To analyse how significant the differences actually are, raw data from the other studies would be needed. The findings of this review challenge the present knowledge about vitamins for dogs in nutrition. It shows the need for new studies on the vitamin metabolism of dogs. From there measuring protocols could be developed and reference values established. Finally improved nutritional guidelines, applications to the every day practise and individual vitamin plans could be formed. Research in veterinary nutrition could lead to a true understanding of the role of vitamins and nutrients in preventing and treating diseases both in veterinary and human medicine.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO