Browsing by Subject "oireet"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2022)Tämän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen tämänhetkinen tutkimustieto Chiari-tyyppisen epämuodostuman, kallo-kaularankaliitoksen ahtauman ja syringomyelian yleisyydestä, etiologiasta, patogeneesistä, diagnostiikasta, oireista ja niihin liitetyistä kuvantamislöydöksistä, hoidosta ja ennusteesta, sillä tasolla, jolla kliinistä työtä tekevän praktikon olisi hyvä tuntea aihetta. Aihe on oleellinen uuden, etenkin oireita koskevan tutkimustiedon takia. Pienten brakykefaalisten koirarotujen suosion lisääntymisen myötä Chiari-tyyppisen epämuodostuman, kallo-kaularankaliitoksen ahtauman ja syringomyelian yleisyys koirapopulaatiossa saattaa lisääntyä, mikä lisää tarvetta tunnistaa näiden rakenteellisten poikkeamien aiheuttamat oireet. Chiari-tyyppiselle epämuodostumalle, kallo-kaularankaliitoksen ahtaumalle ja syringomyelialle alttiita ovat brakykefaaliset pienet rodut. Se on erityisen yleistä cavalier kingcharlesinspanielilla ja chihuahualla. Chiari-tyyppinen epämuodostuma on kallo-kaularankaliitoksen ja useiden kallon luiden kehityshäiriö, jossa kallon koko on suhteessa liian pieni aivojen kokoon nähden. Tämän seurauksena aivot järjestäytyvät kallon sisällä uudelleen ja pikkuaivot tyräytyvät niska-aukkoon. Chairi-tyyppisen epämuodostuman taustalla uskotaan olevan takaraivon rustoliitoksen liian aikainen luutuminen. Kallo-kaularankaliitoksen ahtaumassa kallon ja kaularangan luiset rakenteet ovat normaalia lähempänä toisiaan, ja alueen hermokudokselle jää normaalia vähemmän tilaa. Syringomyelia on selkäytimen nesteontelotauti, jota todetaan usein Chiari-tyyppisen epämuodostuman yhteydessä. Syringomyelian syntymekanismi on vielä epäselvä, mutta sen uskotaan kehittyvän aivo-selkäydinnesteen virtaamisen häiriön seurauksena. Parhaiten diagnoosiin päästään korkeakenttämagneettikuvauksella. Chiari-tyyppistä epämuodostumaa ja syringomyeliaa voidaan hoitaa oireenmukaisesti pääasiassa yhdistelmällä tulehduskipulääkkeitä ja pregabaliinia tai gabapentiinia, sekä kirurgisesti. Chiari-tyyppinen epämuodostuma, kallo-kaularankaliitoksen ahtauma ja syringomyelia aiheuttavat kivuksi tulkittavia oireita, käytösmuutoksia ja motorisia puutoksia. Kivuksi tulkittavia oireita ovat ääntely, pään ja naaman hankaaminen, koskettamisen ja harjaamisen välttely, katkonainen uni, haluttomuus kiivetä portaita tai hypätä, sekä kosketusarkuus. Kivuliailla koirilla on voimakkaampi brakykefalia kuin oireettomilla koirilla. Kipuun liitettyjä rakenteita ovat isoaivojen rostaalisten osien lytistyminen ja hajulohkojen ventraalinen kiertyminen, lyhyt kallonpohja ja korkea kallonmuoto, jyrkkä otsapenger, ydinjatkeen taipuminen ja ensimmäisen ja toisen kaulanikaman alueen yläpuolinen kompressio. Syringomyelialle tyypillinen oire on ilman raapiminen, jota todetaan koirilla nesteontelon ollessa halkaisijaltaan yli 4 mm. Motoriset puutokset voidaan neurologisessa tutkimuksessa paikallistaa nesteontelon aiheuttaman selkäytimen vaurion sijainnin mukaan. Käytösmuutosten uskotaan olevan seurausta kivusta. Chiari-tyyppisen epämuodostuman, kallo-kaularankaliitoksen ahtauman ja syringomyelian oireiden tunnistaminen auttaa eläinlääkäreitä diagnoosiin päätymisessä. Tunnistamalla oireisiin liitettyjä rakenteita voidaan pyrkiä välttämään ja suosimaan tiettyjä rakenteellisia piirteitä jalostuksessa. Näin voitaisiin pyrkiä välttämään kipua ja kärsimystä tulevissa sukupolvissa sellaisilla roduilla, joissa on todettu yleisesti Chiari-tyyppistä epämuodostumaa ja syringomyeliaa. Kallo-kaularankaliitoksen ahtauman osuutta oireiden aiheuttajana tulisi tutkia lisää.