Browsing by Subject "oklasitinibi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Hevosen kesäihottuma (engl. insect bite hypersensitivity, IBH) on tyypin I yliherkkyysreaktio Culicoides spp. -lajin hyönteisille. Yliherkkyysreaktiota tavataan kaikilla mantereilla kaikilla alueilla, joissa hyönteislajia esiintyy, lukuun ottamatta pieniä maantieteellisesti eristettyjä alueita. Suomessa lajista esiintyy Culicoiden nubeculos:ta ja C. obsoletus:ta. Yliherkkyyden esiintyvyys vaihtelee 3 %:sta 60 %:iin ja se koetaan omistajien keskuudessa haastavaksi ja vaikeaksi taudiksi. Hevosen kesäihottumassa hevosen immuunivasteen T-auttajasolupopulaatio (Th) kääntyy normaalin terveen hevosen Th1- soluvasteesta Th2-soluvasteen puolelle aiheuttaen allergeenille spesifisen vasta-aineen immunoglobuliini E:n (IgE) ylituotannon immunoglobuliini G:n ja A:n sijasta. Immunologisen vasteen muutokseen vaikuttaa major histocombatibility II (MHCII)- allergeeniesittelijämolekyylin geenin monimuotoisuus sekä vallitseva sytokiiniprofiili. Akuuteissa ja kroonisissa taudeissa on havaittu Th-soluvasteen ja sytokiinien eroavaisuuksia ja siten hankaloittaa taudin kulun ja hoitovaihtoehtojen tutkimista. Kesäihottuman diagnosointi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja taudin kausiluontoisuuteen. Allergeenipaneeleja on kehitetty luomaan uusi diagnosointimenetelmä. Myös ihmisillä ja koirilla on tyypin I yliherkkyyttä, atooppista dermatiittiä eli atopiaa. Ihmisen ja koiran yliherkkyyksistä on runsaammin tutkimuksia kuin hevosten ja taudeissa on huomattavia yhtäläisyyksiä, joita voidaan käyttää apuna kesäihottuman tutkimuksessa. Koiran ja ihmisten atopia noudattavat sytokiiniprofiililtaan hevosen kesäihottumaa kroonisissa ja akuuteissa taudinkuvissa. Kutinan syntymekanismia on tutkittu hiiri- ja koiramallein ja kutinasytokiineja ovat mm. histamiini ja interleukiini 31 (IL-31). Histamiinia vapautuu syöttösolujen pinnalle kiinnittyneen allergeenispesifisen IgE:n kohdatessa allergeenin. IL-31 on Th2-solujen tuottama soluvälittäjäaine, joka aiheuttaa kutinaa. Hevosilla IL-31 -välitteistä kutinaa ei ole raportoitu. Myös serotoniini, asetyylikoliini, substanssi P, eri leukotrieenit ja bradykiniinit, proteaasit ja lysofostidiinihappo aiheuttavat kutinaa eri signaalireittien kautta. Yhtenä yhdistävänä, epäspesifisenä signaalireittinä pidetään Transient Receptor Potential Vallinoid 1:stä (TRPV1), joka aktivoituu toissijaisesti hermosolun depolarisoituessa muiden kutinaa aiheuttavien sytokiinien läsnäollessa. Vastaavia tutkimuksia hevosilla ei ole tehty. Kesäihottuman lääkkeelliset hoitovaihtoehdot ovat kutinan hillitseminen kortisonilla, mutta ei sovellu pirkäaikaiskäyttöön. Teoriassa on mahdollista käyttää koiran atopiassa käytettävää oklasitinibiä kutinan hillitsemiseksi myös kesäihottumassa, mikäli hevosen kutinamekanismi on yhteneväinen koiran kutinan signaalireittien kanssa. Siklosporiinia käytetään koirien ja ihmisten atopiaan, mutta se toimii parhaiten Th1-soluvasteen torjumiseen. Antihistamiinien teho hevosella on huono. Nykyinen markkinoilla oleva siedätyshoito koetaan kalliiksi ja hoitovasteeltaan huonoksi. Uudet tutkimukset apuaineen kanssa injektoidusta allergeenistä ovat lupaavia, mutta vaativat lisätutkimuksia. Muut hoitovaihtoehdot ovat tieteellisiltä perusteiltaan heikkoja, näyttö puuttuu täysin tai tutkimukset ovat olleet heikkolaatuisia. Hevosen kesäihottuman diagnostiikka on toistaiseksi haastavaa ja hoitovaihtoehdot heikohkot tieteelliseltä näytöltään.