Browsing by Subject "objektiivinen ontumatutkimus"

Ontuminen on hevoselle hyvinvointiongelma ja yksi yleisimmistä syistä, miksi eläinlääkäri tutkii hevosen. Ontumatutkimukset vievät ison osan hevospraktikoiden työajasta ja sen tavoitteena on tunnistaa ontuma ja paikallistaa sen aiheuttaja. Ontumatutkimuksissa hevosen liikkumista on perinteisesti arvioitu subjektiivisesti, mutta se ei useiden tutkimusten perusteella ole luotettava tapa arvioida hevosen ontumisen astetta. Hevosten objektiivista ontumatutkimusta varten on kehitelty useita erilaisia menetelmiä, joista yksi vaihtoehto ovat inertiaaliset sensorit. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä hevosten ontumatutkimuksiin kehitetyt inertiaaliset sensorit ja selvittää soveltuvatko ne hevosen ontuman arviointiin ja millä edellytyksillä. Katsauksessa keskitytään inertiaalisten sensoreiden ominaisuuksiin eläinlääkärin näkökulmasta. Hevosille kehitetyt inertiaaliset sensorit ovat langattomia hevoseen ulkoisesti kiinnitettäviä liiketunnistimia, jotka koostuvat valmistajasta riippuen kiihtyvyysanturista, gyroskoopista ja magnetometristä. Laitteisto on siirrettävissä helposti paikasta tai hevosesta toiseen ja laitteistoa voidaan käyttää missä tahansa olosuhteissa, joissa voidaan suorittaa perinteinen visuaalinen ontumatutkimus. Laitteistoa voi käyttää käynnissä tai ravissa ja soveltuu käytettäväksi myös ratsastaessa tai ajaessa. Antureiden tutkimuksen aikana keräämä informaatio tallentuu järjestelmässä olevalle muistikortille tai siirtyy langattomasti tietokoneelle, jossa tieto analysoidaan tarkoitukseen suunnitellulla ohjelmistolla. Keskeisimmät analysoitavat arvot ovat antureiden kiinnityskohtien vertikaaliset siirtymät, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä hevosen symmetriasta. Saatuja tuloksia voidaan tilanteesta riippuen verrata standardiin, saman hevosen aiempaan liikkumiseen tai verrata jalkapareja keskenään. Inertiaalisia sensoreita on verrattu useissa tutkimuksissa visuaaliseen havainnointiin ja muihin objektiivisiin ontuman tunnistus menetelmiin (voimalevy, optinen liikkeen tunnistus). Inertiaaliset sensorit mittaavat hevosen liikkumista tarkasti ja niillä on todettu olevan riittävän hyvä toistettavuus kliinistä käyttöä varten. Niiden avulla voidaan havaita niinkin lievät ontumat, joita ihmissilmä ei kykene erottamaan. Menetelmä soveltuu käytettäväksi myös ympyrällä sekä taivutuskokeiden ja diagnostisten puudutusten tulosten objektiiviseen arvioon. Mittausvirheitä voi syntyä, jos iho liikkuu kiinnityskohdassa luurakenteeseen nähden tai jos anturit kiinnitetään hevoseen epäsymmetrisesti esimerkiksi lonkkakyhmyihin. Katsauksen perusteella inertiaaliset sensorit soveltuvat apuvälineeksi arvioida hevosen ontumaa, mutta eivät korvaa eläinlääkäriä, jonka tehtäväksi jää edelleen arvioida ontuman merkitystä hevoselle, paikallistaa ontumisen aiheuttaja ja suunnitella jatkohoito ja seuranta. Inertiaalisista sensoreista voisi olla hyötyä erityisesti aloitteleville hevospraktikoille ja sellaisille hevospraktikoille, jotka eivät ole erikoistuneita ortopediaan, mutta tekevät hevosille ontumatutkimuksia. Laitteistosta voisi olla hyötyä myös kokeneemmille hevosortopedeille silloin, kun arvioidaan lieviä ontumia tai vastetta puuduteinjektiolle. Inertaaliset sensorit soveltuvat myös ontuman kehityksen seurantaan, jos saman eläinlääkärin ei ole mahdollista tutkia hevosta uudestaan.