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)Mahahaava on hyvin yleinen ongelma hevosilla; sen prevalenssi vaihtelee 48-100 % välillä. Mahahaava johtuu epätasapainosta mahalaukkua suojaavien tekijöiden ja mahalaukun limakalvoa ärsyttävien tekijöiden välillä. Tarkkaa syytä mahahaavan syntymiselle ei tunneta ja tietoa altistavista tekijöistä ja niiden merkityksestä on melko vähän. Liikunnan, ruokinnan ja stressin epäillään vaikuttavan mahahaavan syntyyn. Tutkimuksessa tähystettiin 45 Yliopistolliseen Hevossairaalaan mahahaavaan viittaavien oireiden vuoksi tutkittavaksi tullutta hevosta. Hevosilta tutkittiin mahalaukun eri alueet ja mikäli mahdollista, myös duodenum. Haavaumat pisteytettiin niiden syvyyden, laajuuden ja limakalvon ärtyneisyyden perusteella 0-4 asteikolla. Hevosista kerättiin perustiedot ja omistajia haastateltiin kyselykaavakkeen avulla hevosten elintavoista ja olosuhteista. Hevoset olivat iältään 1-22 vuotiaita ja mukana oli tammoja, ruunia ja oreja. Suurin osa hevosista oli puoliverisiä (47%), mutta mukana oli myös suomenhevosia, lämminverisiä ja poneja. Käyttötarkoitukseltaan hevoset olivat ratsuja, ravureita tai levossa olevia hevosia. Hevosista 29% oli kilpahevosia. 31% hevosista oli aiemmin hoidettu mahahaavan vuoksi. Kaikilta hevosilta yhtä lukuunottamatta löytyi mahahaava. Haavaumien vakavuus vaihteli 1. - 3. asteen välillä. Suurin osa haavaumista sijaitsi pyloruksessa ja siellä oli myös eniten vakavia haavaumia. Lievimmät muutokset olivat muulla rauhasalueella; siellä todettiin määrällisesti vähiten haavaumia ja suurin osa todetuista haavaumista oli lieviä. Yllättävän monelta (60%) hevoselta löytyi haavauma duodenumista. Antrumin ja pyloruksen välillä todettiin korrelaatio; mikäli antrumissa oli haavauma, löytyi haavauma todennäköisesti myös pyloruksesta. Samanlainen korrelaatio todettiin muun rauhasalueen ja duodenumin välillä; mikäli muulla rauhasalueella todettiin haavauma, niin myös duodenumista löytyi haavauma. Vakavuusasteen ja altistavien tekijöiden, kuten korsirehumäärän, ruokintakertojen tai ulkoilun välillä ei todettu yhteyttä, Tutkimuksen perusteella ei siis voida arvioida, mitkä tekijät vaikuttavat mahahaavan syntyyn. Myöskään oireiden ja haavaumien välillä ei todettu yhteyttä. Mikään tietty oire ei siis kerro haavauman sijainnista tai vakavuusasteesta. Tutkimuksen aineisto oli hyvin valikoitunutta; kaikilla hevosilla oli indikaatio tulla tähystykseen. Tutkimuksessa ei ollut mukana oireetonta vertailuryhmää. Lisäksi aineisto oli useiden ominaisuuksien suhteen hyvin monimuotoinen. Tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta mahahaavaan liitetyistä altistavista tekijöistä tai oireista voitaisiin tehdä tarkempia johtopäätöksiä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Kilpirauhasen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kartoitustutkimuksessa tutkittiin verinäyttein 170 aikuiselta ei-aikaisemmin sairaaksi todetulta suursnautserilta tyroksiini (T4), kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot (punasolumäärä, hematokriitti ja hemoglobiini). Verinäytteenoton yhteydessä koirille tehtiin yleistutkimus ja kysely mahdollisista oireista erillisellä kaavakkeena. Vajaatoiminnan diagnoosin epäily asetettiin T4-TSH-suhteen perusteella. Kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot eivät tässä tutkimuksessa olleet merkityksellisiä taudin määrityksessä. T4-TSH-suhteen lukuarvo < 30 katsottiin viittaavan hypotyreoosiin ja lukuarvo < 12 antaa varman diagnoosin. Noin 22 % tutkituista suursnautsereista sai tuloksen < 30 ja 12 % sai tuloksen < 12. Yleisimmät oireet sairaiksi epäillyillä koirilla olivat karvapeitteen ja ihon ongelmat, kuten karvattomuus, kuiva karva ja hilseily. Kartoitustutkimuksen toinen osuus koostui aiemmin hypotyreoottiseksi diagnostisoitujen suursnautsereiden kyselytutkimuksesta. Kyselykaavakkeita palautettiin 22 kpl. Keskimääräinen oireiden alkamisikä oli 4,5 vuotta. Yleisimmät oireet olivat haluttomuus (82 %), hilseily (68 %), alentunut kylmänsieto (59 %), kuiva karva (59 %) ja karvattomuus (59 %). Hypotyreoosindiagnoosi perustui useimmissa tapauksissa (91 %) kliinisiin oireisiin ja T4-määritykseen. Kaikista koirista 59 % oli saanut viitealueella olevan T4-pitoisuuden, joka taas vahvasti viittaa normaaliin kilpirauhaiseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kilpirauhasen normaali fysiologia, hypotyreoosin etiologia, kliininen kuva, kilpirauhasen toiminnan tutkiminen, diagnoosin asettaminen, hoito ja ennuste. Kilpirauhasen toiminnan tutkimisessa uutta on TSH:n pitoisuuden määritys ja sen tulkitseminen yhdessä T4:n kanssa.