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttö koirilla ja kissoilla on lisääntynyt immuunivälitteisten sairauksien, eritoten allergisten ja atooppisten ihosairauksien, yleistyessä. Ihmisillä immunosuppressiivisia lääkkeitä käytetään paljon immuunivälitteisten sairauksien hoidon lisäksi elinsiirroissa. Tulevaisuudessa myös koirien ja kissojen elinsiirtokirurgia voi lisääntyä, jolloin myös immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttö lisääntyy. Tämä vaatii eläinlääkäreiltä perehtymistä erilaisiin lääkevaihtoehtoihin, lääkkeiden vaikutusmekanismeista sekä immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista. Yleisimmin käytetty immunosuppressiivinen lääkeaineryhmä koirilla ja kissoilla on glukortikoidit, mutta niiden aiheuttamat haittavaikutukset ovat lisänneet tarvetta vaihtoehtoisille lääkkeille. Eläimille myyntiluvallisia immunosuppressiivisia lääkkeitä on vielä vähän, minkä vuoksi koirilla ja kissoilla joudutaan usein turvautumaan ihmisille myyntiluvallisiin valmisteisiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on auttaa eläinlääkäriä löytämään vaihtoehtoinen lääke, mikäli aiemmin käytetyllä lääkkellä esiintyy epätoivottuja haittavaikutuksia tai hoitotulos on ollut epätyydyttävä. Immunosuppressiivisilla lääkkeillä pyritään hillitsemään kehon väärin kohdistuvia reaktioita vaarattomia antigeeneja kohtaan. Lääkkeiden vaikutus pyritään kohdistamaan hankittuun immuniteettiin ja erityisesti T-solujen toimintaan, mutta usein vaikutukset ulottuvat muunkin immuunijärjestelmän toimintaan sekä nopeasti jakautuviin soluihin. Tämän seurauksena immunosuppressiivisilla lääkkeillä yleisimmin esiintyvät haittavaikutukset ovat infektioiden lisääntyminen, kasvainsairauksien riski, myelosuppressio, haavojen paranemisen hidastuminen ja elinsiirroissa siirrännäisen vaurioituminen. Haittavaikutuksia pyritään hillitsemään käyttämällä mahdollisimman selektiivisiä lääkeaineita ja yhdistämään eri lääkkeitä, jotta yksittäisen lääkkeen annosta voidaan pienentää. Eläinlääketieteessä immunosuppressiivisten lääkkeiden farmakologisia ominaisuuksia ja tehoa on tutkittu varsin vähän, minkä vuoksi käyttö koirilla ja kissoilla pohjautuu yksittäisiin kliinisiin käyttökokemuksiin ja sovellettuun tietoon ihmisten immuunivälitteisten sairauksien hoidosta. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottuna sellaiset immunosuppressiiviset lääkkeet, joista on tieteellistä tutkimusta tai julkaisuja käytöstä koirilla ja kissoilla. Glukokortikoidit on jätetty tämän kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelle, sillä niitä käsitellään runsaasti muissa lähteissä. Glukokortikoidit on kuitenkin huomioitu vertailtaessa niiden tehoa muihin immunosuppressiivisiin lääkkeisiin.
Now showing items 1-2 of 2