-
Panax ginseng (Gerivet®) vanhojen koirien piristeenä : satunnaistettu sokkoutettu kliininen tutkimus (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Tutkimuksen päämäärä oli selvittää Panax ginsengin vaikutuksia vanhojen koirien mielentilaan eli piristyvätkö koirat. Halusimme myös arvioida mahdollisia haittavaikutuksia ja selvittää palaavatko vanhuuden oireet, kun valmisteen annostelu lopetetaan. Testatut tuotteet olivat Gerivet®, joka sisälsi Panax ginsengiä ja panimohiivaa ja kontrollina oli pelkkä panimohiiva. Kontrollituote ei ollut oikea lumevalmiste, sillä myös panimohiivalla on piristäviä vaikutuksia. Panax ginsengiä on käytetty ihmisten lääkekasvina Aasiassa useita tuhansia vuosia, Euroopassa ja USA:ssakin vuosikymmenien ajan. Sitä käytetään edelleen laajasti ravitsemuksellisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin esimerkiksi piristeenä ja stressinhallintaan. Ginsengin käyttöä koirilla ei juurikaan ole aiemmin tutkittu. Sen vaikutusmekanismeja ei myöskään täysin tunneta. Vaikutus perustuu todennäköisesti pääosin saponiineihin. Kliininen koe suoritettiin keväällä 2005. Se oli satunnaistettu, kontrolloitu ja kaksoissokkoutettu. Siinä verrattiin kahta vaikuttavaa ainetta toisiinsa. Kokeeseen otetuilla koirilla oli oltava vähintään kolme vanhuudenoiretta. Lisäkriteereinä olivat sopiva ikä ja perusterveys. Koirat oli jaettu kahteen ryhmään: ginseng-ryhmässä oli 41 koiraa ja hiivaryhmässä 39 koiraa. Omistajat arvioivat koiriaan täyttämällä viikoittain kyselykaavakkeita. Kaavakkeet sisälsivät 37 kysymystä sekä kolme visual analogue scale VAS-käyrää. Jokainen omistaja täytti kaavakkeet 12 kertaa: 2 ennen tuotteiden syöttämisen alkamista ja 10 kertaa sen jälkeen. Lisäksi koirien veriarvot ja virtsa analysoitiin. Eläinlääkäri tutki kaikki koirat (kliininen, ortopedinen ja neurologinen tutkimus) kokeen alussa ja viikolla 8, kun tuotteen syöttäminen lopetettiin. Tuloksia verrattiin myös ulkopuoliseen ryhmään, jossa oli 12 koiraa. Tämä "odotusryhmä" täytti yhdeksän kaavaketta viikon välein. Ginseng-ryhmässä kaikkien muuttujien (virkeys, tarkkaavaisuus, väsähtäneisyys, reagointikyky, unohtelevuus, kävely, omaehtoinen fyysinen aktiivisuus, asema omistajaan nähden kävelyllä) arvot sekä kaikkien kolmen VAS:in (virkeys, liikkuminen ja elämänlaatu) keskiarvot paranivat tilastollisesti merkitsevästi lähtötasoon verrattuna. Ginseng-ryhmän ensisijaisten (mielentilaa kuvaavien) muuttujien arvot paranivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin hiivaryhmän ja kymmenen yhdestätoista muuttujasta parani tilastollisesti merkitsevästi ginseng-ryhmällä ulkopuoliseen ryhmään verrattuna. Kahdeksan viikkoa hoidon loppumisen jälkeen 85% ginseng-ryhmän omistajista arvioi hoitoryhmänsä oikein, 100% heistä aloittaisi todennäköisesti hoidon uudestaan ja 73%:n mielestä heidän koiransa oli raihnastunut hoidon loppumisen jälkeen. Prosentit olivat tilastollisesti merkitsevästi alhaisempia hiivaryhmällä. Tulokset osoittavat, että ginseng-ryhmän omistajat pitivät koiriensa saamaa hoitoa tehokkaana mutta näin ei ollut hiivaryhmän kohdalla. Tulokset viittaavat siihen, että Panax ginsengin ja panimohiivan yhdistelmästä on enemmän hyötyä mielentilan piristäjänä kuin pelkästä panimohiivasta. Tutkimuksen perusteella voidaan myös olettaa, että yhdistelmällä on nopea puoliintumisaika ja näin ollen lyhyt vaikutusaika. Fyysistä suorituskykyä mitanneissa muuttujissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ginseng- ja hiivaryhmän välillä. Ryhmien välillä ei havaittu eroja veriarvoissa, virtsatestien tuloksissa eikä kipulääkkeiden käytössä. Sivuvaikutuksia ei havaittu.
-
(2022)Siniketuilla esiintyy oma parvoviruslaji, jonka rakenne ja DNA muistuttavat kissan parvovirusta (FPV). FPV-kaltaiseen (FPV-like) virusryhmään kuuluvat FPV:n ja siniketun parvoviruksen (BFPV) lisäksi koiran parvovirus, minkin enteriittivirus ja supikoiran parvovirus. Edellä mainitut parvovirukset aiheuttavat kohde-eläinlajissaan samankaltaisia oireita ja patologisia muutoksia. Parvovirukset infektoivat vilkkaasti jakautuvia soluja, kuten immuunipuolustuksen valkosoluja ja suolen epiteelisoluja. Tämän vuoksi parvovirukset aiheuttavat valkosolujen vähentymistä (leukopenia) ja veristä ripulia, jotka voivat pahimmillaan olla kuolemaan johtavia varsinkin nuorilla eläimillä. Parvovirus-infektio voi aiheuttaa akuutin vakavan kuolioivan verenvuotoisen ohutsuolen tulehduksen, lymfaattisen kudoksen surkastumisen ja/tai luuytimen harventuman. Tiineydenaikana saatu parvovirusinfektio voi puolestaan johtaa sikiön pikkuaivojen hypoplasiaan tai aborttiin. BFPV on yksi tärkeimmistä virustautien aiheuttajista suomalaisilla sinikettutiloilla. BFPV vaikuttaa sinikettujen terveyteen ja hyvinvointiin ja sen on lisäksi todettu liittyvän lisääntymisongelmiin, mikä vaikuttaa syntyvien pentujen määrään ja siten turkistarhan taloudelliseen kannattavuuteen. BFPV kuten muutkin parvovirukset leviävät helposti eläimestä toiseen, ja virus on erittäin kestävä ympäristössä. Rokotteet ovat tehokkain ja taloudellisin keino vaikuttaa tautien esiintyvyyteen. Tällä hetkellä ei ole olemassa siniketuille spesifistä rokotetta BFPV:ta vastaan, joten niiden rokottamisessa käytetään minkkien MEV:ta vastaan kehitettyä rokotetta. Tämä lisensiaatintyö käsittää kirjallisuuskatsauksen tärkeimmistä lihansyöjillä esiintyvistä parvoviruksista. Kokeellisessa osassa tutkittiin BFPV:n esiintymistä PCR-menetelmällä ja sekvensoimalla sinikettujen ulosteessa. Lisensiaatin tutkielman hypoteesi on, että tutkituista sinikettujen ulosteista todetaan siniketun parvovirusta. Kokeessa tutkittiin 32 ulostenäytettä, joista 25 oli positiivisia parvovirukselle PCR-menetelmällä. Sanger-menetelmällä sekvensoitiin positiiviset näytteet ja 13 näytteessä saatiin parvoviruksen DNA sekvenssejä. Näiden DNA-sekvenssit olivat 98 %:sti yhtenäisiä FPV:n DNA:n kanssa. Sinikettujen ulostenäytteestä eristetty DNA on siten todennäköisesti BFPV:n DNA:ta.
Now showing items 1-5 of 5